Monet ystävät ovat tehneet ChatGPT:llä karikatyyrikuvia itsestään ja julkaisseet niitä somessa. Osa onkin ihan hauskoja. Tunnustan, että kokeilin myös itse sellaista, mutta en tunnistanut siitä oikein itseäni, niin jätän julkaisematta. Sen sijaan teinkin sovelluksella, josta maksan pienen kuukausimaksun ja jota olen käyttänyt mm. satukirjojen kuvituksen tekemiseen kummitytölle, sellaisen kuvan, joka on mielestäni paljon onnistuneempi ja tympeässä ilmeessäänkin varsin realistinen. (Suunnittelin sen myös itse sen sijaan, että olisin antanut tekoälyn valita aiheet.)
Jotkut räyhäävät tekoälyn käytöstä, mutta olen itse saanut sillä esim. vanhoista huonolaatuisista valokuvista ihmisten piirteet kirkkaasti esiin. Samoin piirrosmaisia kuvituskuvia olen tehnyt sillä eri yhteyksiin. Toisaalta en pidä siitä, että sillä yritetään korvata oikeiden valokuvaajien ottamia valokuvia, etenkin jos niillä on tarkoitus korvata eläviä ihmisiä tai tehdään kuvitteellisia maisemia. Lopputulokset ovat jotenkin jähmeitä ja elottomia, osa jopa karmivia.
Tekstin tuottamiseen en ole juuri tekoälyä käyttänyt, vaikka Word tarjoaa sitä nykyään automaattisesti, kun avaan ohjelman. Kokeilin kerran tekoälytekstiä avuksi erääseen puheeseen, ja vaikka teksti oli sinällään hyvää, niin se tuntui jotenkin sieluttomalta. Minulla on sitä paitsi käsittääkseni sen verran persoonallinen ilmaisutapa, että tällainen haamukirjoittaja pian paljastuisi.
Ymmärrän, että tekoälystä voi olla monenlaiseen systematisointiin ja tilastointiin hyötyä. Sokeasti siihen ei kannata luottaa.
Esim. joku aika sitten väitöskirja-asiassa kokeilin, että osaisiko tekoäly selvittää, kuka oli se hollantilainen juristi, johon eräs suomalainen valtiopäivämies kertoi olleensa kirjeenvaihtoyhteydessä 1880-luvulla. (Asiakirjassa on mainittu ainoastaan henkilön sukunimi ja kyseisessä suvussa oli paljon juristeja ja muita sen ajan virkamiehiä.) Kysyin asiaa kolme kertaa ja sain joka kerta eri vastauksen. Tällaisten varaan ei siis mitään kannata laskea, vaan on syytä tarkistaa itse lähteet, minkä toki yleensä teen muutenkin.
Samoin kerran joutessani kysellessäni eräistä kotiseutuni lähihistorian tapahtumista antoi tekoäly pitkän selostuksen, kuinka kymmenkunta vuotta sitten muuan paikallisesti tunnettu henkilö katosi kotoaan ja pienyhteisö näytti voimansa, kun suuret joukot lähtivät vapaaehtoisena etsimään kadonnutta vanhusta. Etsintä päättyi kuitenkin surullisesti, kun hänet löydettiin metsästä kuolleena. Tekoälyn kertomus oli lähes liikuttavaan sävyyn kuvattu. Todellisuudessa tämä henkilö ei kadonnut metsään, vaan sai sydänhalvauksen kotonaan ja kuoli myöhemmin sairaalassa Kemijärvellä, ehdin itsekin käydä hänen kuolinvuoteensa äärellä. Tarinassa ei ollut siis minkäänlaista totuuden perää.
