Keskustan Oulussa pidettävä puoluekokous herättää keskustelua ja tunteita. Kokouksessa valitaan myös uusi puoluejohto. Nykyinen puheenjohtajamme Katri Kulmuni on käytettävissä jatkamaan työtään, jos kenttäväkemme antaa edelleen hänelle valtakirjan. Monet ovat kysyneet minulta, millaisia kampanjoita on tulossa ja mitä voisi tehdä, että puheenjohtajamme valittaisiin uudelleen. Tai että mitä tässä oikein olisi järkevää tehdä. En ole enää Katrin avustaja, olen yksityishenkilö. Mutta rivikepulaisena ja 20 vuoden kokemuksella puoluetyöstä kirjoitan kuitenkin tässä muutaman ajatukseni vastauksena näihin kysymyksiin.

Katri jätti tehtävänsä valtiovarainministerinä jouduttuaan vedetyksi täysin kohtuuttomaan sotkuun. Mietin, että on aika julmaa, jos tätä kohua, jossa Katrin tietämättä oli maksettu älyttömän hintaisia laskuja, käytettäisiin häntä vastaan puheenjohtajakisassa. Varsinkin kun hän on itse omista rahoistaan lupautunut maksamaan ne takaisin (jottei puolueelle tulisi vahinkoa - moniko oikeasti tekisi samoin?), ja tänäänkin juuri uutisoitiin, että Katria ei tutkita eikä epäillä rikoksesta. Toki mietin, kuinka paljon tällainen melskaaminen motivoi vaikka nuoria ihmisiä mukaan politiikkaan?

Miksi Keskustan gallupkannatus ei ole noussut? Kulunut vuosi on ollut meille hyvin vaikea. Ensin viime loppuvuodesta hallituskriisi ja pääministerin vaihto, sitten koronakevät, jolloin normaalia politiikkaa ei ole voinut tehdä, ja pääministeri on saanut pisteet koko hallituksen saavutuksista, mikä näkyy demareiden kannatuksessa. Plus se kannatustamme heikentävä perusongelma, että suuri osa Keskustaa perinteisesti äänestävistä kokee nykyisen hallituspohjan hankalaksi.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole puheenjohtajasta riippuvaisia. Katrihan oli alun perin kriittinen hallitukseen menemiseen, mutta kun porukka päätti, että sinne mennään, niin teki hyvää työtä hallituksessa – tiukasti Keskustan linjaa puolustaen. Monipuoluehallituksessa ei tietenkään kaikissa asioissa saa omaa tahtoa lävitse.

Puheenjohtajavaalissa on kyse ennen kaikkea puolueen linjasta. Mitä arvoja ja painotuksia puheenjohtaja edustaa? Ennen kaikkea siitä soisi nyt keskusteltavan. Katrin linja on perinteinen desentralismin, alkiolaisen hajautetun yhteiskuntajärjestyksen linja, missä asutus, palvelut ja päätöksenteko ovat lähellä ihmistä. Olen seurannut yli 13 vuoden ajan hänen poliittista toimintaansa, ja kaikessa tämä linja on ollut hänen työnsä perusta. En ole kaikesta hänen kanssaan aina ollut samaa mieltä, joskus on puhuttu kovempaankin äänensävyyn, mutta yhteistyötä on ollut silti hyvä tehdä, koska arvoja ja ihanteita ohjaa Keskusta-aate – muulloinkin kuin juhlapuheissa. Katri ei ole mikään taivaista laskeutuva suuri johtaja, jota tarvitsee fanittaa ja hypettää. Hän on ahkera ja sinnikäs, aatteellinen peräpohjolaisemäntä, mutta pohjimmiltaan tavallinen ihminen, yksi meistä, puutteineen ja virheineen. Hänen kasvonsa ovat inhimillisen Keskustan kasvot.

Keskustassa Katri on kannattanut aina järjestödemokratiaa ja tukenut Keskustan kentän vaikuttamismahdollisuuksia, mm. vastustamassa jämerästi joka kerta esityksiä, joilla on esim. puoluesihteerin valinta haluttu viedä pois kentältä. Monet vaikutusvaltaiset keskustalaiset ovat olleet tätä esitystä vuodesta toiseen ajamassa, mutta Keskustan puoluekokousväki on tämän harvainvaltaisuuden ollut estämässä.

Viime viikkojen uutisoinnissa on käynyt selväksi, että iltapäivälehdet ja eräät Ylen toimittajat haluavat Katrin pois puheenjohtajan paikalta. Onko etelän media halunnut ennenkään Keskustalle hyvää? Ajammeko heidän asettamaansa miinaan?

Samalla meidän on hyvä muistaa, ettei puolueen puheenjohtaja ole mikään jokaisen puolueen ongelman ratkaisu. On epä-älyllistä ajatella, että puheenjohtaja on joku ihmeidentekijä, ja henkistä laiskuutta odottaa, että puolueen kannatus on yksi yhteen sen kanssa, miten puheenjohtaja pärjää. Miten muutamme Keskustaa paremmaksi? Jokaisen keskustalaisen on kannettava tästä vastuunsa. Olenko minä tehnyt tarpeeksi tämän kansanliikkeen hyväksi?

Keskusta on hävinnyt monet vaalit jo edellisten puheenjohtajien aikana. Syyt siihen, että niin moni suomalainen on menettänyt luottamuksensa Keskustaa kohtaan, nousevat pitkältä ajalta. Luottamuksen palauttaminen on toden teolla aloitettava tulevista kuntavaaleista, jotka ovat Keskustalle todella kohtalon vaalit. Meillä on mahdollisuus saada tämän työn johtoon puheenjohtaja, joka nyt ministerin tehtävistä vapautuneena voi käyttää näinä poikkeuksellisina aikoina kaiken tarmonsa ja osaamisensa onnistuneen kuntavaalityön johtamiseksi.

Ensi kevään kuntavaaleissa Keskusta on käännettävä vaalivoittojen tielle. Keskeinen tekijä vaalimenetykselle on hyvät ehdokaslistat, ja niiden keräämisessä tarvitaan meistä jokaista.