Armon vuosi 2010 on eletty. Itse kullakin se siirtyy nyt muistojen joukkoon. Joulunpyhät vietin Kemijärvellä, perinteisesti lähimpien omaisteni parissa. Ennen joulua kävin muutaman päivän Tampereella ja Sipoossa sukulaisteni luona. Nyt olen Rovaniemellä, isän, äitipuolen, Jukka-veljeni ja hänen tyttöystävänsä Lindan sekä sedän perheen parissa. En aio ihmeemmin juhlistaa vuoden vaihtumista, kuten en tehnyt sitä viime vuonnakaan.

Kun katson taaksepäin kulunutta vuotta, herättää se monenlaisia muistoja. Vuonna 2010 sain kokea niin onnistumisen iloa kuin katkeria pettymyksiä - sekä omassa elämässäni että yhteiskunnallisessa toiminnassa. Alkuvuodesta valmistuin vihdoin oikeustieteen maisteriksi. Helmikuussa aloitin työt Lapin Keskustanuorten ma. toiminnanjohtajana; irtisanouduin työstäni niin, että 24.12. oli viimeinen työpäiväni. Alun perin tarkoitukseni oli jatkaa tehtävässäni vaaleihin saakka. Suurin osa piirin johtokunnan jäsenistä kyllä pyysi minua jatkamaan tehtävässä, mille annoin tietysti suuren arvon, mutta kun olen harkinnan jälkeen päätöksen tehnyt, niin peruutusvaihteeseen ei ole ollut yleensä tapanani turvautua.

Minulla ei ole tässä vaiheessa minkäänlaista tietoa tai varmuutta, mistä vastaisuudessa hankin elantoni. Ystävien esirukouksia tarvitaan siis tässäkin asiassa. Jos mitään todella houkuttelevaa työtarjousta ei nyt äkkiä tipahda syliini, niin ensimmäinen askeleeni lienee kirjoittautuminen yliopistoon tarkoituksenani jatko-opiskella lisensiaattitutkinto. Mutta pyrin luonnollisesti myös työelämään, päätoimiseksi opiskelijaksi en toivo palaavani. 

Irtisanoutumiseni toiminnanjohtajan tehtävistä on herättänyt jonkun verran arveluja, olenko vetäytymässä poliittisesta toiminnasta. Niin en tietenkään aio tehdä. Olen Suomen Keskustan puoluevaltuuston vastavalittu jäsen sekä Keskustan kaupunginvaltuutettu Kemijärvellä. Koko eduskuntalaitoksemme historian ajan Keskusta on ollut se puolue, jonka kautta Lapin asioita on ollut parhaiten mahdollista ajaa. Keskustan aate on ainutlaatuinen, suomalaisuudesta siinnyt. Minkään muun puolueen aate ei ole suomalaisille yhtä hyvä. Puolueen aatteellisessa linjassa on toki aina kirkastamista.

Omassa vuodessani oli monia iloisia onnistumisia. Työssäni merkittävin tapahtuma oli Keskustanuorten liittokokouksen järjestäminen Kemijärvellä. Syksyllä seurakuntavaaleissa uusin paikkani Kemijärven kirkkovaltuustossa. Sain eniten ääniä Lapissa. Iloitsin myös siitä, että saimme Kemijärvellä kirkkovaltuustoon monia reippaita naisia, jotka eivät varmaankaan "vaikene seurakunnassa" silloin, kun pitää käyttää ääntä seurakuntalaisten puolesta.

Yksityisessä elämässäni saan iloita siitä, että lähimmät omaiseni ovat pysyneet terveenä ja ovat luonani. Vuoden 2009 alussa kuoli isomummini Hulda Kaisamatti uskossa Vapahtajaansa turvaten. Hänen perinnönjakonsa saatiin päättymään tämän vuoden aikana; Jussi-setäni isännöi nyt Uuden Kiherin tilaa, jolla isomummini asui lähes 40 vuoden ajan.

Eläinystäväni puolestaan menetin, kun perheeni lemmikki, Roope-kissa, kuoli toukokuussa 18 vuoden ikäisenä. Hautasimme hänet kesämökillemme. Noina vuosina Roope-kissasta oli tullut todella osa perhettämme.

Kulunut vuosi on osoittanut minulle hyvin konkreettisesti myös ystävyyden voiman. Kun keväällä jouduin "myrskyn silmään" tuotuani esiin tiettyjä mielipiteitäni Kemijärven seurakunnan toimintatavoista, antoi minulle suunnattomasti jaksamista kaikki ne myötätuntoiset yhteydenotot, joita minulle osoitettiin. Samoin kuin eräissä muissa yhteyksissä olen joutunut henkilökohtaisten hyökkäysten kohteeksi, olen saanut luottaa todellisten ystävieni vankkumattomaan tukeen.

Sellaisissa tilanteissa punnitaan, ketkä ovat todellisia ystäviä. Olen usein sanonut, että en ole tullut politiikkaan hakemaan ystäviä, vaan puolustamaan pohjoisen ihmisten oikeuksia. Mutta on todettava, että myös näiltä kentiltä olen saanut ystäviä ympäri maata. Tekisin vääryyttä, jos alkaisin tässä luetella nimiä, koska kaikkia en kuitenkaan voisi luetella, ja niinpä jätän listauksen tekemättä. Ne, joita tarkoitan, tunnistanevat tästä itsensä.

Kuluneen vuoden aikana kristinuskoa vastaan on käyty Suomessakin kovaa sotaa. Kirkkoa vastaan on hyökätty ankarasti, kelvottomia esityksiä on tehty niin kristillisen uskonnonopetuksen hävittämiseksi kuin kristillisen avioliiton arvon murentamiseksi. Suorastaan epä-älyllinen oli kirkonvastaisten toimittajien masinoima kampanja kirkosta eroamiseksi sen vuoksi, että yksi kansanedustaja (joka ei ole missään kirkon johtavassa tehtävässä) sanoi tv-ohjelmassa omia mielipiteitään. - Mutta kaikki tämähän on jo Raamatussa ennustettu. Jeesus sanoi: "Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33) Kristinuskoa vastaan on aina sodittu ja soditaan myös tulevana vuotena. Mutta kristinuskon murtumaton totuus ei siitä heikkene. Kun vain pysymme totuuden puolella, Raamatun pohjalla, olemme voittajan, Golgatan kuninkaan joukoissa.

Toivotan kaikille oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011! Liehukoon sininen risti valkealla pohjalla maamme lipussa, jonka olemme lunastaneet Suomelle esivanhempiemme hiellä, verellä ja kyynelillä.

* * *

Virrestä 37:

Siunaa kansaa, isänmaata,
ohjaa oikein elämään.
Esivalta, Herra, saata
tahtoasi täyttämään.
Silmäsi luo puoleemme,
anna rauha maallemme.
Isä, Poika, Henki Pyhä,
ylistetty olet yhä.