Helsingin Sanomat uutisoi tänään Suomeen perustetun Islamilaisen puolueen, jonka tarkoituksena on rekisteröityä puolueeksi ja osallistua jo seuraaviin kunnallisvaaleihin. Tällainen uutisointi herättää varmasti ns. kantaväestöön kuuluvissa suomalaisissa monenlaisia tunteita.

Suomessa on vuosikymmenien ajan toiminut Suomen Kristillidemokraatit -puolue, entiseltä nimeltään Suomen Kristillinen Liitto. Onhan sekin enemmän tai vähemmän uskonnollinen puolue, voi joku todeta. Vaikka se sanookin puolueensa ideologian olevan kristillisdemokraattinen aate uskonnon ja Raamatun sijaan, niin senkin riveistä kyllä löytyy varmasti aika jyrkkiäkin mielipiteitä, joita joku voisi pitää jopa teokraattisen valtion perustamiseen tähtäävänä. Totean kyllä tähän omasta puolestani, että tuntemani kristillisdemokraatit ovat maltillisia ja asiallisia ihmisiä. Jyrkän linjan edustajana voi toisaalta pitää joku minuakin, vaikka uskonnon ja politiikan sekoittamista mielestäni vierastankin, jaanhan kuitenkin aika pitkälti Kristillisdemokraattien näkemykset puolueen kahdessa tunnetuimmassa mielipiteessä: suhtautumisessa alkoholiin ja aborttiin.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Islamilaisen puolueen puheenjohtaja pitää mahtavana, jos Suomeen tulisi sharia-laki. Maailmalla on tarpeeksi esimerkkejä siitä, millaiseksi meno on mennyt, kun ajatollahien tulkinta islamilaisten pyhistä kirjoituksista on asetettu lainsäädännön pohjaksi.

Luterilaisena maana emme ole liiemmin sekoittaneet maallista ja hengellistä valtaa. Lutherin oppi kahdesta regimentistä on toiminut hienosti. Silti kristillinen arvopohja on näkynyt, ainakin viime aikoihin saakka, maamme valtiollisessa elämässä. Luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on kansankirkon asema, toivottavasti vielä pitkään. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin mikä on uskonnon, ja usein sen varsin ahtaan tulkinnan asema ns. tiukan islamin maissa. Vapahtajamme Jeesus sanoi: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on." Kristinuskon tavoitteisiin ei kuulu minkään uskontovaltion luominen. Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Se on maan päällä vain muukalaisena ja vaeltaa kohti ylösnousemuksen aamuruskoa ja iankaikkisuutta.

Maahanmuuttoa on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Toisten uskontojen ja kulttuurien tunteminen on rikastuttavaa ja toisten uskontojen kunnioittaminen tai ainakin sietäminen on maailmanrauhan perusedellytyksiä. Hallitsematon maahanmuutto voi kuitenkin ihan tilastoja tarkasteltaessa johtaa joidenkin sukupolvien jälkeen siihen, että maassamme on enemmän islaminuskoisia kuin krisittyjä, olletikin jos kristittyjen maallistuminen ja vähäinen syntyvyys jatkuu ja muslimien uskonnollisuus ja lukumäärä lisääntyy. Tällöin olisi ihan mahdollista, että Suomesta tulisi islamilainen valtio. Pelottava ajatus. Minä haluan, että Suomi säilyy kaikki uskonnot suvaitsevana, mutta kristilliseen ja länsimaiseen, demokraattiseen arvopohjaan tukeutuvana Suomena, jossa kouluissa voidaan laulaa suvivirttä. Sanonta "maassa maan tavalla" ei ole rasismia vaan tervettä järkeä. Monikulttuurisuuden ihannointi ei saa merkitä sen hyväksymistä, että suomalainen kulttuuri jää lopulta vähemmistöön.

Yhteiskuntaamme sopeutuvat maahanmuuttajat ovat mielestäni toki tervetulleita ja saavat vapaasti harjoittaa uskontoaan. Muistettakoon tässä samalla, että monissa ns. islamilaisissa valtioissa uskonnonvapaus on varsin rajoitettua. Silti kristityissä valtiossa suvaitaan islaminuskon harjoittaminen. Yhteiskuntamme perusteita ei kuitenkaan saa järkyttää. Minkään uskonnon ottamista lainsäädännön pohjaksi länsimaisten arvojemme sijasta on vastustettava ankarasti. Islamin sharia-laki sotii monilta kohdiltaan ankarasti niitä arvoja vastaan, joitten varaan länsimainen yhteiskuntajärjestelmä perustuu. Sinällään minua ei haittaa, että muslimit, hindut ym. osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan sen enempää kuin ateistienkaan osallistuminen. Demokratia perustuu siihen, että kaikki kansalaiset saavat osallistua. Mutta jos poliittinen järjestäytyminen tapahtuu sellaisella pohjalla, että tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä saada Suomeen islamilainen lainsäädäntö, en minä ainakaan hymyile sille.