Suomen osuustoimintaliikkeen isä Hannes Gebhard asui pääosan elämästään Helsingissä, mutta hän oli syntyisin Kemijärveltä, kuten minäkin. Näin osuuskauppavaalien alla jaan tässä pienen kirjoituksen, jonka laadin aikanaan kootessani materiaalia Kemijärven naiskohtaloita käsittelevään näyttelyyn kotiseutumuseolle.

* * *

Kemijärven tytär – Gebhardin äiti – Laura Wegelius

Kemijärveläiset kertovat mielellään Suomen osuustoimintaliikkeen isän Hannes Gebhardin syntyneen Kemijärveltä. Gebhardin patsas on edelleen hänen syntymäkotinsa paikalla Kemijärven Särkikankaalla. Vaikka Hannes Gebhard muuttikin jo kuusivuotiaana pois Kemijärveltä vanhempiensa mukana, on hänen yhteytensä Lappiin vankka erityisesti sen johdosta, että hänen äitinsä oli syntyperäinen kemijärveläinen.

Laurentia eli Laura Mathilda Wegelius syntyi 2.2.1837 Kemijärvellä kirkkoherra Johan Wegeliuksen (1796–1860) ja hänen vaimonsa Klara Elisabet Möllerin (1797–1873) tyttärenä. Lauraa on kuvailtu hiljaiseksi ja syvästi uskonnollismieliseksi naiseksi, joka kehotti turvaamaan ainoaan auttajaan, Jumalaan, ja jättämään kaikki murheet Hänen huomaansa. Toisaalta on kerrottu, ettei hän ollut luonteeltaan vakava, vaan pikemminkin hauska ja huumorintajuinen. Hannes muisteli äitiään eräässä puheessa: ”Hän oli kaunis, hyvin hilpeämielinen ja harvinaisen herttainen.”

Kemijärvellä papintyttärelle ei ollut kovin paljon ”samaa säätyä” olevia sulhasehdokkaita. Asia hoitui kuitenkin siten, että vuonna 1860 Kemijärvelle perustettiin metsänhoitajan virka Lapin kruununmetsien hoidon alkaessa. Metsänhoitaja Ferdinand Gebhard (1834–1920) tuli pappilaan vuokralaiseksi. Koska kirkkoherra Wegelius oli juuri kuollut, olivat lisätulot pappilaan tarpeen. Luonnollisesti metsänhoitaja ja pappilan tytär tulivat paljon tekemisiin keskenään ja heidät vihittiin Kemijärvellä 27.8.1861.

Nuoripari joutui pian muuttamaan pappilasta uuden kirkkoherran tieltä. Kemijärven kirkonkylän lähistöllä ei ollut juuri vuokra-asuntoja tarjolla. Särkelän talon ulkorakennuksesta sellainen lopulta löytyi. Ylellisestä pappilan elämästä luopuminen ja pieneen mökkiin muuttaminen oli varmasti suuri elämänmuutos. Siellä syntyi myös tuleva suurmies, Hannes Gebhard, 8.4.1864. Lepistön puustelli valmistui 1865 metsänhoitajan asunnoksi ja siellä syntyi vielä kaksi tytärtä. ”Silloin oli tämä kirkonkylä kaunis komean, tiheän metsänsä kautta, nyt muuttuneena kaupungiksi on se minulle hyvin vieras”, Gebhard totesi käydessään Kemijärvellä v. 1930.

Metsänhoitajan seuraava työpaikka oli Kajaanista, joten Laura joutui luopumaan kotiseudustaan. Perheen muutto on kirjattu Kemijärven kirkonkirjoihin tapahtuneeksi 22.6.1870. Tarina kertoo, että hevoskärryissä istuessaan Laura itki lähes koko matkan Kainuuseen saakka. Hän ei olisi millään halunnut jättää rakkaita kotimaisemiaan. Laura kaipasi myös kotiseutunsa lestadiolaista uskonyhteisöä ja koki yksinäisyyttä. Aviomieskään ei ilmeisesti jakanut vaimonsa uskonkäsitystä, vaikka avioliitto muutoin olikin harmoninen.

Kajaanista lapset lähetettiin oppikouluun Ouluun. Laura ja Ferdinand kannustivat lapsiaan opiskelemaan. Nämä asuivat Oulussa sinne Kemijärveltä muuttaneiden Lauran äidin sekä Lauran naimattomien sisarten luona. Lauran sukuyhteydet kemijärveläissukulaisiin pysyivät tiiviinä muodostaen tukiverkon myös Hannekselle.

Ferdinand Gebhard oli ehdoton perheensä pää. Kun Aina-tytär ei suostunut avioitumaan perheen valitseman miehen kanssa, niin isä ilmoitti tyttärelleen, että tämä saa tulla sitten jatkossa omillaan toimeen. Tyttökoulun opettajaksi valmistunut Aina antoi tämän kuitenkin anteeksi, ja tuli aikanaan huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan. Myös Hannekselle oli kaavailtu toista tyttöä vaimoksi, mutta tämä piti päänsä ja valitsi Hedviginsä. Kahden tahtoihmisen avioliitosta tuli myrskyisä, mutta se kesti kuolemaan saakka. Hedvig oli arvostettu toimittaja ja Hanneksen tavoin hänetkin valittiin eduskuntaan.

Gebhardien tytär Sigrid eli Siiri sairastui henkisesti ja joutui viettämään loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa. Äidille tämä oli suuren surun aihe ja tyttären sairaus masensi Lauraa kovin. Hannes-poika tuotti taas äidille paljon iloa ja ylpeyttä. Laura ehti nähdä Hanneksen tulevan mm. professoriksi, kansanedustajaksi ja Suomen osuustoimintaliikkeen yleisesti tunnustetuksi oppi-isäksi.

Vuonna 1889 Gebhardit muuttivat Ähtäriin Ferdinandin saatua Multian kruununmetsänhoitajan viran. Vanhuuspäivät he viettivät Helsingissä seuraten läheltä Hannes-pojan elämäntyön kehittymistä, osuuskauppojen ja osuuspankkien syntyä pitkin Suomea. Laura Wegelius eli 87-vuotiaaksi. Hän oli halvaantunut sairaskohtauksen seurauksena ja odotti pitkään taivaskutsua, joka koitti viimein 26.10.1924.

Vaikka Laura Wegelius eli yli puolet elämästään Kemijärven ulkopuolella, on hän jäänyt paikkakunnan historiaan Kemijärven tyttönä, joka sai eväät elämäänsä Kemijärven pappilasta ja rantatörmältä, ja kasvatti niiden arvojen pohjalta isänmaalle suuria tekoja tehneen pojan.

Hanneksen vaimo Hedvig kuvaili appivanhempiaan: ”He olivat toisillensa uskollisen, sopusointuisen avioparin esikuva.” Hannes kohteli äitiään aina suurella huomavaisuudella ja kirjoitti kerran tälle eräänä merkkipäivänä: ”Kiitos elämästä, jonka minulle annoit.”

gebhard.jpg
Kuvassa on Laura Gebhard o.s. Wegelius (1837-1924) ja hänen suuri poikansa, Suomen osuustoiminta-aatteen isä, professori Hannes Gebhard (1864-1933).