Mielestäni Keskustan suurin ongelma ei ole nyt se, että mitä Väyrysen suhteen tehdään. Ongelma on se, että kuten myös vuoden 2011 vaalien edellä, ihmisten luottamus puolueen harjoittamaa politiikkaa kohtaan horjuu. Väyrysen puolue ei ole ainakaan toistaiseksi pärjännyt eduskuntavaaligallupeissa, mutta tästä huolimatta Keskustan kannatus putoaa.

Pelottavia ovat myös analyysit, joissa alleviivataan, että Keskusta ei halua "käpertyä sisäänpäin" tai olla EU:ta vieroksuva puolue. Kuitenkin Keskustan riveissä on paljon ihmisiä, jotka eivät hyväksy rasismia, mutta ovat huolissaan löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Tai ihmisiä, jotka kannattavat kansainvälistä yhteistyötä, mutta vastustivat EU:hun liittymistä aikanaan ja suhtautuvat edelleen kriittisesti EU:ssa tapahtuvaan kehitykseen ja Suomen jäsenyyteen euroalueessa, vaikka eivät haluaisikaan Suomea pois EU:sta. Mikä viestimme on näille ihmisille - tukekaa liberaalia linjaa tai menkää Persuihin tai Kansalaispuolueeseen? Onko heille tilaa ja vaikuttamismahdollisuuksia Keskustan sisällä?

Siilipuolustuksen sijaan tarvitaan avointa keskustelua ja myös rohkeutta tarvittaessa reivata kurssia. Olin puoluevaltuuston jäsen 2010-12. Muistan, kuinka korostettiin joukkuepeliä ja vaadittiin, että omia ei saa arvostella, vaan ihanaa jätevesiasetusta on puolustettava äänestäjille, niin kyllä vaalivoitto tulee. Muistan sen ahdistavan itsepetoksen tunnelman. Kentällä oli ihan toinen tunnelma. Hyvä, ettei turpaansa saanut, jos oli Keskustan teltalla. Onko meillä taas kadonnut kosketus kenttään ja kansaan?

Olen tullut Keskustaan Paavo Väyrysen jalanjäljissä, jo ukkini isä äänesti häntä vuonna 1970. Kannatan hänen keskeisiä poliittisia linjauksiaan ja olen ollut monissa vaaleissa häntä tukemassa. Hän kuitenkin teki valintansa perustaa oma puolue. Minä en mennyt mukaan, vaan jäin Keskustaan, enkä ole allekirjoittanut hänen kannattajakorttejaan enkä lähde Kansalaispuolueen ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin (vaikka sellaistakin valhetta minusta on levitetty). Luulen, että kaltaisiani ihmisiä on paljon. Moni pohtii nyt, saammeko me edelleen jatkaa esi-isiemme puolueessa?

Ja luulen, että Väyrysen esittämästä kritiikistä kannattaisi pohtia, onko siinä sittenkin jotain perää, vaikkei hänen toimintatapojaan hyväksyisikään. Ovatko puolueen ydinasiat tarpeeksi kirkkaasti esillä ja näkyykö jälkemme tarpeeksi hallituspolitiikassa - vahva aluepolitiikka, köyhän asia, sivistyspolitiikka, Suomen itsenäisyyden puolustaminen?

(Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 31.1.2018)