Olen kotiutunut yli viikon kestäneeltä matkaltani ja voin sanoa, että onpa taas kiva tulla kotiin. Varsinaisella "etelän lomalla" en ollut, mutta Etelä-Suomessa kuitenkin ja käväsin myös Ruotsin puolella.

Viime viikonloppuna meillä oli Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton kesätapahtuma Porissa. Kemijärven osastoa edusti puheenjohtaja Kirsti Honkanen, sihteeri Airi Kellokumpu sekä allekirjoittanut. Liiton tarkoituksena on edistää Suomen ja Yhdysvaltain välistä ystävyyttä. Oli monenlaista tapahtumaa ja ohjelmaa, paraati, musiikkiesityksiä, liittokokous ja iltajuhla Suomalaisella klubilla; kerrankin jopa minä olin ihan semmosessa fiinimmässä juhlassa ja ihan hauskaa oli, vaikka en hienoista kekkereistä noin yleensä ottaen isommin piittakaan. Pidin kovasti Amerikan-päivistä, vaikka olinkin vasta ensi kertaa siellä ja kaikki oli uutta ja outoa.

Porista matkustin Helsinkiin, kävin vierailulla sukulaistädin tykönä ja yövyin pari yötä toisen tädin ja hänen perheensä luona. Kävin myös hoitamassa eräitä arkistoasioita ja sitten junalla Tampereelle mummini sisaren luokse, Else-mummi tuli myös sinne ja kävimme sitten yhdessä Tukholman-risteilyllä. Jonkun tunnin kävelimme Tukholman katuja, jotka ovat jo aika tuttuja. Helsinkiin palattuamme pidimme vielä kultturintäyteisen päivän, kun kiersimme niin Kansallismuseon kuin Ateneuminkin ennen astumista pohjoisen junaan.

Paljon mainostettu "uusi juna-aika" ei kyllä tuntunut kovin ihmeelliseltä. Vaikka laskisikin pois luvuista sen, että yöjuna ei edelleenkään tule Kemijärvelle asti, niin ei voi isommin kehua. Uudessa hytissä oli kyllä oma vessa, jonne juuri ja juuri mahtuu, jos ei ole kovin ylipainoinen, mutta yläpetillä iski päätä jatkuvasti kattoon eikä minunkaan mittainen (174 cm) pystynyt istumaan kuin varsin kumarassa. Aika hyvin kuului myös puheet naapurihyteistä. Mutta tokihan siinäkin kulkemaan pystyy ja kai sai nukutuksikin. Jos en ihan väärin bongannut, niin muuten Jasmin Mäntylä tai ainakin joku hyvin samannäköinen matkusti samassa junassa.

Tänään illalla oli sitten Levärannalla kylän Keskustan paikallisosaston järjestämä tapahtuma. Väkeä ei ollut kovin paljon, alun toistakymmentä, mutta mukava tapahtuma oli silti. Uskon, että seuraavalla kerralla on enemmän, niin paljon kiiteltiin järjestelyjä. Haitarinsoittoa, makkaranpaistoa, hauskaa yhdessäoloa ja rupattelua. Politiikkaa ei ollut kuin nimeksi, osaston jäsenmaksun saivat halukkaat suorittaa ja osaston aktiivit olivat suorittaneet järjestelyt, mutta muuten ei ryhdytty politikoimaan. Laulettiin paljon tuttuja kappaleita, viimeksi Kotiseutuni oi, jota armeijassa ollessanikin kovasti itsekseni lauleskelin, kun oli kaipuu tekoselkosille. Tällaisia kylätapahtumia tarvittaisiin lisää, ne lisäävät kylän yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tuovat hauskaa vaihtelua arkeen.