Oli sangen upea asia saada tulla lähes kolmen kuukauden jälkeen Lappiin, olkoonkin, että vain muutamaksi päiväksi enkä toki täysin lomalla ole nytkään. Enkä voi toki kyläillä nyt kenenkään luona, ja ulkonakin on noudatettava turvavälejä tiukasti. Mutta sittenkin kotimaakunta on aina kotimaakunta.

Olen käynyt yli 40 maassa, mutta en ole ennen tätä kevättä ollut Lapista poissa yhtäjaksoisesti koskaan eläessäni kolmea viikkoa pidempään. Tiedän, että uhraukseni on pieni sen rinnalla, mitä ihmiset ympäri maailmaa ovat joutuneet tänä keväänä kokemaan. Ja minulla on tukenani monia ystäviä Helsingissä. Mutta tämä on minun maakuntani, tämä on minun kotini. Tänne palaan, kun nykyinen pestini päättyy. Tämän maakunnan elämää ja kulttuuria ovat esivanhempani kymmenien sukupolvien ajan rakentaneet. Ja jos Herran paluu viipyy, niin Lapin multaan myös minun ruumiini toivottavasti kerran lasketaan.

"Tuhkasta nousivat kodit kerran,
taas tuuli tunturiin puhaltaa.
Sa itsees luota ja voimaan Herran,
sinun maasi on Lapinmaa."
(san. Heikki Yli-Tepsa)

Lapissa.jpg