Keskustan Lapin piirin vuosikokous käytiin Rovaniemellä sunnuntaina 18.11.2012. Minä tulin valituksi piirin varapuheenjohtajaksi. Kiitän lämpimästi kokousväkeä luottamuksesta.
 
Koska henkilövaalit ovat usein eniten mielenkiintoa herättäviä operaatioita, käytäköön tapahtumat tässäkin läpi.
 
Piirin puheenjohtajuutta on kahdeksan vuoden ajan hoitanut Janne Seurujärvi Inarista. Hän toimi myös kansanedustajana vuodet 2007–11. Seurujärvi ilmoitti olevansa käytettävissä edelleen ja erittäin motivoitunut jatkamaan piirin puheenjohtajan tehtävissä.
 
Janne Seurujärven vastaehdokkaaksi nousi kansanedustaja Markus Lohi Rovaniemeltä. Tieto siitä, että tullaan käymään vaali, tuli julkisuuteen sunnuntaiaamuna Lapin Kansassa. Itse olin kuullut kuiskeita asiasta kyllä jo noin viikko ennen kokousta, mutta mitään julkista kampanjointia ei käyty.
 
Lapin Keskustanuorilla ei ollut kantaa puheenjohtajavaaliin. Piirin johtokunta esitti minua varapuheenjohtajaksi. Minä en ole halunnut vpj-ehdokkaana ottaa kantaa muihin henkilövaaleihin. Näin lupasinkin, kun minua esitettiin varapuheenjohtajaksi. Minä en muuten ollut edes virallinen kokousedustaja, joten en osallistunut edes äänestykseen.
 
Sinällään ei ole mitenkään tavatonta, että äänestyksiä käydään. Se on jopa terveen järjestödemokratian merkki, että suurissa järjestöissä vastuullisimmat paikat joskus täytetään äänestyksen jälkeen. Tietysti olisi hyvä, että mahdolliset ehdokkaat tulisivat riittävän ajoissa esille. Näin voidaan käydä reilu ja avoin keskustelu kentällä – paitsi valittavista henkilöistä, niin laajemminkin siitä, mitä piirin toiminnalta odotetaan.
 
Oma ehdokkuuteni varapuheenjohtajaksi julkistettiin kyllä hyvissä ajoin, niin että jokaisella oli varmasti mahdollisuus muodostaa siihen kantansa.
 
Puheenjohtajavaalissa käytettiin useita puheenvuoroja sekä Lohen että Seurujärven puolesta. Lohen puolestapuhujat vetosivat siihen, että kahdeksan vuotta piirin johdossa riittää ja että ”verta pitää vaihtaa”. Seurujärven kannattajat toivat puolestaan esiin alueellista edustavuutta ja sitä, että kansanedustajille ei pidä keskittää liikaa tehtäviä. Äänestyksessä Lohi sai 28 ääntä ja Seurujärvi 25 ääntä.
 
Sitten valittiin varapuheenjohtajia. Eeva-Maria Maijala oli ilmoittanut kokouksen alkupuolella olevansa käytettävissä varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajiahan valitaan kaksi kappaletta.

Koska olin itsekin vaalissa mukana, niin kirjasin asiasta käytetyt puheenvuorot muistiin jo ihan mielenkiinnon vuoksi.
 
Ensin Vilho Raistakka Posiolta esitti varapuheenjohtajaksi Janne Seurujärveä, mutta tämä kieltäytyi. Sitten Rovaniemen Keskustanaisten Annikki Lantto esitti varapuheenjohtajiksi Eeva-Maria Maijalaa ja Sanna Karhua. Ymmärtääkseni Sanna Karhu ei ollut antanut suostumustaan varapuheenjohtajavaaliin; hän ei ollut paikalla kokouksessa. Annikki Lantto vetikin sitten Karhua koskevan esityksensä pois, kun häneen vedottiin, että kun Markus Lohi on jo puheenjohtaja Rovaniemeltä, niin että ei tulisi kahta rovaniemeläistä puheenjohtajistoon. Sinällään minua ei olisi haitannut, vaikka Sannakin olisi tullut varapuheenjohtajistoon. Hän on hyvä ystäväni ja tunnen hänen toimintatapansa.
 
Susanna Viitala Rovaniemeltä esitti minua varapuheenjohtajaksi. Hän piti suorastaan koskettavan puheen, jossa kuvaili toimintaani Keskusta-järjestöjen parissa. Tämän jälkeen ranualainen Päiviö Karttunen esitti paheksuntansa sen johdosta, että puheenjohtajisto keskittyisi liikaa Itä-Lappiin (jos sekä minä Kemijärveltä että savukoskilainen Eeva-Maria Maijala tulisimme varapuheenjohtajiksi).
 
Tämän jälkeen rovaniemeläinen Esa Pasma, joka toimi viime eduskuntavaaleissa Markus Lohen vaalipäällikkönä, esitti, että Timo Kurula Kittilästä tulisi valita varapuheenjohtajaksi. Hän korosti puheenvuorossaan, että Timo Kurula tulisi valita varapuheenjohtajaksi nimenomaan minun sijaani. Pelkosenniemeltä Kemijärvelle muuttanut Pirjo Laurila oli myös tällä kannalla.
 
Vaikka itse sanonkin, niin hieman erikoiselta sekin ajattelutapa tuntuu, että ainoa Keskustanuorten esittämä ehdokas olisi nimenomaan pitänyt saada pois. Normaali menettely tuossa tilanteessahan olisi äänestyksen pitäminen. Vaikka Pasma ja Laurila kenties pitivätkin tärkeänä, että nimenomaan minua ei valita varapuheenjohtajaksi, niin olisi ollut korrektia tehdä vain esitys omasta ehdokkaasta ja valmistautua tarvittaessa äänestykseen. Harvoin olen moista kuullut, että esitettäessä henkilöä johonkin tehtävään, ja kun henkilöitä vielä valitaan useampia, niin esitetään kannanotto, ketä ainakaan ei tulisi valita.
 
Pirjo Laurilan puheenvuoron jälkeen Kaarina Soppela Kemijärveltä käytti puheenvuoron, jossa hän ihmetteli, ”torppaammeko nyt nuoren ahkeran aatteen miehen” ja muistutti, että piirijohtoon kaivattiin ahkeraa työntekijää. Hänen jälkeensä Timo Kyyhkynen Kemijärveltä piti puheenvuoron, jossa niin ikään kannatettiin valintaani. Rehellisesti sanottuna, silmäni olivat kostua, kun puheenvuorossa todettiin: ”mihin ehtiikään, jos elää saa.” – Tiedän, että joillakin blogini lukijoilla voi ärsyttää, että siteeraan tässä itseäni kehuvia puheenvuoroja, mutta minua on politiikassa niin paljon haukuttu, että suotakoon minulle nyt tämä harvinainen herkku, eli käydä muutama kehukin läpi.
 
Äänestystä ei tarvinnut lopulta käydä, kun Timo Kurula kävi kieltäytymässä ehdokkuudesta. Näin ollen valinnat olivat yksimielisiä.
 
Jouduin tässä yhteydessä itsekin käyttämään puheenvuoron, kun jotkut henkilöt (en valitettavasti muista, ketkä) ottivat esiin, ettei minua voida valita sen takia, että olen Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustaja. Sanoin tuohon: ”Jos ette halua valita minua, niin jättäkää minut valitsematta henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Mutta älkää jättäkö minua valitsematta sen takia, että minun leipätyöni on Maijalan avustajana. Piirihallituksessa, jos tulen sinne valituksi, minä en ole Maijalan avustaja. Me olemme sitä paitsi olleet niin monesta asiasta eri mieltä, että uskallan olla sitä piirihallituksessakin.”

Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtaja Jirka Hakala puhui tämän jälkeen ja sanoi, että vaikka hän onkin ollut usein eri mieltä kanssani, niin hän voi kyllä todistaa, että minua ei kykene Maijala eikä kukaan muukaan ohjailemaan. Että pidän varmasti oman pääni ja rohkenen tuoda mielipiteeni esiin. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä :)
 
Ollakseni rehellinen, minusta tuntui vähän ikävältä, että joidenkin kuulemieni puheiden perusteella uskon, että joillekin jäi nyt kenties mielikuva, että uusi puheenjohtajisto oli sovittu Eduskunnan kahvilassa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla ei ollut mitään osuutta Markus Lohen tai Eeva-Maria Maijalan ehdokkuuksiin. He ovat itsenäisesti toimivia ihmisiä, kuten minäkin. Eeva-Maria Maijala ilmoitti omassa puheenvuorossaan tukevansa Markus Lohta piirin puheenjohtajaksi. Siitä, että hän aikoi käyttää tällaisen puheenvuoron, minulla ei ollut tietoa etukäteen eikä minun tarvitsekaan tietää Maijalan toimia etukäteen. Maijala mainitsi puheenvuorossaan myös keskustelleensa Lohen kanssa puheenjohtajan/varapuheenjohtajan tehtäviin liittyvistä työnjaoista. Näissä keskusteluissa minä en ole ollut mukana.
 
Minun tehtäväni eduskunta-avustajana on avustaa kansanedustaja Eeva-Maria Maijalaa hänen valtiopäivätoimiinsa liittyvissä töissä. Toki olemme tunteet jo ennen, kun tulin hänelle työhön, kun olin ollut tekemässä aika kovasti työtä hänen valintansa puolesta eduskuntavaaleissa. Olemme olleet usein myös samoissa järjestön tilaisuuksissa ja näin tiiviin yhteistyön aikana olemme toki ystävystyneet. Mutta puoluejärjestön toiminnassa minä en ole Maijalan avustaja. Siellä Maijala vastaa omista teoistaan ja minä omistani.
 
Muistettakoon vielä, että eduskunta-avustajan tehtävä ei ole mikään luottamustoimi, kuten jotkut luulevat. Minä olen työssä, josta saan palkkaa. Työnantajani ja palkanmaksajani on Suomen Eduskunta, ei Eeva-Maria Maijala. Palkka tosin on alle tonnin mitä on suomalaisten keskipalkka, joten tuota hommaa ei kannata kadehtia. Luultavasti lakimiehen hommissa tienaisin paljon enemmän. Mutta eipähän minulla perheettömänä ole elätettäviäkään :)

Joku oli kokouksen jälkeen kauhistellut, että nyt on liikaa tietyn viiteryhmän (vanhoillislestadiolaisten) edustajia piirijohdossa. Todettakoon nyt taas ja jälleen kerran, että minä en ole vanhoillislestadiolainen enkä minkä muunkaan herätysliikkeen jäsen tai edes kannattaja. Minulla on paljon vanhoillislestadiolaisia ystäviä, joita arvostan suuresti ja jaan itsekin mm. ehdottoman raittiuden ihanteen. Uskonnollinen taustani on kuitenkin etupäässä ns. tavallisen kirkkouskovaisen tausta. Pidän toki arvossa sitä hengellistä herätystä, joka Lars Levi Laestadiuksen työn kautta tapahtui, mutta tuotakoon tässäkin ilmi, että en jaa niitä seurakuntaoppeja, joita nykyinen vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa. Myöskään Eeva-Maria Maijala ei ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen.
 
Kiitospuheenvuorossani totesin, että huomaan kyllä, että vaikka valinta olikin yksimielinen, niin että ei se silti aivan yksituumainen ollut. Mutta että loppujen lopuksi se oli parempi näin. Jos minut olisi hurrattu varapuheenjohtajaksi ilman soraääniä, niin olisin voinut erehtyä pitämään itseäni lähes virheettömänä. Mutta nyt huomaan, että on monta, joiden luottamus minulla on vielä voitettavana.
 
Kerroin myös, että vien saamani onnitteluruusun täällä Rovaniemellä sijaitsevalle Viirinkankaan hautausmaalle, isoukkini Akseli Huttusen haudalle. Hän kun oli mukana vuonna 1917 punakaartin toiminnassa, mutta erosi siitä ja vannoin: ”Niin kauan kuin minä elän ja minusta sukua lähtee, ei yksikään tähän kaartiin kuulu!” Sitten hän ehti osallistua vuoden 1918 sotatoimiin vielä valkoisten puolella.



Rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu Susanna Viitala piirikokouksessa.