kirja1918.jpg

Olen kirjoittanut kirjan vuoden 1918 sotatapahtumista sekä niiden jälkiselvittelyistä Kemijärvellä. Kirjassa on mukana myös sodan valkoisen osapuolen kemijärveläisten sotaveteraanien matrikkeli. Kirjan julkaisutilaisuus pidetään Kemijärvellä Kulttuurikeskuksen kahviossa klo 17.30. Kahvitarjoilu alkaa jo klo 17.30. Kaikki lämpimästi tervetuloa!

Tilaisuudessa puheenvuoron käyttää kunnallisneuvos Juha Pikkarainen, joka on kirjoittanut kirjaan kommenttiosuuden työväenliikkeen näkökulmasta. Myös minä puhun tilaisuudessa.

Kirjaa voi myös tilata minulta, hintaa 25 euroa/kappale + postikulut!

* * *

Totean kirjan esipuheessa mm. seuraavaa:

Kirjan kirjoittamisen aikana olen kokenut, että vuoden 1918 tapahtumien tutkiminen ja niistä kertominen Kemijärvellä on ollut vaikeaa sen vuoksi, että moni paikkakuntalainen on muodostanut itselleen varman käsityksen siitä, mitä tuolloin tapahtui.

Näissä mielikuvissa on yleensä romantisoitu jommankumman osapuolen toimintaa ja pyrkimyksiä. Pelko siitä, että totuus murtaa omia mielikuvia, on aiheuttanut aggressiivisiakin reaktioita. Joskus tuntuu, että vihaa on siirretty perinnöksi sukupolvelta toiselle.

On ollut hämmentävää seurata, miten vuoden 1918 tapahtumista Kemijärvellä on esitetty uhmakkaita mielipiteitä ilman, että asianomaisella on ollut edes perustietoja siitä, mitä oikeasti tapahtui. Tästä kumpusikin yksi syy kirjan kirjoittamiseen. Tuon tässä esiin aikalaistodisteet, jossa molempien osapuolten näkemykset tulevat esiin. Lukija voi tehdä niistä vapaasti myös toisenlaisia johtopäätöksiä kuin minä olen tehnyt.

Karkeasti arvioiden punaisen osapuolen myytti on ollut se, että Kemijärven työväenyhdistyksen sittemmin teloitetut miehet olivat rauhallisia pasifisteja, jotka eivät syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin tai väkivaltaisuuksiin. Pelkästään sosialistisen aatteensa takia heidät ammuttiin, kostona työläisten pyrkimyksistä edistää oikeuksiaan. Joissakin kertomuksissa ammutuksi on väitetty jopa suutari Väyrystä, joka kuitenkin kuoli vasta 1960-luvulla, vanhana miehenä luonnollisen kuoleman.

Valkoisen osapuolen myytti on ollut se, että punakaartilaiset mellastivat sodan aikana siihen malliin, että heidät oli pakko itsepuolustuksena vaientaa. Kemijärveläiset eivät olisi halunneet tappaa ketään, mutta muualta tullut poliisi Hagberg ampui vangitut punaiset omavaltaisesti. Kemijärven porvari-isännät eivät olleet asiasta vastuussa tai toimivat korkeintaan hätävarjeluna.

Molemmat myytit ovat mielestäni perustellusti horjutettavissa.

Myös minun oikeuttani tutkia ja kirjoittaa näistä asioista on pyritty kieltämään. Ennen kuin kirjoittamaani on riviäkään luettu, on tekstiä jo haukuttu kelvottomaksi ja puolueelliseksi.

Ilmeisesti tähän nurjamielisyyteen on ollut syynä erityisesti oma puoluepoliittinen kantani. Olen ollut Suomen Keskustan jäsen 15-vuotiaasta lähtien. En salaa, että vuosien 1917-18 tapahtumissa olisin valinnut valkoisen käsivarsinauhan.

Haluan kuitenkin kysyä: Onkohan Suomessa ketään vähänkään historiaan perehtynyttä henkilöä, jolla ei olisi jotain omaa mielipidettä tästä sodasta ja sen osapuolista?

Lisäksi olen sanonut – eri aatteiden kannattajilla olisi ollut sata vuotta aikaa kirjoittaa kirja tästä aiheesta Kemijärvellä. Kun sitä ei tullut, niin minä sen kirjoitin.

En toki salaa näkemystäni, että minulle vuoden 1918 sota on vapaussota, vaikka nykyään kehotetaankin puhumaan sisällissodasta. Tiedän, että vapaussota-nimitystä käytettiin suunnitellusti ja määrätietoisesti osana itsenäisyyden ajan alun valtiovallan ja armeijan harjoittamaa mielipiteen muokkausta. Tästä huolimatta lähden siitä, että sodan valkoinen osapuoli puolusti laillisesti ja demokraattisesti valittua hallitusta. Punaisen osapuolen voitto olisi merkinnyt Suomen joutumista osaksi Neuvosto-Venäjää.

Sisällissota tuntuu jo sanana mielestäni hankalalta, koska ulkovallat olivat vahvasti mukana sodassa ja se on nähtävä myös osana I maailmansodan jälkiselvittelyjä. Saksa tuki valkoista osapuolta ja Neuvosto-Venäjä punaista.

Tämä lähtökohtani ei kuitenkaan mielestäni merkitse sitä, ettenkö kykenisi tutkimaan niitä mahdollisia ylilyöntejä, vääryyksiä ja hirmutekoja, joihin valkoinen osapuoli syyllistyi sodan jälkimainingeissa – tai ymmärtämään niitä syitä, joista punakapina kumpusi.