Eilen, 8.4.2008, Kemijärven kaupunginvaltuusto käsitteli sellutehtaan alueen lunastamista. Valtuusto päätti hakea valtioneuvostolta lupaa tehtaan alueen pakkolunastukseen sekä lupaa alueen ennakkohaltuunottoon.

Kaupunginjohtaja on todistellut tehtaan kansantaloudellista merkitystä seutukunnalle. Se nyt on ilman todisteluakin selvää. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää tehtaan huomattavan merkityksen alueen elinkeinoelämälle. Kuitenkaan mikään ei puhu sen puolesta, että lakia voisi tulkita Kemijärven valtuuston olettamalla tavalla. Se on ikävä asia, mutta niin se vain on. Perustuslaki takaa omaisuudensuojan perusoikeutena. Sipoon tapauksessa oli kyse Helsingin kuntarajan siirtämisestä asunto- ja kaavoituspaineen kasvun johdosta; on täydellistä ymmärtämättömyyttä verrata sitä Kemijärven tilanteeseen.

Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa massaliikkeen toimintaa on kritisoitu. Olen koettanut olla ymmärtäväinen. Olin mukana ns. tehtaan valtaamisessa ja olen sanonut useissa yhteyksissä, että meidän on annettava kaikki tukemme toiminnalle tehtaan puolustamiseksi. Mutta nyt pahoin pelkään, että suoritetuilla toimenpiteillä ei ole enää tosiasiallista yhteyttä sellutehtaan pelastamisen kanssa. Tietysti sekin on hyvä, että Kemijärvi saa julkisuutta ja nähdään, että täällä ollaan tosissaan. Mutta vakavasti puhuen: onko joka ainoa epätoivoinenkin tempaus lopulta hyväksi kaupungille vai palveleeko se vain muita intressejä?

Valtuuston enemmistö oli lunastusluvan hakemisen kannalla. Se ei ollut yllätys, mutta luultavasti useimmat valtuutetuista tiesivät, että lupaa ei kuitenkaan myönnetä. Vasemmistolaiset ja muut vasemmistohenkiset valtuutetut saavat tästä tietysti uuden "lyömäaseen" hallitusta vastaan: kun lupaa ei myönnetä, päästään taas haukkumaan hallitusta - joka ei kuitenkaan voisi tehdä toisin, sillä jos lupa myönnettäisiin, valittaisi Stora Enso siitä ja päätös kumminkin menisi nurin. Toinen motiivi äänestyskäyttäytymiseen paljastui Etelä-Saimaa -lehden 30.3. tekemässä jutussa, jossa Vasemmistoliiton valtuutettu Jarkko Kotilaine myönsi, että päätöstä tehdään hyvin epävarmojen tietojen varassa, mutta vastustaminen olisi epäisänmaallinen teko! Siis tärkeämpää on se, miltä näyttää, kuin miten on.

Tulevissa kunnallisvaaleissa voi tietysti olla mukava muistuttaa, että olinhan siellä minäkin. Lunastustakin kannatin ja painoin jaa-nappia, niin että kyllä kaikkeni koitin. Ja katso, tuolla marssirivistössä minunkin pääni pilkottaa, katsohan valokuvasta. Kuitenkin pientä kunnallispoliittista peliä pidemmälle tulisi pohtia, mitkä toimet ovat oikeasti järkeviä Kemijärven työllisyyden kehittämiseksi.

Lapin radio on julkaissut tänään kotisivuillaan harvinaisen subjektiivisesti laaditun uutisen, jossa surraan Kemijärvellä kadonnutta yksimielisyyttä. Tähän asti on taisteltu yhdessä, nyt rintama repesi. Ahti Majava ei ole uutisen mukaan enää intohimoinen tehtaan puolustaja. Vasemmistoa puolestaan kuvailtiin päättäväiseksi. Mauno ja Antti Kerkelän kerrotaan uutisen mukaan sanoneen, että pitää tehdä kaikki voitava, jotta puunjalostus Kemijärvellä jatkuu. Olen täysin samaa mieltä. Mutta onko sillä asialla mitään tekemistä tämän pakkolunastuksen kanssa. Lunastuslupaa ei myönnetä, mutta kuinka paljon aikaa tuhraantuu tässä hukkaan?

Koska lunastusluvan hakemista ovat vastustaneet pääasiassa ne oma-aloitteeseen ajatteluun edes joskus kykenevät valtuutetut, jotka ovat valtuutettuina tehneet muutakin kuin nyökkäilleet virkamiesjohdon esityksille ja hamunneet valta-asemia, niin tässähän on oiva ase heitä vastaan. Nämä ns. joo-joo valtuutetut voisivat nyt koettaa saada asiat näyttämään siltä, että nämä henkilöt ovat sellutehtaan vastustajia, oikeita Stora Enson kätyreitä. Muutenkin luopioita, kun eivät äänestäneet Heikki Nivalaa eduskuntaan, mikä tuntuu edelleen joitakin korpeavan. Tässä on vain yksi ongelma joo-joo valtuutettujen kannalta. Minä uskon ja luotan ihmisten älykkyyteen: kun tosiasiat kerrotaan avoimesti ja rehellisesti, näkee äänestäjien enemmistö, kuka on oikeasti tehnyt rakentavaa työtä Kemijärven hyväksi.

Tietysti olen surullinen siitä, että julkisuuteen annetaan nyt kuva, että Kemijärvellä yksimielisyys on kadonnut. Mutta pitääkö hyvän asian varjolla tehdä huonoja päätöksiä? Onko yksimielisyys itseisarvo silloinkin, kun esitys on puutteellinen? Onko sokeasti luotettava tiettyihin henkilöihin ja tehtävä päätös puutteellisin tiedoin?

On varsin todennäköistä, että lunastuslupaa ei tule. Mutta mitä jos tulisi? Jossain on sanottu, että lunastuskorvaus voi olla jopa nolla euroa! No kommunistisessa järjestelmässä kyllä, mutta ei Suomessa. Lunastus tapahtuu perustuslain mukaan täydestä arvosta. Kaupungilla ei ole sellaisia miljoonaomaisuuksia. Kuitenkin kaupunki haki lunastusta - valtuutettujen tietämättä, mistä rahat otetaan. On sanottu, että on olemassa suuria yrittäjiä hankkeen tukena ja rahoitusta tulee. Kaikki on kuitenkin puheiden varassa. Valtuutettuna olisin vaatinut vähintäänkin mustaa valkoisella sitoumuksen siitä, että lunastuksen tapahtuessa lunastuskohde välittömästi ostetaan kaupungilta lunastusta vastaavalla summalla. Ihan pelottaa ajatella, miten puutteellisin tiedoin valtuusto uskaltaa tehdä päätöksiä.

Lisäksi minulle on kerrottu Heikki Nivalan sanoneen, että rahoitus myös uuden sellutehtaan rakentamiseen löytyy varmasti. Toivon todella, että tämä on totta ja uusi tehdas rakennetaan. Faktahan on se, että Stora Enso ei myy tehdasta selluntekijöille. Se on röyhkeää ökytaloutta ja paskamainen juttu, mutta Stora Enson päätös tuskin muuttuu. Eikö kuitenkin olisi hyvä, että entisen sellutehtaan tiloille saataisiin käyttöä ja työllistettäisiin ihmisiä?

Valtuutetun tehtävä ei ole aina helppo. Usein on mukavinta olla enemmistön kanssa samaa mieltä ja koettaa välttää profiloitumista mihinkään suuntaan. Mennä virran mukana. Toivon sydämeni pohjasta, että eilinen valtuuston päätös ei koidu Kemijärvelle vahingoksi.