Vanha lappilainen valtahonka on kaatunut. Esko-Juhani Tennilä on kuollut. Hänen nimensä on piirtynyt lähtemättömästi kotimaakuntani suureen kertomukseen. Hänen elämäntyönsä nousi syvältä lappilaisesta sielunmaisemasta - eduskunnassa hän toi esiin pohjoisen maan hiljaiset, köyhät ja poljetut ihmiset ja alueet.

Tämän kuvan olen ottanut Rovaniemen markkinoilla keväällä 2017, jolloin kampanjoitiin kuntavaaleissa. Ne taisivatkin olla Esko-Juhani Tennilän viimeiset vaalit, jolloin hän oli itse ehdokkaana. Kuvassa on myös ystäväni Susanna, joka oli Keskustan ehdokkaana. Vitsailtiin, että otetaan "kansanrintamakuva".

Tennilän ura eduskunnassa kesti vuodet 1975-2011, hän on edelleen pitkäaikaisin Lapin vaalipiiriä edustanut kansanedustaja. Vielä eduskunnasta pois jäätyään hän toimi kaupunginvaltuutettuna Rovaniemellä kesään 2021 saakka. Tennilä teki historiaa, kun hänet heitettiin (omien sanojensa mukaan "liian punaisena") kerran pois SKDL:n ehdokaslistalta ja hän lähti ehdokkaaksi omalta listaltaan. Tällaiselta listalta läpimeno on normaalisti lähes mahdotonta, mutta Tennilän taakse syntyi kansanliike, jossa jopa vanha porvari Annikki Kariniemi oli mukana, ja hänet valittiin ääniharavana jälleen eduskuntaan. 

SKDL:n hajoamisen jälkiselvittelyissä Tenniläkin lähti mukaan perustamaan Vasemmistoliittoa. Omassa sittemmin punavihertyneessä puolueessaan hän vanhan perinteisen teollisuus-/pienviljelijä -kommunismin henkisenä perillisenä oli usein ulkokehällä. Lapissa hänen kannatuksensa säilyi kuitenkin vahvana.

Vaikka ei voisi kannattaa Tennilän poliittista ideologiaa, voi kuitenkin antaa arvoa hänen pyrkimyksilleen oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Minussa herättää kunnioitusta erityisesti se, että hän kannatti vahvaa aluekehitystä ja vastusti pyrkimyksiä nähdä Lappi siirtomaana, jossa käydään vain lomailemassa ja josta otetaan seuraamuksista piittaamatta raaka-aineet ja energia vauraampien alueiden hyväksi. Eduskunnasta lähtiessään hän vastasi kysymyksiin aikaansaannoksistaan: "Ounasjoki nyt ainakin virtaa yhä vapaana. Ja Vuotoksen hukutuskin on saatu porukalla estetyksi."

Joskus maakunnasta valittu kansanedustaja unohtaa, että hän on maakunnan edustaja eduskunnassa - ei eduskunnan edustaja maakunnassa. Tennilä ei tätä unohtanut.

Pakko on sanoa, että joskus tunsin ymmärtämystä myös sitä Tennilän ajatusta kohtaan, että aivan kaikesta omistuksesta valtion ei tulisi luopua. Ja miten paljon Suomea sotien jälkeen valtionyhtiöiden kautta kehitettiin. Vaikka läntinen järjestelmä perustuu, kuten kuuluukin, kilpailuun ja vapaaseen markkinatalouteen, niin kaikkea valtion ei pidä jättää pelkästään markkinoiden varaan. 

Tennilä oli toki poliitikkona jyrkkä ja jyräävä, ja hänen puheensa olivat kuin moukariniskuja. Jos eduskunnassa olisi ollut 200 Tennilän kaltaista, eivät asiat olisi varmaankaan kovin helposti edenneet. Mutta heitä olikin vain yksi. Ja hänellä oli paikkansa.

En voi sanoa tunteneeni Tennilää henkilökohtaisesti, vaaliteltoilla joskus tervehdittiin ja vaihdettiin muutama sana. Tennilän kirja "Toppari Arkadianmäellä" on ollut minulle kuitenkin tärkeä. Olen joskus jopa sanonut, että Raamatun, erään John Vikströmin kirjan sekä Iijoki-sarjan jälkeen se on eniten minuun vaikuttanut teos. Siihen on tiivistetty paljon kotimaakuntani sielunmaisemaa. 

Kun Tennilä eduskuntauransa päättyessä vastasi toimittajien kysymyksiin aikaansaannoksistaan, hän alkoi muistella tapausta, jossa toiselle paikkakunnalle työllisyyskurssille lähetetylle työttömälle ei mikään kunta suostunut hankkimaan tekohampaita ja Tennilä alkoi selvittää asiaa. Toimittaja ihmetteli vastausta ja kysyi, ettekö ole saanut mitään isompaa aikaan? Tennilä vastasi: "Iso asiahan tekaritkin hampaattomalle on."