Ensi helmikuussa käydään tärkeitä vaaleja Suomen Evankelis-Luterilaisessa kirkossa. Tuolloin nimittäin valitaan kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin, eräänlainen "kirkon eduskunta". Samana päivänä valitaan myös kunkin hiippakunnan hiippakuntavaltuusto. Historiallisesta kehityksestä ja myös kirkon rakenteesta sekä hengellisenä että maallisena yhteisönä johtuu sen hallintorakenteen monimutkaisuus. Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston vaalia eivät suorita ns. tavalliset seurakuntalaiset, vaan ainoastaan kunkin seurakunnan kirkkovaltuutetut sekä papit. Kirkkovaltuutetut äänestävät maallikoita ja papit pappeja.

Kemijärveltä ja koko Itä-Lapista ei ole moneen vaaliin ollut ketään ehdokasta maallikkovaaliin. Kirkkoherra Marjokorpi on ollut pappisvaalissa ehdolla ja tullut myös valituksi. Tällä kertaa Kemijärvellä on herännyt kiitettävää aktiivisuutta vaalien suhteen ja on ilmaantunut peräti kolme maallikkoehdokasta. Hiippakuntavaltuustoon on ehdolla pitkäaikainen kirkkovaltuutettu ja myös kaupunginvaltuutettu, maanviljelijä Timo Kyyhkynen. Kirkolliskokoukseen puolestaan on asetettu ehdolle kirkkovaltuuston puheenjohtaja, sosiaalijohtaja Timo Alaräisänen sekä kirkkovaltuutettu ja lähetystyöjohtokunnan puheenjohtaja, oikeustiet. yo. Janne Kaisanlahti eli allekirjoittanut. Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n vaalikampanjan TUORETTA TARJOLLA tavoitteena on saada jokaisesta hiippakunnasta vähintään yksi alle 30-vuotias edustaja kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Siis, jos olet sitä mieltä, että minä olisin joko sopiva henkilö tai sitten aivan kelvoton kirkolliskokoukseen, niin raatauta kirkkovaltuutettuja. He tekevät valinnan.

Kirkon parissa kerrotaan myös tehdyn työtä nuorten ehdokkaiden hankkimiseksi. Hyvä niin. Omalta kohdaltani on tosin sanottava, että tänne pohjoiseen ainakaan sellaiset aallot eivät yltäneet, ja jos en itse olisi ottanut asioista selvää, en olisi tiennyt ylipäätään koko vaaleista mitään. Monen muunkin olen kuullut sanovan, että vaaleihin valmistautuminen on tapahtunut kovin hiljaisesti ja tietoa esim. eri ehdokaslistoista on ollut vaikea saada. Minäkään en oikein mistään saanut varmasti tietää, että ovatko listat laadittu esim. puoluepoliittisin perustein vaiko onko taustalla esim. suhtautuminen virkakäsitykseen (naispappeus). Kumpaakin käytäntöä on tietääkseni esiintynyt, tällä kerralla listat tuntuvat olevan näiden kysymysten osalta aika "sekaisin", joten kirkkovaltuutettujen on syytä tarkasti selvittää ehdokkaiden kannat eri asioihin, jotta varmasti menee ääni halutun kaltaiselle henkilölle.

Yleensähän on tapana sanoa, että "olen lukuisten pyyntöjen johdosta asettunut ehdokkaaksi" ja vieläpä vakuutella, että enhän minä millään haluaisi, mutta kun nuo niin kovasti pyysivät. Muistaakseni marsalkka Mannerheim sanoi, että suurinta ylpeyttä on teeskennelty vaatimattomuus, ja minulle se ei ainakaan sovi. En sano siis, että olen asettunut ehdokkaaksi pyyntöjen johdosta. Kolme kemijärveläistä kirkkovaltuutettua puheli kyllä kanssani ja kehotti ehdolle, mutta olisin varmaan muutenkin tullut tähän ratkaisuun.

Miksi sitten olen ehdokkaana? Kun harkitsin ehdokkuutta, pohdin mielessäni, olenko liian kokematon noin merkittävään toimielimeen ja toistaalta, kannattaako lähteä ehdokkaaksi, kun Lapista kuitenkin vain muutama henkilö tulee valituksi. Sain seuraavanlaisia perusteluita aikaiseksi:

  1. Kirkon piirissä on esiintynyt voimakkaasti tarvetta saada nuoria aikuisia luottamuselimiin. Kaikkia ikäryhmiä tarvitaan. Jos alle 30-vuotiaita ei ole yhtään ehdokkaana, niin miten heitä voisi tulla valituksikaan? Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n vaalikampanjan TUORETTA TARJOLLA tavoitteena on saada jokaisesta hiippakunnasta vähintään yksi alle 30-vuotias edustaja kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin.
  2. Lapin Keskustanuorilta ei löytynyt ketään kirkolliskokousvaaliin halukasta. Katsoin, että vähintään yhdellä ehdokkaalla järjestömme tulee olla edustettuna, vaikka vaalit eivät olekaan puoluepoliittiset.
  3. Minulla ei ole kokemusta kirkolliskokoustyöstä ja olen ensimmäisen kauden valtuutettu. Mutta joskus ne pitkäaikaiset kirkkopoliitikotkin ovat olleet ensikertalaisia. Pohdin pitkään, onko sopimatonta lähteä haastamaan vanhoja ja arvokkaita kirkkovaikuttajia. Tulin lopulta siihen tulokseen, että koska sain paitsi Kemijärvellä niin koko Itä-Lapissa eniten ääniä viime seurakuntavaaleissa, niin olen oikeutettu asettumaan ehdolle.
  4. Haluan olla edistämässä kirkon hallinnon demokratiaa. Kirkon oppi on Jumalan asettama, siitä ei päätetä äänestämällä, mutta minkälaiset henkilöt kirkon hallintoa koitavat ja oppia tulkitsevat, siitä äänestetään. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä laajemmin vaihtoehtoja.
  5. Haluan olla tarjoamassa edustamaani arvomaailmaa äänestäjille, jotka voivat valita, katsovatko sen oikeaksi. Kristillisiä perusarvoja on voitava puolustaa myös tässä ajassa ja muuttuvassa maailmassa. Arvojeni perusta on koti, uskonto ja isänmaa. Olen joskus sanonut, että kirkossa en koe kuuluvani sen enempää konservatiivien kuin radikaalienkaan "leiriin": Hyväksyn naispappeuden, sillä kuten eräs entinen naispappeuden vastustaja minulle sanoi, "en ole havainnut, että näiden 20 vuoden aikana siitä olisi koitunut mitään pahaa, vaan Jumala voi toimia myös naispappien välityksellä". Toisaalta en hyväksy samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä, sillä Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Me kaikki ihmiset olemme syntisiä, mutta kirkko ei saa miellyttääkseen yhteiskuntaa ottaa linjaa, että kaikki teot hyväksytään. Lähetystyö ja ekumenia ovat minulle tärkeitä asioita ja kulkevat käsi kädessä. Koska yksikään kirkkokunta ei sinällään pelasta, vaan usko Kristukseen, niin kristittyjen on tehtävä yhteistyötä kaikkialla maailmassa Vapahtajamme antaman lähetyskäskyn täyttämiseksi.

Kirkolliskokoukseen valitaan vain kahdeksan henkilöä koko hiippakunnasta. Joku voi kysyä, kannattiko Kemijärveltä asettaa kaksi ehdokasta, kun yhdenkin läpimeno on varsin vaikeata? En kuitenkaan usko, että ainakaan kovin paljoa syömme toistemme ääniä. Ja kun Keskustanuorten osalta tilanne tosiaan oli se, että koko Lapista emme olisi löytäneet kirkolliskokouksen vaaliin ehdokasta, niin en katsonut aiheelliseksi vetää suostumustani pois, kun olin sen jo jättänyt ja vasta sen jälkeen minulle suoranaisesti ilmoitettiin, että on syntynyt hanke toisenkin ehdokkaan saamiseksi. En ole pahoillani, että meitä on kaksi ehdokasta. Demokratia toimii ja vaihtoehtoja tarvitaan. Uskon, että vaalit käydään hyvässä hengessä eikä tämä vaikuta kirkkovaltuustotyöskentelyyn.

Menen täysillä vaaleihin, mutta realistina ja nöyrin mielin. Kemijärvellä toki olin viime kirkollisvaalien ääniharava, mutta nämä ääneni sain seurakuntalaisilta, joista yksikään (itseäni lukuunottamatta) ei äänestä näissä vaaleissa. Valinnan tekevät kirkkovaltuutetut, joista kukaan ei ole äänestänyt minua kirkollisvaaleissa. Olen ensimmäisen kauden valtuutettu, joten tunnettavuuteni muualla maakunnassa ei ole varmasti samaa tasoa kuin eräiden muiden ehdokkaiden. Mutta työtä tehdään, helmikuussa nähdään, miten käy.

Kun valittavia on näin vähän, niin olisikin aivan ajattelematonta lähteä olettamuksesta, että oman alueen äänet saa kaikki ja niillä menee läpi, ja kun vaalipäivän iltana pettymys on karvas, niin purkaa pahaa mieltään haukkumalla kotiseudun ihmiset, että kun ette älynneet keskittää. Ei näin, vaan kampanjointi on tehtävä laajalti ja pyrittävä saamaan omalle ajatusmaailmalle kaikupohjaa ympäri vaalipiiriä. Jos sitä ei tule, niin ei tule. Niin on hyvä kuin käy ja demokratia puhuu myös kirkossa. Tulen kampanjoimaan ja otan nämä vaalit tosissani, mutta tuskin minulta itku pääsee, vaikka jäisinkin valitsematta.

Toivon, että jokainen kirkkovaltuutettu tekee valinnan harkitusti, ei velvollisuudentunnosta, vaan äänestää ehdokasta, jonka arvomaailman uskoo parhaiten edistävän kirkkomme työtä. Toivon myös, että eri asioista voidaan käydä avointa keskustelua. Vanhoilta kirkkovaltuutetuilta olen saanut kuulla, että näistäkin vaaleista on puhuttu usein vain nurkan takana ja kuiskaten. Minä en puhu kuiskaten. Mutta palataan asiaan lähempänä helmikuuta.