Kiirettä on taas pitänyt. Olin viikon Roissa ja tulin sieltä aamujunalla. Kohtahan tuo Kemijärven juna alkaa taas tulla "täysilukuisena" eikä tynkä-taajamajunana. Piti siitäkin vääntö käydä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Eilen olin Lapin Keskustanuorten piirin kokouksessa. Kävelin sieltä iltamyöhällä pois asunnolleni. Ensin ajattelin, että uhkaavaa räkätautia torjuakseni menisin taksilla. Mutta tulin siihen tulokseen, että on turhan mahtavaa posottaa taksilla kokouksesta kuin suurikin herra ja niin tyydyin kävelemään. Onneksi edellispäivän lumimyräkkä oli jo mennyt ohi.

Kemijärvi on ollut valtakunnan uutisissa usein pääaiheena sitten viime syksyn tapahtumien. Tehtaita on lopetettu ennenkin, alueellinen epätasa-arvo kukkinut ja vapaan markkinatalouden alttarilla uhrattu paljon sen isommitta höpinöittä. Kemijärvi kuitenkin nousi vaatimaan oikeuksiaan äänekkäästi. Kemijärveläisten laaja toiminta on näyttänyt, että näillä selkosilla ei alistuta vääryyksien edessä. Tiedän sitä kadehdittavan ympäri maata.

Eilen sitten tuli tieto nykyisen sellutehtaan tiloihin tulevasta liimapalkkitehtaasta ja konepajasta. Suhtautuminen uutiseen on ollut ristiriitaista, kuten myös omat tuntemukseni uutiseen. Tavoite on ollut sellutehtaan säilyminen. Tuntuu vaikealta ajatella, että se tie olisi käyty loppuun. Kuitenkin on senkin vaihtoehdon toteutuessa oltava valmiita etsimään työtä ja toimeentuloa. Huonotkin kortit voi pelata hyvin. Erityisen tärkeätä on turvata metsähoidon varaan perustuvan elinkeinoalan toiminta Itä-Lapissa. Niin tärkeä asia kuin vaikkapa matkailu meille onkin, tarvitsee elinkeinoelämä vahvan metsäsektorin.

Jos todella niin hirvittävä isku kohtaisi meitä, että sellutehdas loppuisi, ei eilinen uutinen liimapalkkitehtaasta ole minkäänlainen ratkaisu tilanteeseen. Kuitenkin uutinen oli siinä mielessä hyvä, että se osoittaa, että asiamme on esillä. Kemijärvi tarvitsee työpaikkoja. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on sanonut, että uutinen liimapalkkitehtaasta on vain poliittinen temppu liittyen Matti Vanhasen sunnuntaiseen vierailuun. No, kuitenkin uutinen osoittaa, että työtä työpaikkojen puolesta tehdään jatkuvasti. Tiedän, että nimenomaan keskustan riveissä tehdään monenlaista työtä kriisin ratkaisemiseksi.

Nyt ei ole paikallispoliittisesti viisasta puolustaa Keskustaa. Olenkin sanonut, että jos haluaa menestyä tulevissa kuntavaaleissa, niin pitää vissiin vähintään kerran uhata puolueesta eroamisella. Minä en kuitenkaan ole koskaan isommin ajatellut, meneekö vai tuleeko kannatusta mistäkin toiminnasta, ja siksi sanon jälleen: pysyn puolueen jäsenenä! Puheet oman uuden "Lappi-puolueen" tai kunnallisvaalilistan perustamisesta ovat sellaista hölynpölyä, että ne melkein saisi jättää omaan arvoonsa. Demokratiassa puolueet ovat vaikutuskanavia. Jos ne ovat etääntyneet kansasta, on niitä ravisteltava, kuten nyt on tehty. Mutta oma ryhmittymä ei hyödyttäisi Itä-Lapin kriisiä millään tavalla. Tällainen protestiryhmä voi kyllä huutaa kovaa, mutta onko sillä vaikutusmahdollisuuksia mihinkään suuntaan? Jos kunnallisvaaleihin perustetaan jokin sellutehdaskriisiin viittaavaa nimeä kantava ryhmittymä, niin siitä vaan. Mitä enemmän listoja ja mitä enemmän ehdokkaita, sen parempi se on äänestäjälle. Mutta yhtään työpaikkaa tällaisen listan äänestäminen ei tietenkään tuo, siinä ainoastaan valjastettaisiin seutukuntaamme kohdannut hirvittävä katastrofi joidenkin tahojen omien kunnallispoliittisten valtapyrkimysten toteuttamiseen.

Mutta saapas nyt nähdä, miten asiat etenevät. Toivottavasti huominen pääministeri Vanhasen käynti Kemijärvellä sujuu sellaisessa hengessä, että se edistää työllisyyden syntyä Kemijärvellä. Kun katson taaksepäin kuluneita kuukausia, voin jälleen kerran todeta tuntevani suurta ylpeyttä kotiseudustani. Esi-isiltä peritty sitkeys ei ole sammunut. Tämä seutu tunnetaan ympäri maan. Esi-isäni Paavali Halonen olisi varmasti onnellinen, jos hän näkisi, miten ahdistettuna ja vainottunakin hänen jälkeläisensä taistelevan sen paikan puolesta, jonka hän yli neljäsataa vuotta sitten koki ihmiselle hyväksi asua.

Sana myös puoluepolitiikasta. Keskustan piirissä pohditaan nyt, kuten kai muissakin puolueissa, voisiko puheenjohtajajiston valita suoralla jäsenvaalilla. Hupaisaa tässä on se, että toimintaan on ryhdytty nimenomaan SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomiojan aloitteesta, jota on kiitelty kaikkialla muualla paitsi omassa puolueessa. Olen aina tuntenut jonkinlaista myötätuntoa Tuomiojaa kohtaan. Hän on usein ollut puolueensa järjen ääni, jota on naureskeltu ja kävelty yli. Tietenkin on sanottava, että hänen arvopohjansa on kovasti toisenlainen kuin omani, mutta jollain tavalla olen aina arvostanut häntä.

Tuomiojan aloite on sinällään hyvä, mutta en nielisi sitä purematta. Demareista en tiedä, mutta Keskustan päätöksenteossa ei ole demokratiavajetta. Puoluekokouksemme ovat mahtavan kansanliikkeen juhlaa. Puoluejohto ei sanele kentän henkilövalintoja, usein ne ovatkin tapahtuneet vastoin puoluejohdon kantoja. Sanonta "Kepun kenttä elämöi, nosti kämmenen ja löi" sopii hyvin useaan puoluekokoukseen. Meneekö näistä tapahtumista sitten mielenkiinto, jos joku nettiäänestys korvaisi puoluekokouksessa tehtävät tärkeät valinnat. Usein paikan päällä näkee ja kuulee asioita, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Toisaalta suora vaikutusmahdollisuus voisi motivoida ihmisiä liittymään eri puolueisiin; tosin se edellyttäisi sitten kattavan rekisterin perustamista. Muutenhan joku henkilö voisi liittyä vaikka kaikkiin puolueisiin. Joka tapauksessa jokin neuvoa-antavaksi nimettävä jäsenäänestys on mielestäni huono vaihtoehto; käytännössä se kuitenkin olisi sitova, koska edustajat eivät voisi tästä tuloksesta juuri poiketa.