Sunnuntaina oli Kemijärvellä Keskustan kunnallisjärjestön syyskokous. En ole vähään aikaan käynyt niissä kokouksissa, mutta koska levärantalaiset valitsivat minut yhdeksi edustajakseen, niin olinpa nyt sitten paikalla. Kokouksessa oli esillä monia tärkeitä ajankohtaisia asioita. Tuleva vuosi on vaalivuosi ja se ei totisesti ole helppo. Kemijärven tilanne on varsin surkea, lieköhän kertaakaan sitten sotien kunnallisvaaleja järjestetty yhtä masentavassa tilanteessa. Ehdokkaiden hankkiminen on varmasti kova haaste, siihen tarvitaan kaikkien järjestöaktiivinen työtä.

Kunnallisjärjestöä viisi vuotta luotsannut Juhani Tapio luopui tehtävästään. Kuten tunnettua, olen monesta asiasta ollut hänen kanssaan kunnalliselämässä eri mieltä, mutta kyllä hän on kovasti tehnyt työtä järjestön hyväksi; siitä kiitos. Uudesta puheenjohtajasta päästiin äänestämään. Se on hyvä, että äänestetään, se puhdistaa ilmaa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Nivala esitti kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi Tarja Perälää, joka toimi kunnallisjärjestön puheenjohtajana v. 2001-02 ja Aulikki Imporanta esitti Tarja Kaisanlahtea eli äitiäni, joka oli Perälän aikana kunnallisjärjestön sihteeri. Äänestyksessä Perälä sai 9 ääntä ja Kaisanlahti 14 ääntä, joten hän tuli valituksi.

Vetovastuu kunnallisjärjestöstä on tietysti puheenjohtajalla ja kunnallisjärjestö edustaa Suomen Keskustaa Kemijärvellä ja hoitaa mm. puolueen kunnallisvaalityön. Mutta ei se tarkoita sitä, että puheenjohtaja tekee yksin kaiken. Hän koordinoi vaalityön ja johtaa järjestöä yhdessä johtokunnan kanssa. Nykyinen johtokunta on mielestäni hyvä, siinä on mukana sekä kokemusta että tuoreempia voimia, eri-ikäisiä ja eri ammatteihin kuuluvia ihmisiä. Kunnallisvaaleihin ei mennä pää painuksissa.

Kunnallisjärjestön väistyvä puheenjohtaja käsitteli puheenvuoroissaan taisteluamme sellutehtaan puolesta. Hän muistutti myös, että sellutehtaan rauniot näyttävät niin surullisilta, että niiden päälle ei pidä kenenkään lähteä riekkumaan, vaikka halukkaita olisi kunnallisvaalit huomioiden. Se oli viisaasti todettu. Varmasti on ihmisiä, joilla on kiusaus lähteä revittelemään tehdasasialla ja asiaa tärkeämmäksi saattaisi kohta tulla sen varmistaminen, että paikallismedia muistaa tiedottaa: "olenhan siellä minäkin" ja kruunata mieheksi/naiseksi, jonka ansiosta asia etenee jos etenee. Mutta tämä tehdastaistelu on koko Kemijärven yhteinen, koko Itä-Lapin yhteinen ja koko maakunnan yhteinen. Oman naaman korostaminen, tittelien keksiminen ja pikkupolitikointi on nyt itse kunkin jätettävä pois mielestä. Tilanne on kertakaikkiaan liian vakava sellaiseen ja itsensä siinä vain pahiten nolaa.

Ennen kunnallisvaaleja tässä on vielä muitakin vaalitouhuja. Yliopistolla on edustajistonvaalit. Olen minäkin tuolla muutamana päivänä ollut Keskustan pöydän takana ja kierrellyt myös jakamassa Susannan mainoksia. Vaalityö jää joskus valitettavan harvojen vastuulle, vaikka on tietysti ymmärrettävää, että opiskelijoilla on kiireensä - tosin niin on minullakin, tenttiin pitäisi tänäänkin vielä kovin monta sivua ehtiä lukea...

Ylioppilaskuntaa on pakko kritisoida siitä, että tiedottaminen vaaleista on ollut todella epäonnistunutta. Vaaleista kertovia mainoskortteja on jaeltu pitkin naulakoita ja mustia julisteita on seinillä, mutta paremman tuloksen olisi tuottantu jo yksi iso aulaan sijoitettu ja äänestyspaikalle näyttävällä nuolella varustettu panderolli: "Äänestä tuolla. Saat ilmaisen kahvilipun." Tänäänkin oli monta ihmistä, jotka eivät tienneet, että nyt on äänestyspäivä eivätkä kaikki tienneet edes sitä, kuka saa äänestää näissä vaaleissa. Kuitenkin ylioppilaskunnan edustajisto ylimpänä edustaa meitä opiskelijoita ja on melkoisen väännön tulos, että aikanaan tämä oikeus opiskelijoille saatiin. Mitäänhän eivät nuoret ole saaneet ilmaiseksi, vaan taantumukselliset ovat aina pitäneet kiinni asemistaan. Tämä näkyy hyvin myös Kemijärvellä koko maakunnassakin huomiota herättäneessä naurettavassa pelissä, kun kaupungin sivistysjohtaja pitää viimeiseen saakka kiinni siitä, että nuorisoneuvoston edustaja ei saa tulla sivistyslautakunnan kokouksiin, vaikka kaikkialla muualla ollaan menossa tähän käytäntöön. Mutta taantumus häviää aina, jossakin se tapahtuu vain hitaammalla aikataululla. Onhan sitä kuulemma 1950-luvulla ollut sellaisiakin isäntiä, jotka ovat sanoneet: ei kannata yrittää mitään sellutehtaita, ei niitä tänne kuitenkaan tule.

p.s. Paavo Väyrynen rakentaa kirkon Keminmaalle; sillä pojalla sitä ei ideat lopu! Joku kysyi, että onko Paavo unhoittanut itälappilaiset, kun ei muka ota kantaa selluasiaan. Hänen voimakkaita kannanottojansa on kyllä ollut ihan maakuntalehdistössä. Ratkaisu kuitenkin riippuu pitkälti Vanhasesta ja Häkämiehestä - onko Kokoomuksessa miestä muuhun kuin Venäjän uhitteluun?