Eduskuntavaalit lähestyvät ja ehdokaslistoja kootaan. Esityksiä ehdokkaista on pyydetty tekemään huomiseen mennessä. Asiaa pitkään ja vakavasti harkittuani olen antanut suostumuksen olla käytettävissä Keskustan ehdokaslistalla Lapin vaalipiirissä, mikäli Keskustan Lapin piiri haluaa asettaa minut ehdokkaaksi. Päätös on keskustalaisen järjestöväen käsissä. Luotan, että he tuntevat minun arvomaailmani ja toimintatapani, heikkouteni ja vahvuuteni ihmisenä, ja tekevät päätöksen niin kuin hyväksi näkevät.

Omalta kohdaltani ratkaisun tekeminen oli paljon vaikeampi ja henkisesti raskaampi kuin olisin osannut kuvitella. Itse asiassa olin jo kirjoittanut valmiiksi tekstin, jolla kieltäydyn ehdokkuudesta. Alkion aate ja Kekkosen linja, ihmisyyttä ja ihmisen kehitystarpeita korostava poliittinen ideologia on tietysti ollut minulle oikea valinta. Lapissa on sanonta, että ilman Keskustapuoluetta ja Golf-virtaa täällä olisi todella kylmä. Olen toiminut puolueessa yli 21 vuotta enkä ole koskaan kuulunut mihinkään muuhun puolueeseen. En minä tästä enää mihinkään lähde.

Samalla on todettava, että kaikkeen viime vuosien kehitykseen en ole ollut tyytyväinen. Olen koettanut vastustaa monia puolueen luottamusta heikentäneitä ratkaisuja, kuten aikanaan jätevesiasetuksen ongelmia, taksilakia tai keskittämispolitiikan myötäilyä. EU-politiikassa kriittinen ääni on Keskustan sisällä jo lähes kokonaan sammunut, mikä näkyy myös gallupluvuissamme. Lappilaisen sanonnan mukaan on täytynyt todeta – ”sääsken ääni ei taivaaseen kuulu”. Tunnen myös realiteetit sen edessä, kuinka paljon yksi ihminen voi asioita maailmassa muuttaa.

Samoin on sanottava, että kaikki sellainen hohto ja glamouri, mitä ehdokkuutta pohtivalla, politiikan ulkopuolelta tulleella ihmisillä voi mielessään olla kansanedustajuuden suhteen, on minun silmissäni rapissut jo kauan sitten. Sain työskennellä lähes kahdeksan vuotta eduskunnassa kansanedustajan avustajana ja nelisen kuukautta myös valtiovarainministerin avustajana. Olen nähnyt, miten kovaa työtä se on, jos haluaa jotakinkaan aikaan saada. Eikä politiikka muutenkaan erityisen kiva toimintakenttä ole. Minulla on toki jo osin syntymälahjana tullut ja osin monien elämänkokemusten myötä entisestään kovettunut paksu nahka. Mutta silti tulevat mieleen Johannes Virolaisen äidin sanat: ”Etkö sie helpommallakin pääsisi tässä elämässä?”

Olen ollut mukana politiikassa yli 20 vuotta. En ole koskaan aiemmin ollut ehdokkaana eduskuntavaaleissa enkä edes pyrkinyt kansanedustajaehdokkaaksi. En kiellä, etteikö minua haluta vaikuttaa isänmaani ja kotmaakuntani kohtaloihin edes hitusen verran. Olen kuitenkin usein todennut, että ei poliittisessa toiminnassa eduskunta ole ainoa mahdollinen paikka vaikuttaa yhteisiin asioihin. Taustaltakin voi vaikuttaa, joskus jopa tehokkaammin. Saamani yhteydenotot – varsinkin kun ne ovat tulleet arvostamiltani, vahvasti aatteellisilta tosikeskustalaisilta – ovat kuitenkin velvoittaneet minua pohtimaan nyt ehdokkuutta aiempaa vakavammin.

Olen harkinnut asiaa myös ehdokasasettelun kokonaisuuden kannalta. Olen tehnyt 13 vuoden ajan tiivistä yhteistyötä Katri Kulmunin kanssa ja tukenut häntä monissa vaaleissa. Jos minulla olisi pieninkään epäilys, että ehdokkuuteni voisi hajottaa Katrin ääniä heikentäen hänen mahdollisuuttaan tulla uudelleen valituksi, niin en olisi käytettävissä ehdokkaaksi. Uskon kuitenkin vakaasti, että kahdesti Lapin ääniharavana ollut Katri saa nytkin lappilaisilta vahvan luottamuksen. Katrin poliittisen uran parhaimmat hetket ovat vielä edessäpäin.

En tiedä, mitä entinen esimieheni Eeva-Maria Maijala tekee vaalien suhteen, mutta jos hän lähtee vaaleihin, niin toivon vilpittömästi hänelle menestystä. Eeva-Maria teki todella itseään säästämättä paljon työtä Lapin hyväksi kahdeksan eduskuntavuotensa aikana. Samoin olen aiemmin jo kirjoittanut julkisesti toivovani hyvän ystäväni ja vankkumattoman aatetoverin, Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Susanna Junttilan lähtevän ehdokkaaksi. Aika näyttää, miten ehdokaslistan kokonaisuus rakentuu.

Omassa pohdinnassani olen tiedostanut myös sen, että ehdokaslistamme pitää olla mahdollisimman kattava. Kaikki äänet tulevat yhteiseen pottiin. Jos rakennamme mahdollisimman laajasti ääniä ympäri Lappia ja jopa yli puoluerajojen keräävän listan, niin pidämme kyllä kolme kansanedustajaa – parhaassa tapauksessa saamme sen neljännenkin paikan takaisin.

Näissä vaaleissa, kuten yleenskin politiikassa, ensisijaisena tavoitteenani olisi vahvan ja oikeudenmukaisen aluepolitiikan palauttaminen ja vahvistaminen. Arvomaailmani perustuu perinteiseen maalaisliittolaiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun ja Suomen kansan murtumattomiin perusarvoihin – koti, uskonto ja isänmaa. Lappilaisten asioiden ajajana esikuvani on entinen kansanedustaja Matti Oskari Lahtela, jonka suuriin saappaisiin en toki haaveilekaan astuvani, mutta jonka elämäntyöstä me kaikki lappilaiset politiikan maailmassa räpiköivät voimme ottaa oppia.

Haluan joka tapauksessa kiittää kaikkia teitä, jotka olette kannustaneet minua tässä asiassa. Olen toiminut yhteisten asioiden parissa Lapissa yli 20 vuotta. En ole tullut Keskustan telttoja pystyttämään vain silloin, kun olen ollut itse ehdokkaana. En kauppaa itseäni ehdokkaaksi. Keskustan lappilainen järjestöväki tuntee minut kaikkine puolineni. Jos minut halutaan ja asetetaan ehdokkaaksi, niin teen parhaani ja Thatcherin sanoin – ”I’ll I shall fight on, I shall fight to win! – mutta jos lista rakentuisi siten, etten ole siinä mukana, niin henkilökohtaisesti voin olla silloin tyytyväinen, helpommallahan silloin itse pääsen.

Jätän asian siis Keskustan Lapin piirin piirihallituksen ja piirikokousväen ratkaistavaksi. Olen käytettävissä eduskuntavaaliehdokkaaksi, jos keskustalainen kenttäväki niin tahtoo.