Vietettyäni joulun perinteisesti täällä Kemijärvellä ja Levärannalla otin uuden vuoden vastaan Sodankylässä isäni perheen kanssa. Myös Arto-setäni perheineen Rovaniemeltä oli mukana. Valettiin tinaa, ammuttiin raketteja. Selvänä olin, kuten kaikki muutkin uudenvuodenaatot ja myös vuodet niiden välissä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Valamani tina muistutti lähinnä liekkiä tai sitten toisinpäin käännettynä maljakkoa. En keksinyt kummallekaan vaihtoehdolle minkäänlaista tulkintaa. Tuli mieleen, että jotkut ahdasmieliset tuomitsemat kuulemma tinan valamisenkin. Voi, kunpa maailmassa ei olisi suurempia syntejä!

Kuluneen vuoden tapahtumista mieliin on ensimmäisenä jäänyt varmasti hirvittävä tsunami, joka kyllä tapahtui jo vuoden 2004 puolella, mutta jonka vaikutukset tuntuivat varmasti läpi vuoden. Maailmanpolitiikasta Irakin demokratisoimisen lisäksi tärkeänä seikkana nousee Euroopan perustuslain kaatuminen.

Euroopan Unionin piti kulkea Beethovenin sävelten kaikuessa kohti ideologista liittovaltiota, Euvostoliittoa Giscard D'estaingin ja muiden huru-ukkojen luoman perustuslain tahdissa. Sitten kaikki muuttui, yhdessä yössä. Ranskan suuren vallankumouksen – ennenkin eurooppalaisten tietä vapauteen viitoittaneen – henki levisi maanosamme ylle. Mitä seurauksia sillä on, sitä on vielä mahdotonta varmasti sanoa.

Pistäytymisensä tällä planeetalla päätti kuluneenakin vuonna monia merkittäviä henkilöitä. Heistä eniten maapallon asioita ehti muuttaa varmaankin paavi Johannes Paavali Suuri (tämän nimen hän sai heti kuolemansa jälkeen). Rakastetun paavin kuolinkamppailua seurattiin kaikissa maan kolkissa ja se sai ennalta-arvaamattomat mittasuhteet. Miljoonat katolilaiset nuoret eivät nähneet häntä ahdasmielisenä vanhana ukkona vaan rohkeana ja ennakkoluulottomana uudistajana. Monessa suhteessa hänen voi sanoa sitä olleenkin, vaikkei kaikista näkemyksistään olisi samaa mieltä. Paitsi uskonnollinen johtaja, Johannes Paavali Suuri oli merkittävä maailmanpoliittinen vaikuttaja. Hänen työnsä maailman köyhien hyväksi ei unohdu. Luterilaisena pidän hyvin tärkeänä myös paavin avarakatseista työtä ekumenian hyväksi.

Kuolleiden joukkoon mahtui myös kotimainen taiteilija, poikkeuksellisen monitaitoinen laulajatar Tamara Lund. Hän osasi niin oopperat kuin kansanmusiikin. Hänen Lapin tangonsa ja monet muut ikimuistoiset kappaleet jäivät elämään. Tamara Lund ehti toimia myös politiikassa, mm. Turun kaupunginvaltuustossa, ja samassa puolueessa kuin minäkin. Hän oli mielestäni myös yksi maamme kauneimpia naisia. Ostatin hänen kokoelmalevynsä joululahjaksi.

Omassa elämässäni vuosi 2005 sujui suuremmitta muutoksitta. Jatkoin opiskeluani Lapin yliopiston oikeustieteellisessä ja koetin saada opintoviikkoja. Toivottavasti ensi vuonna tulee enemmän. Omaiset ovat pysyneet terveinä ja muutoinkaan mitään radikaalia ei ole tapahtunut, mitä voinee pitää vain hyvänä asiana, kun tietää, mitä kaikkea maailmassa voi tapahtua. Isomummini Hulda täytti tammikuussa 90 vuotta hyvissä voimissa. Kaksi kertaa ehdin käydä ulkomailla: keväällä Azoreilla ja juhannusviikon Espanjassa.

Tulin tänään Kemijärvelle Sodankylästä. Edessä on hallinto-oikeuden tentti ja siitäpä uusi lukukausi taas käynnistyy. Mielenkiinnolla odotan myös kahden päivän päästä alkavia presidentinvaaleja.