Keskustan puoluekokous on valinnut tänään uuden puoluejohdon, puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteerin sekä tehnyt myös monia muita päätöksiä. Toivon voimia ja viisautta valituille vastuulliseen tehtävään! Edessänne on kova työ.
Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, olisin toivonut Katrin jatkoa puheenjohtajana. Se linja, jota Katri edustaa, nousee mielestäni Keskustan perusarvoista, ennen kaikkea vahvasta aluepolitiikasta. Toivon, että Katrilla on myös seuraavien eduskuntavaalien tullessa halua ja voimia jatkaa työtään lappilaisena kansanedustajana, mihin tehtävään hänet on jo kahdesti ääniharavana valittu.
Demokraattista äänestystulosta on kunnioitettava. Mutta vaalitulosta on voitava myös arvioida. Kun Johannes Virolainen piti sen kuuluisan puheensa ”pulinat pois”, hänkin samassa puheessa esitteli varsin teräväsanaisen arvionsa vaalituloksen syistä. Viime viikkoina puheet puolue-eliitistä ovat ilmeisesti joitakin loukanneet, mutta tosiasia on kuitenkin se, että erinäiset puolueen vallankäyttäjäpiirit eivät milloinkaan kunnolla hyväksyneet Kouvolan puoluekokouksen tulosta. Katria ei tuettu, ja oli ihmisiä, jotka eivät halunneet hänen onnistuvan. Katrin puheenjohtajuuden aikaan sattui vielä ensin Rinteen hallituksen ero ja sitten koronakriisi, jotka kumpikaan eivät olleet Katrin syytä, mutta joiden aiheuttamat haasteet puoluetyölle laitettiin monen mielissä Katrin piikkiin.
Kun Katri joutui kesäkuussa koulutuspalvelumaksuihin liittyneen, jonkun muun kuin itsensä keittämän sotkun keskelle, mistä hän kantoi ryhdikkäästi vastuun eroamalla ministerin paikalta, käytettiin tämä tilaisuus häikäilemättömästi hyväksi, sen sijaan, että olisi puolueena edetty tilanteesta yhtenäisinä. Tämähän oli keskeinen argumentti Katrin kaatamiseksi – puolueen puheenjohtajan täytyy olla ministeri. Myös vuosia jatkuneet Keskustan ongelmat ja kehno gallupkannatus pistettiin Katrin syyksi, vaikka hänen johdollaan ei ollut vielä käyty yksiäkään vaaleja. Monet Katrista esitetyt väitteet ovat olleet todella raadollisia ja sydämettömiä. Mutta sekin kuuluu poliittiseen elämään.
Jotain tästä puolueesta kertoo myös se, että jo kolmannen kerran naispuheenjohtajan puheenjohtajuus päätettiin yhteen kauteen. Ja jääneekö tämäkään viimeiseksi kerraksi.
Oma lukunsa ovat sitten vielä nämä muutamat lappilaiset puuhastelijat, jotka tekivät parhaansa saadakseen lappilaisen puheenjohtajan kaadetuksi. Jokaisella on tietysti oikeus tukea, ketä haluaa. Mutta oliko kyse aidosti puolueen ja kotimaakunnan edusta, vai joistakin muista intresseistä, sitä minullakin on lupa mielessäni pohtia.
Omalta osaltani katson kuitenkin rauhallisin mielin taaksepäin kuluneita vuosia. Olen saanut tehdä kovasti työtä Katrin eri vaalikampanjoissa yli kymmenen vuoden ajan. Ne ovat olleet upeita kokemuksia, jotka on jaettu monien hyvien aateystävien kanssa, eikä niitä voi kukaan ottaa minulta pois. Pohjimmiltaan kyse ei ole tietenkään ollut Katrista henkilönä. Kyse on ollut puolueesta ja isänmaasta. En ole ollut aina kaikesta Katrin kanssa samaa mieltä, mutta hänen edustamansa linja ja toimintatavat ovat mielestäni olleet sitä, mitä tämä kansanliike tarvitsee. Katrin sinnikkyys ja alttius taistella meille tärkeiden arvojen ja tavoitteiden puolesta itseään säästämättä on ollut ihailtavaa. Siitä, että olen saanut olla tukemassa tätä työtä, olen todella ylpeä ja tyytyväinen.
Mutta politiikan maailmassa on myös paljon sellaista, josta en pidä, vaikka on suorastaan pelottavaa, miten helposti siihen turtuu. Kaikki se kaksinaamaisuus, diilaaminen ja pelaaminen. Asioista saa olla erimieltä. Kunnioitan suuresti monia rehellisiä ihmisiä, jotka ovat lähes kaikesta eri mieltä kuin minä. Mutta he ovat sitä suoraan ja ryhdikkäästi. Valitettavasti niin moni puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista. Minun luonteeni on liian suora, että jaksaisin tekohymyillä tällaisille ihmisille, teeskennellä kaveria ja sanoa, että heh heh ja asiat asioina. Ehkä minun paikkani ei ole politiikassa.
Joka tapauksessa luulen, että omassa elämässäni on nyt aika keskittyä enemmän niihin asioihin, jotka ovat jääneet elämäni vuodesta toiseen täyttäneiden poliittisten rientojen vuoksi taka-alalle. Tietysti hoidan puoluevaltuustopestin niin hyvin kuin suinkin vain osaan ja jatkan pienen kotikyläni paikallisosaston sihteerinä. Mutta muuten elämässäni on näiden monien vuosien jälkeen hyvä olla muutakin kuin politiikkaa. Siksipä nyt odotankin uteliain mielin, mitähän annettavaa politiikan ulkopuolisella elämällä voisi minulle olla? Jos elinpäiviä suodaan, niin kenties ehtisin tehdä vielä jotain aivan muutakin? Ehkäpä minulla on nyt aikaa keskittyä väitöskirjaan, töihini lakimiehenä, ja kirjoittaa vielä muutama romaani…? :)
Erityisesti haluan vielä kohdistaa kiitolliset ajatukseni Katrin upeaan ydintiimiin ja etenkin kampanjapäällikkönä kaikissa eduskunta- ja puoluekokousvaaleissa toimineeseen Tuija Palosaareen, jonka tarmokkuus ja positiivinen elämänusko ovat antaneet minulle ja varmasti monille muillekin voimaa kovissa paikoissa. Annan todella suuren arvon yhteistyölle! Kiitos teille kaikille!
