hulda.jpg
 
Tässä kuvassa olen ensimmäisenä joulunani isomummini Hulda Kaisamatin sylissä. Mummi lusikoi viimeisen jouluvellinsä täällä jo kuusi joulua sitten. Muistan varmasti ikäni sen joulun, jolloin valvoin mummin kuolinvuoteen äärellä. Mutta sinnekin hoivakodin pieneen huoneeseen tulivat toivon säteet iankaikkisuuden maasta, sillä hän turvasi joulun lapsen, Jeesuksen, sovitustyöhön, ja lähti täältä luottavaisin mielin. Hymyillen ja osoittaen sormellaan ylöspäin vielä sittenkin, kun puhetta ei enää tullut.

Näin jouluna tietysti aina pysähtyy ja katsoo taaksepäin muistellen kulunutta vuotta.

Tämä vuosi jää muistoihini monin tavoin haasteellisena ja raskaanakin vuotena, joskin myös tapahtumarikkaana.

Olen saanut pitää lähimmät omaiseni edelleen pääasiallisesti luonani. Maaliskuussa Matti-setäni kuoli äkilliseen sydänkohtauksen. Hän asui yli 40 vuotta Yhdysvalloissa ja olin tammikuussa käynyt viimeksi häntä tervehtimässä. Hänen uurnansa lennätettiin Suomeen ja laskettiin kotiseudun kirkkomaahan. Matti-setä kannusti ja tuki eri tehtävissäni. Hänen kauttaan sain näköalan amerikkalaiseen elämänmenoon. Menetys oli suuri, vaikka lohtua toikin tieto siitä, että hän lähti kauniisti, viimeisinä sanoinaan: ”Minä en pelkää kuolemaa, minä olen valmis.” Monia muitakin sukulaisia ja tuttavia olen tänä vuonna menettänyt. Luotan siihen, että kerran jälleen kohdataan perille päässeessä seurakunnassa. Poismenneistä nousevat tässä ainakin mieleen setäni lisäksi sukulaispariskunta Pirkko ja Nestori Javarus, naapurin emäntä Eeva Kunnari, luotettu aatetoveri Matti Heikkilä, ystäväni kaupungin arkistosihteeri Maija Tolonen ja kyläseuramme entinen puheenjohtaja Viljo Väisänen.

Edelleen olen kulkenut Kemijärven, Rovaniemen ja Helsingin väliä. Mielenkiintoisia työtehtäviä on riittänyt, joskin olisi ehkä hauskaa joskus elää sellaistakin elämää, jossa voisi sanoa, että on yksi koti. Lapsesta saakka olen kiertänyt monen eri paikan väliä, olen toki kiitollinen kaikista läheisistä ympärilläni. Mutta en tiedä, suodaanko minulle oikeaa omaa kotia ennen kuin kerran Taivaan kodissa.

Kotiseutuani Kemijärveä en ole siis jättänyt, vaikka muutinkin virallisesti Rovaniemelle. Uskon edelleen, että se vähä, mitä kotiseutuni hyväksi voin tehdä, tapahtuu jossain muualla kuin Kemijärven kunnallispolitiikassa. Rehellisesti on sanottava, että oli helpotus minulle päästä elämässä eteenpäin.

Päätyöni kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan avustajana on jatkunut. Alkutalvella avustajantöiden lisäksi poliittinen toiminta täytti pitkälti myös vapaa-aikani, kun kävimme eduskuntavaaleja monin tavoin haasteellisissa olosuhteissa. Vaikka Keskusta oli puolueena nosteessa, niin vaalityömme oli paljon vaikeampaa kuin neljä vuotta sitten. Kilpailu oli kovaa ja vastuu työn jatkumisesta jäi harvojen harteille. Kampanjaamme vastaan tehtiin myös aktiivista työtä. Sekin toki kuuluu poliittisen elämän luonteeseen, en ole siitä katkera. Mutta sanon vain, ettei se helppo kevät ollut. Käytännössä minulla ei ollut oikeastaan juuri mitään muuta elämää vaalien ulkopuolella.

Lisäksi esimieheni sai aivohalvauksen päivää ennen virallista vaalikampanjan avausta. Kampanjapäällikkö Hellevi Kangas ja minä kannoimme kampanjasta sitten suuremman vastuun kuin alun perin oli tarkoitus. Lämmöllä muistan kaikkia ihmisiä, jotka siinä vaikeassa tilanteessa meitä tukivat. Jumalan kiitos, Maijala selvisi vakavasta sairaskohtauksesta ja ehti vielä muutamaksi viikoksi vaalikentille. Ilmeisesti ihmiset olivat työhön tyytyväisiä, sillä äänimäärä kohosi kaikesta huolimatta yli 800 äänellä edellisiin vaaleihin nähden.

Vaaleissa myös Paavo Väyrynen ja Katri Kulmuni tulivat valituiksi Lapin vaalipiiristä. Molempien kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä. Vitsailin vaalien jälkeen, että ”tuli kolmen suora”. Keskusta-ystäväni Susanna Junttila toimi Paavon kampanjapäällikkönä ja Tuija Palosaari Katrin kampanjapäällikkönä. Luottamus on politiikassa kaiken toiminnan perusta. On hyvä, että lappilaisilla toimijoilla on ympärillään osaavia ja luotettavia ihmisiä.

Niin globaalisti kuin kansallisesti olemme eläneet vaikeita aikoja. Kipeitäkin päätöksiä on tehtävä. Samalla toivon, että keskustalainen aate näkyisi vahvasti poliittisissa teoissa: köyhän asia, aluepolitiikka, kansansivistys. Urho Kekkonen jätti meille velvoittavan perinnön: ”Pitäkää puolueen linja sellaisena, ettei kukaan ihminen tässä maassa voi sanoa, että maalaisliitto on unohtanut köyhän ihmisen asian.” – Keskustalla ei ole varaa toistaa vv. 2007–11 vaalikausien virheitä.

Vuoden alusta olen kuulunut kirkkovaltuustoon Rovaniemellä, samoin työni kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä sekä kirkon lakivaliokunnassa on jatkunut. Ensi keväällä valitaan uusi kirkolliskokous, saa nähdä, tulenko sinne vielä toiselle kaudelle valituksi. Mielelläni palvelen kirkkoamme niiden arvojen pohjalta, joihin uskon, mutta jos jäisin valitsematta, niin siitäkin kiitän Taivaan Isää ja totean, että ”helpommalla pääsen”.

Kesällä julkaistiin kirjani ”Minä loin kauneutta”, joka kertoo muotikauppias Lyyli Onnia Perungan elämäntarinan. Julkaisujuhlan yhteydessä esitettiin myös Lyylistä kirjoittamani näytelmä. Lyylin vaiherikkaaseen elämään tutustuminen oli huikea kokemus ja mukavaa vaihtelua myös muiden töitteni lomaan. Kirjan tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen kotiseututyön sekä Lyyli Perungan säätiön puitteissa.

Else-mummin kanssa kävin kesällä muutaman päivän matkan Islannissa ja syksyllä Amsterdamissa. Muita isompia matkoja en ole ehtinyt tekemään.

Kun kerran kiittelin blogissani erään vaalikampanjan jälkeen ihmisiä, jotka olivat minua kampanjatyössä tukeneet, sain osakseni ilkeämielistä piikittelyä siitä, että miksi minä kiittelen tuesta, enhän ollut itse ehdokkaana. Mutta kyllä kaikesta siitä tuesta, mitä elämässään ihminen saa, on oikeutettu kiittämään. Miten olisin tämän matkan jaksanut ilman vierelläkulkijoita, kanssamatkustajia!

Sen tarkemmin erittelemättä olen saanut kohdata myös monenlaisia ristiriitoja kuluneen vuoden aikana. Olen joutunut oppimaan, että joskus on päästettävä irti vaikeista asioista. Jos on parhaansa tehnyt ja on omantuntonsa kanssa sovussa, niin se riittää. Ristiriitaisessa ilmapiirissä eläminen vie helposti mukaansa ja tuo itsestäkin huonoimmat piirteet esille.

Näillä ajatuksilla laskeudun joulurauhaan ja toivotan Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa sekä Onnellista vuotta 2016!