Lapin hyvinvointialueen väliaikainen valmisteluelin on antanut ehdotuksensa hyvinvointialueen päätöksenteko-organisaatioksi. Asiaa valmistelleet ansaitsevat kiitoksen. En tiedä tarkalleen, millaisen prosessin tuloksena esitys on syntynyt, mutta sen voi todeta, että huonompikin se olisi voinut olla.

Pelkäsin, että organisaatiosta rakennetaan mahdollisimman ohut, perustellen sitä ketteryydellä ja virtaviivaisuudella. Todellisuudessa kapea luottamushenkilöiden edustus merkitsisi virkamiesvallan kasvua. Lautakuntamalli on mielestäni perusteltu. Se takaa laajemman osallisuuden ja mahdollistaa myös laajemmalle luottamushenkilöiden joukolle paremmat mahdollisuudet aidosti vaikuttaa asioiden valmisteluun. On helppo huudella himmeleistä, mutta demokratialla on hintansa.

Vaikka uudet aluevaltuutetut edustavat koko maakuntaa eivätkä yksittäisiä kuntia, niin ymmärrän hyvin monissa pienissä kunnissa koetut huolet – miten käy, jos emme saa yhtään edustajaa uuteen valtuustoon? Lautakuntamallilla tätä edustusvajetta voidaan paikata. Toivon, että oma puolueeni pitää aikanaan luottamuspaikkajaossa periaatteena, että ne kunnat, jotka eivät saa vaaleissa edustusta aluevaltuustoon, saisivat kuitenkin edustajan johonkin lautakuntaan. Tällöin aluehallinto koetaan varmasti helpommin omaksi koko maakunnassa.

Toivon myös, että hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelukunnasta muodostuu aidosti merkittävä toimielin. Kunnilla on säilyttävä rooli oman alueensa sotepalveluiden laadun ja saavutettavuuden edunvalvojana. Jatkossakin paikallistasolta löytyy paras tuntemus omista palveluista.

Toivottavasti tästä aluehallinnon idusta voidaan aikaa myöten kehittää aito, kansanvaltainen maakuntahallinto, jossa valtaa siiretään keskushallinnosta, ministeriöistä ja Helsingistä Lappiin ja muille alueille. Se näyttää kuitenkin toistaiseksi vielä kaukaiselta tavoitteelta. Ensi keväänä on kuitenkin huolehdittava, että demokratia alkaa toimia perustettavassa aluehallinnossa.