Olen tullut politiikkaan ensisijaisesti edistämään kotimaakuntani Lapin kehitystä sekä laajemminkin edustamaan sitä maalaisliittolaista linjaa, joka tukee maaseudun ja maakuntien elinmahdollisuuksia. Suomi on maakuntiensa summa ja suomalainen kulttuuri perustuu eläviin, monimuotoisiin maakuntiin. Tämä on keskeinen syy, miksi olen aikanaan valinnut Suomen Keskustan puolueekseni vuonna 2000.

Luterilaisen perinteen mukaan maallinen ja hengellinen regimentti ovat erikseen, ja myös itse kunnioitan tätä ajattelutapaa. Politiikkaa ja puolueita, jotka ovat kaikki vaikuttamisvälineitä demokratiassa, ei pidä ylihengellistää. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä kristillisen arvopohjan merkitys, niin suomalaisessa yhteiskunnassa, kuin monien puolueiden perustalla. Esim. monet Maalaisliitto-Keskustan historian suuret valtiolliset toimijat, kuten Kyösti Kallio ja Kerttu Saalasti olivat uskovia henkilökohtaisesti uskovia kristittyjä, jotka toivat uskonsa julki myös poliitikkoina.

Kuluneina vuosikymmeninä on yhteiskunnan yleinen maallistuminen ja liberalisoituminen johtanut siihen, että eduskunnassa on säädetty lakeja, jota perinteisen kristillisyyden pohjalta tarkasteltuna ei voi pitää suotavina. Myös luterilaisen kirkon sisällä opillinen kehitys on käynyt liberaaliteologian suuntaan. Tämä on johtanut siihen, että kirkosta on eronnut sekä heitä, jotka kokevat kirkon hylänneen raamatullisen näkökannan eri kysymyksiin, sekä heitä, joiden mukaan kirkko ei ole tarpeeksi nopeast omaksunut yhteiskunnassa vallitsevia liberalisoituneita arvoja.

Eduskunnassa käsiteltiin tänään ns. translakia. Ymmärrän, että moni kokee asian ihmisoikeuskysymyksenä. Asiaa ei kuitenkaan voi tarkastella pinnallisesti vain iskulauseiden tasolla. Lain valmistelussa ja laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on tuotu esiin monia ongelmia, jota lakiin sisältyy, mutta ideologisista syistä se on haluttu puskea läpi.

Tiedän, että on monia äänestäjiä, jotka voisivat kannattaa minua esim. eduskuntavaaleissa Lapin elinmahdollisuuksien puolustajana, mutta pitävät minua liian joissakin arvokysymyksissä liian konservatiivina. En kuitenkaan voi näissä ydinkysymyksissä muuttaa kantaani, koska ne ovat paljon suurempia asioita kuin se, saako ääniä paljon vai vähän. Paitsi Raamatusta, niin biologian tosiasioista ja jo maalaisjärjestä nousee käsitys siitä, että ihmissuku on luotu miehiksi ja naisiksi, ja että miehen ja naisen välinen suhde on ainutlaatuinen. Ja sukupuoli ei ole ilmoitusasia. Näin ajattelen ja tässä uskossa tulen elämään ja kuolemaan.

Keskustan nuoremman polven parista on joskus kuulunut ääniä, joiden mukaan puolueen kannatus nousisi, kun sitouduttaisiin entistä selkeämmin liberaaleihin ratkaisuihin ja mentäisiin entistä vihreämpään suuntaan. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että näin ei ole käynyt. Sen sijaan olemme menettäneet kannatusta.

Toivon, että arvokonservatiivien on mahdollista jatkossakin vaikuttaa keskustalaisen kansanliikkeen sisällä, ja että puolueessa käsitetään, että kun puolueen keskeset tavoitteet – vahva aluepolitiikka, puolueen käsittäminen sivistysliikkeeksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset – ovat politiikkamme kärkeä, niin kestämme paremmin myös erimielisyydet ns. omantunnon kysymyksissä.