Kansanedustajaehdokas Paavo Väyrynen oli tänään Donna Paukku -ohjelmassa. Kuten ennenkin, Paavo kykenee esiintymään ansiokkaasti myös muissa kuin ns. asiapitoisissa ohjelmissa. Mutta olipa tuossa viihdeohjelmassakin asiaa. On enemmän kuin totta, mitä Paavo esitti Donnalle, että rata Murmanskiin tarvitaan jo elinkeinoelämän etujen kannalta, matkailusta nyt puhumattakaan. Ja kenellä on sellainen tuntemus Venäjän-asioista kuin Paavolla? Kohtaus porealtaassa karvalakit päässä oli enemmän kuin hauska. Ohjelmassa myös jaeltiin leikkimielisesti ministerinsalkkuja etukäteen ja esitettiin kysymys: "Sano, kuka olisi kokeneempi kuin Väyrynen - mihin tahansa tehtävään?" Näinhän se asia juurikin on.

Eduskuntavaalien ehdokaslistat on siis jätetty ja enää ei pääse ehdokkaaksi, vaikka kuinka tekisi mieli. Minun ei kyllä tee mielenikään, on tuo semmoista reissaamista ja tilaisuuksien pitoa, ettei paremmasta väliä. Mutta taustajoukoissa on hauska olla ja tekemistä riittää. Lapissa on siis tosiaan asetettu 88 ehdokasta kahdeksalla eri listalla. Keskusta ja Kristillisdemokraatit ovat vaaliliitossa, samoin Kokoomus ja Vihreät. Lapissa vaalin avainkysymys on, onnistuuko ensinmainittu lista viemään jälkimmäiseltä sen ainoan paikan, vai onnistuvatko Vihreät luulottelemaan äänestäjilleen, että heitä kannattaa äänestää, vaikka käytännössä ääni menee mitä luultavimmin Kokoomuksen ääniharava Ulla Karvolle.

Nyt on edessä totinen työ neljännen kansanedustajapaikan saamiseksi. Se edellytää erityisesti nukkuvien ja ns. liikkuvien äänestäjien herättelemistä ja vaatii ankaraa työtä kaikilta Keskustan ehdokkailta. Peruskeskustalaisten äänistä kilpailu ei riitä, tarvitsemme uusia ääniä, jotta saavutamme tavoitteemme: neljännen kansanedustajapaikan. Se ei ole vain voitto Keskustalle, vaan voitto Lapille. Tunnen monia kokoomuslaisia ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä ja uutteraa työtä kotiseudullamme, ja tuntuu ihan pahalta nyt toivoa heille täydellistä nollatulosta. Mutta valitettavasti se on niin, että Vasemmistoliiton tai SDP:n paikkamäärät tulevat säilymään - Kokoomus on se, jonka paikan voimme ottaa, jos voimme.

Keskustan kattava ehdokaslista takaa meille hyvän lähtöasetelman. Kun tässä tarkastelen listaamme, niin haluan samassa yhteydessä mainita myös nuoren ehdokkaan, kemiläisen yhteiskuntatieteiden yo. Susanna Viitalan. Tutustuin häneen Brysselissä muutama vuosi sitten ollessamme Paavo Väyrysen vieraina. Susanna oli juuri tuolloin tullut nuorten piirin puheenjohtajaksi, ja kun näin hänet ensi kerran, niin ajattelin mielessäni blondivitsien pelottamana, että mitenkähän tuollainen pieni vaaleahiuksinen tyttö nuijaa pitää kädessään. Mutta jämerästi se pysyi. Susannan poliittinen linja on hyvä alkiolais-kekkoslainen linja ja hän on uskaltanut tuoda mielipiteensä selkeästi esille. Toivon hänelle hyvää menestystä vaaleissa. Minulla ei ole tapana kehua tyhjää.

Pitää vissiin pari sanaa Vuotoksestakin uskaltaa kirjoittaa, kun siitä on kyselty, vaikka tekisi mieli olla koko asiasta hiljaa, se kun on vuosikymmeniä niin repinyt alueen ihmisiä eri leireihin. En ole koskaan salannut sitä, että en kuulu rakentajiin, puhumattakaan siitä, että vielä uusia vesistöjä otettaisiin rakentamisen kohteeksi; vuosikymmen toisensa jälkeen saman hankkeen esiin kaivaminen on todella puuduttavaa ja todettakoon, että täällä Kemijärvellä on huomattava joukko vastustajia myös oman puolueeni piirissä. Tämän yhden kysymyksen takia en tietenkään jätä Keskustaa äänestämättä. Jos tässä kysymyksessä ajattelenkin eri tavalla kuin monet Keskustan kansanedustajaehdokkaat, niin linja on muuten varsin yhtenäinen. Kunnioitettu edesmennyt kunnallismies Urho Iivari Kangas oli ankara Kemijoen säännöstelyn vastustaja, silti hän kehotti vuoden 1996 EU-vaaleissa äänestämään Paavo Väyrystä ja totesi, ettei hän "tämän yhden asian takia hylkää".

Olen kotona taas viikonloppuna, kuten miltei kaikki viikonloput, usein viikollakin, vaikka opiskellakin koitan Rovaniemellä. Huomaan, että Roope-kissa on seurannut aikansa tietokoneen naputteluani ja nukkuu nyt sängyllä viltin päällä. Kissa oli muutama viikko sitten kovin sairas ja pahinta sitä alkoi jo pelätä, mutta onneksi täällä syrjäisillä seuduilla on vielä eläinlääkäripäivystys, ja saimme kuivuneen eläimen nesteytettäväksi ja sopivan lääkityksen ja erikoisruokavalionmukaiset muonat. Nyt näyttää paremmalle. Lemmikkieläimiä pitää itsestäänselvyyksinä ja niiden merkityksen huomaa usein vasta silloin, kun ne ovat vaarassa poistua joukostamme - ja sama pätee valitettavan usein myös ympärillämme oleviin ihmisiin.