Kunnallisvaaliehdokkaiden kerääminen on käynyt työstä ja tänään nähtiin työn tulokset. Kemijärven Keskusta sai 42 ehdokasta, siis neljä ehdokasta enemmän kuin viimeksi. Kaikki sellaiset puheet, joiden mukaan me emme enää saa ehdokkaita, osoittautuivat paitsi virheellisiksi, niin jopa hyödynsivät meitä. Vaaleihin mennään täysillä. Kunnallisjärjestö onnistui ehdokashankinnassaan yli odotusten. Vuonna 2000 meillä oli 35 ehdokasta ja vuonna 2004 ehdokkaita oli 38 kappaletta.

Omalta kohdaltani asia ratkesi siten, että kirjoitin lauantaina ehdokassuostumuksen. Olen soitellut aika monelle ihmiselle, niin että seuraavaa puhelinlaskua odotan pelonsekaisin tuntein, ja kylässäkin olen ehdokaskandidaattien luona käynyt. Kuitenkaan osallistumista vaaleihin henkilökohtaisesti ehdokkaana en oikeastaan edes harkinnut sen jälkeen, kun sanoin keväällä, että eiköhän se riitä, kun teen taustalla työtä.

Lauantaina kuitenkin kun poljin pyörällä Levärannalta kotiini, katselin kauniita maisemia Tohmovaaran laelta ja pohdin, miten ehdokaslistaamme saisi vielä kasvatettua. Äitini, joka on istuva valtuutettu ja Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Kemijärvellä, oli pyytänyt minua mukaan jo useita kertoja, mutta olin tämän aina torjunut.

Ajattelin, että pääsen helpommalla, kun en sitoudu henkilökohtaisesti kunnallispoliittiseen työhön. Toisaalta on niinkin, että vaikka opiskelen Rovaniemellä yliopistossa, niin olen tainnut viettää vuodessa enemmän päiviä Kemijärvellä kuin Rovaniemellä. Sitähän ei osaa vielä sanoa, mihin aikanaan työurani vie, mutta sen tiedän, että Lapista en lähde mihinkään. Kemijärvellä tulen pitämään kirjani joka tapauksessa. Ja kumminkin olisin ollut mukana puoluetyössä ja seurannut kuntalaisaktiivina tarkasti päätöksentekoa, niin ehdokkuuteni ei oikeastaan lisää työmäärääni yhtään.

Lopullisia syitäni asettua ehdokkaaksi olivat:

1. Haluan olla ehdokkaana toteuttamassa demokratiaa ja mikäli tulen valtuutetuksi, niin parhaan kykyni mukaan olla rakentamassa laadukkaita palveluja tarjoavaa ja yritysystävällistä kaupunkia, joka tarjoaa hyvän kodin nykyisille asukkailleen ja houkuttelee uusia asukkaita, uutta työtä ja toimeentuloa.
   
2. Olen nähnyt, että päätöksiä tehdään valitettavasti joskus puutteellisin tiedoin ja asiaankuulumattomilla perusteilla. Haluan, että päätökset tehdään asiaperustein, ei henkilökohtaisten motiivien tai päätöksen esittäjän arvovallan perusteella.
   
3. Valtaa tulee hajautta, siksi uusia ihmisiä ja vaihtuvuuttakin tarvitaan.
4. Asia ei liity kyllä oikeastaan kunnalliseen päätöksentekoon, mutta vieläkin harmittaa taannoinen kirkkovaltuuston päätös korottaa omia palkkioitaan kesken valtuustokauden. Olen saanut siitä palautetta. Tuo kokous sai minut sisuuntumaan ja samalla pohtimaan, että jos kunnan päätöksenteossa on samanlaista ajattelutapaa, niin ehkä sinne minunkin olisi syytä tarjota vaihtoehtoa.
   

Tietysti voi pohtia sitä, onko järkevää, että samasta perhepiiristä on kaksi ehdokasta. Sanoin äidille monta kertaa, että en lähde hajottamaan hänen ääniään. Mutta hän sanoi, että nyt ei saa ajatella henkilökohtaisia ääniä, vaan kaupungin ja puolueen etua. Ääniä ei omisteta eikä reviirejä ole. Tietysti jotkut erilaista poliittista linjaa edustajat voivat ajatella tyytyväisenä, että onpa hyvä, kun nuo hajottavat äänensä ja parhaassa tapauksessa jäävät molemmat valtuuston ulkopuolelle. Uskon kuitenkin, että jos edustamamme linja kaupungin päätöksenteon avoimuuden lisäämiseksi ja kabinettipolitiikan murtamiseksi on ollut oikea, se voi saada kannatusta kahdenkin valtuustopaikan verran. Tai sitten ei. Äänestäjät ratkaisevat, demokratia puhuu. Listat on annettu ja olen siellä minäkin. Voitavani teen, jos luottamuksen saan, mutta jos en tule valituksi, niin enköhän siitäkin selviä ja tuskin vaikenen sittenkään.