Eilen Suomi oli maailmannäyttämöllä, tapahtumien keskipisteenä. Yhdysvaltain presidentti Trump ja Venäjän presidentti Putin tapasivat Helsingissä.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että kahden suurvallan johtajan tapaaminen Suomessa oli upea asia maallemme. Aina on parempi sopia kuin sotia. Toivottavasti keskusteluyhteys jatkuu! Kansainvälisen kärjistyneen tilanteen liennyttäminen on tavoite, jota Suomi on jo vuosikymmenien ajan pyrkinyt edistämään.

Kekkosen perinne jatkuu, kun maamme saa tarjota palveluitaan rauhan ja liennytyksen edistämiseksi. Parempi on tavata kasvotusten kuin puhua aseiden kautta. Vaikkei kannattaisi kaikkia Trumpin tai Putinin toimia, ei ole järkeä vastustaa tällaisia tapaamisia. Huvittavaa on ollut myös nähdä tätä moraalista närkästystä ja korkeiden valtiovieraiden haukkumista. Vieraat pitää ottaa aina hyvin vastaan.

Suorastaan pohjanoteeraus oli Helsingin Sanomien kampanja, jossa korkeita vieraita arvostelevia lauseita julkaistiin Helsingissä suurissa valotauluissa ja bussipysäkkien seinämissä. Tämä hölmö kampanja ei poistanut maailmasta yhtään ongelmaa. Mutta jos bussipysäkkimainoksissa solvataan Suomeen vierailulle tulevan maailman ykkösvaltion ylintä johtajaa ja maan valtalehti vertaa hänen ulkonäköään sikaan, niin se on lähinnä häpeäksi maallemme.

Jossakin mainostaulussa luki, että "Suomi on vapaan lehdistön maa." Mutta kyllä omaakin lehdistönvapautta tilanteessa, jossa etupäässä punavihreä toimittajakunta ajaa uutisjutuissaan usein todella häikäilemättömästi omaa agendaansa, voisi perustellusti pohtia. Joka tapauksessa on hienoa, että Suomi sai isännöidä ilmeisesti erinomaisesti onnistunutta kahden suurvallan voimakkaan johtajapersoonan ja heidän esikuntiensa tapaamista.

Haluan kysyä, onko tämä mediassa esiintyvä jatkuva vihan lietsominen suurvaltojen johtajia kohtaan, jotenkin rakentavaa tai kestävää politiikkaa? Me olemme pieni maa, ja meidän on pyrittävä ystävyyden ja rauhan politiikkaan aina kuin mahdollista kaikkien maailman maiden kanssa.

* * *

Tänään, 17.7.2018, tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun entinen Venäjän keisari Nikolai perheineen koki marttyyrikuoleman bolshevikkien murhaamana. Meillä suomalaisilla ei ole syytä ihannoida Nikolai II:en politiikkaa. Hän oli hyvä perheenisä, mutta kyvytön hallitsija. Joka tapauksessa minua on aina hirvittänyt se, miten keisariperhe, mukaan lukien heidän viisi lastaan ja neljä palvelijaansa, murhattiin raa'asti. Mutta edes 70 ateistisen hirmuvallan vuotta ei kyennyt kitkemään Venäjän kansasta kristinuskoa. Nykyisen presidentin äitikin vei lapsensa aikanaan salaa kastettavaksi. Ja tänään keisariperheen murhapaikalla on kirkko. Samoin on Stalinin Moskovasta purattama Kristus Vapahtajan katedraali rakennettu uudelleen. Христос воскресe!