Tulevan viikonlopun vietän Turussa Keskustan puoluekokouksessa.

Koska Keskustan puheenjohtajana jatkaa Juha Sipilä, todennäköisesti yksimielisesti, niin huomio keskittyy muihin henkilövaaleihin.                 

Joku voi kysyä, miksi olen päätynyt tukemaan julkisesti juuri Katri Kulmunin valintaa.

En ole ollut aina kaikessa samaa mieltä Katri Kulmunin kanssa eikä hän ole viime vuosina kuulunut lähimpiin yhteistyötovereihini. Alun perin suunnittelinkin lomamatkaa puoluekokousviikonlopun ajalle, kun tuntui, etteivät henkilövaalit herätä tällä kertaa kovin suurta mielenkiintoa.

Tutustuin Katriin aikanaan Lapin Keskustanuorten toiminnassa ja tuin keväällä 2011 sekä hänen että Eeva-Maria Maijalan eduskuntavaalikampanjaa. Maijala tuli valituksi ja Katrikin jäi vain alle 300 äänen päähän kansanedustajuudesta.

Eduskuntavaalien jälkeen Katri lähti opiskelemaan Venäjälle Pietarin kansainväliseen yliopistoon. Minä lähdin työhön eduskuntaan Maijalan avustajaksi. Lokakuussa 2012 Katri valittiin kotikaupungissaan Torniossa ylivoimaisena ääniharavana kaupunginvaltuustoon, jonka puheenjohtajaksi hän myös on tullut.

Eräät Katrin ystävät alkoivat pyydellä minua kevättalvella mukaan kampanjaan Katrin valitsemiseksi Keskustan varapuheenjohtajaksi. En rehellisesti sanottuna ollut alkuun oikein innostunut.

Erinäisten vaiheiden jälkeen päätin kuitenkin tukea julkisesti hänen valintaansa. Miksi?

Aluksi näytti siltä, että varapuheenjohtajavaalin tulos on ”itsestään selvä” kolmen kansanedustajan osalta ja että mahdolliset muut vpj-ehdokkuudet ovat enemmänkin vain oman poliittisen profiilin nostoa tuleviin eduskuntavaaleihin. Kevään edetessä tilanne muuttui. Katrin aktiivinen kampanja sai mukaansa keskustaväkeä eri puolilta maata. Myös huomattava osa Keskustanuorten tunnetuista aktiiveista ryhmittyi Katrin taakse.

Myös ne vaaliteemat, joilla Katrin kampanja ja hänen kannattajansa ovat lähteneet liikkeelle, ovat tärkeitä. Ne ovat asioita, joita on Keskusta-liikkeessä kenties liiaksi viime vuosina unohdettu.

Mitä asioita haluan edistää varapuheenjohtajavaalin valinnoilla?

Sitä, että puoluejohto liikkuu aktiivisesti kentällä. Että mahtavaa kenttäväkeämme innostetaan ja että sen tuntoja tulkitaan.

Sitä, että puolue ottaa vakavasti ohjelmaansa aatteellisen koulutuksen järjestämisen, sillä aate on liikkeemme juurimultaa.

Sitä, ettei politiikkamme valu jälleen liiaksi Kokoomuksen kylkeen.

Ja sitä, että Urho Kekkosen perintöä vaaliva puolue puolustaa rohkeasti Suomen vakaata ulkopoliittista linjaa ja hyviä naapuruussuhteita.             

Katri on varapuheenjohtajakampanjansa aikana käynyt Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta kaikissa Keskustan piireissä. Jos hän tulee valituksi, hän on luvannut ensimmäiseksi käydä Pohjois-Karjalassa. Katri on kiertänyt piirijärjestöissä varmasti ahkerammin kuin yksikään toinen varapuheenjohtajaehdokas. Tämä kertoo siitä, millainen varapuheenjohtaja hänestä tulisi.

Katri on esittänyt aatteellisen koulutuksen ja aatteellisen julkaisutoiminnan vahvistamista puolueessa. Tämä on oikein.

Ilman Keskusta-aatetta puolueemme ei menesty. Siksi me eduskuntavaalitkin hävisimme, kun aate ei näkynyt poliittisissa teoissa tarpeeksi. Mutta miten me aatteen mukaisesti osaamme toimia, jos emme aatetta tunne? Sitä täytyy opiskella – alkiolaista politiikkaa, vaihtoehtoa kylmän kapitalismin ja holhoavan sosialismin välissä – hajautettua yhteiskuntajärjestelmää, pienyhteisöihin perustuvaa yhteiskuntarakennetta ja maaseutuhenkistä maailmankatsomusta.

Katrin poliittisissa painotuksissa näkyy sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vahva ulkopoliittinen ote. Suomi sijaitsee suurvallan naapurissa, halusimme tai emme. Venäjän kielen ja kulttuurin tuntevana sekä kansainvälisiä suhteita opiskelleena Katri toisi arvokkaan lisän Keskustan puoluejohtoon ulkopoliittisen painoarvomme lisäämiseksi. Hän osaisi neuvotella itäisen suurvallan edustajien kanssa heidän omalla kielellään – ja hallitsee hän äidinkielensä suomen lisäksi myös ruotsin, englannin ja ranskan kielet.

Tällä hetkellä Kokoomus on varmasti ulkopoliittisesti aktiivisin keskustelija ja toimija Suomen puolueista. Mutta meidän keskustalaisten vastuulla on kuitenkin vakavan ulkopoliittisen linjan vaaliminen. Rauha vaalitaan vahvalla omalla puolustuksella ja taitavalla ulkopolitiikalla – ei sillä, että Naton aseet tuodaan suurvallan rajalle.

Keskusta on sivistysliike. Se merkitsee, että Keskusta vaalii koko kansan tavoitettavissa olevaa kouluverkkoa, peruskouluista yliopistoon saakka ja kannustaa elinikäiseen oppimiseen esim. kansalaisopistojen toiminnan kautta.

Sivistyspolitiikka ei ole vain korkeakoulupolitiikkaa. Mutta siinäkin meillä on oltava vahva ote. Ilman Urho Kekkosen, Johannes Virolaisen ja Kerttu Saalastin työtä olisivat maakuntien yliopistot jääneet syntymättä. Miten raivokkaasti kokoomuspiirit niiden perustamista vastustivatkaan! Keskustan ote näissä asioissa ei ole ollut viime vuosina tarpeeksi vahva. Valtakunnallisesti kattava korkeakouluverkko ja myös lukio- ja ammattiopistoverkko ovat vakavasti uhattuina.

Siksikin korkeakoulupolitiikasta vahvan taustan omaava Katri Kulmuni tulisi valita Keskustan puheenjohtajistoon. Katri on toiminut mm. Lapin yliopiston hallituksen jäsenenä, ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana ja edustajiston jäsenenä. Hän on vaikuttanut aikanaan myös Rovaniemen Keskustaopiskelijoissa.

Kun uutta puheenjohtajistoa valitaan, niin vahvimmilla ehdokasspekulaatioissa ovat tietysti ehdokkaana olevat istuvat kansanedustajat. Onko kaikkien Keskustan varapuheenjohtajien kuitenkaan oltava kansanedustajia?

Keskusta ei ole vain sen eduskuntaryhmä. Jokainen meistä on kansanliikkeen käyntikortti. Kenttäväessä meillä on voima. Eikö järjestödemokratian kannalta olisi hyväksi, että edes yksi varapuheenjohtajista tulisi eduskunnan ulkopuolelta? On meillä kentälläkin osaamista.

Edellä mainituista syistä johtuen olen päätynyt siihen, että voin julkisesti tukea Katri Kulmunin valintaa yhdeksi Keskustan kolmesta varapuheenjohtajasta.