Presidentti Kyösti Kallio lausui maaliskuussa 1940 radiopuheensa aluksi: ”Hämmästyneinä olemme saaneet kokea, miten Pietari Suuren harrastukset ovat heränneet henkiin Neuvostoliitossa.”

Vaikka Ukrainan sota kumpuaa monin tavoin erilaisista lähtökohdista kuin omat sotamme, niin nämä sanat tulivat kuitenkin aamun uutisia lukiessa mieleen. Jälleen on historian pyörä pyörähtänyt tavalla, jota ei voine pitää yllätyksenä, mutta jota kaikkialla maailmassa seurataan surullisin mielin.

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei voi rehellisesti arvioida kuin yhdellä tavalla. Se on tuomittava teko, ja sen tekijät kantavat raskaan vastuun historian edessä. Vaikka Ukrainan konfliktin syyt ovat moninaiset ja vaikka Ukrainan hallitus ei sekään ole kuluneiden vuosien aikana ollut laisinkaan syytön välien kärjistymiseen, niin mikään ei oikeuta viime viikkojen tapahtumia. Eri maiden johtajat eri puolilta maailmaa ovat tuominneet hyökkäyksen.

Olen monesta asiasta eri mieltä entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa, mutta mielestäni hän tiivisti muutama päivä sitten hyvin: ”On tärkeätä tuntea Ukrainan ja Venäjän historia ja tutustua syihin, joilla Venäjä perustelee toimiaan ja tavoitteitaan. Venäjällä on toki oikeus huolehtia turvallisuudestaan, mutta ei muiden turvallisuutta uhkaamalla. Mahdolliset legitiimitkin turvallisuushuolet menettävät uskottavuuttaan, kun niitä ryyditetään mielikuvituksellisilla väitteillä muiden aggressioista. Konfliktin moninaiset taustatekijät eivät siten anna vähäisintäkään oikeutusta sellaisten voimatoimien käytölle, jolla Venäjä nyt uhkaa Ukrainaa suurvallan koko arsenaalilla.”

Epäilemättä venäläisvastaisuus tulee nyt entisestään nousemaan eri puolilla maailmaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän hallitus ei ole sama asia kuin Venäjän kansa. Suurinkaan Venäjän-ystävä ei voine sydämessään uskoa, että vastikään pidetyt duuman vaalit olisivat olleet vapaat ja rehelliset. Ne eivät ilmaisseet Venäjän kansan tahtoa maansa politiikan suunnasta – eivät ainakaan siinä määrin kuin länsimaisen demokratian käsityksen mukaan vaalien tulisi tehdä.

En malta olla toteamatta, että omassa ”some-kuplassani” en ole nähnyt yhdenkään venäläisen iloitsevan viime päivien tapahtumista. Päinvastoin, tuntemani venäläiset ovat olleet surullisia ja jopa kauhuissaan. Sen sijaan jotkut pösilöt suomalaiset näyttävät nielleen sellaisenaan itäisen sotapropagandan katteettomat puheet.

Venäjän kansa on mahtava kansa. Se on maa, jonka kulttuuri on tuottanut maailmalle eräät sen tieteen tai taiteen parhaista edustajista. Se on maa, jolla olisi mittaamattomat luonnonvarat ja huikeat edellytykset kehittyä eteenpäin. Myös meille suomalaisille Venäjän kaupan ja matkailun mahdollisuudet olisivat parhaissa olosuhteissa suuret, se näkyy myös kotiseudullani Itä-Lapissa. Mutta kuten vuosia sitten Pietarissa käydessäni erään museon opas tauluja esitellessään lausui: ”Tämä on maa, joka menee helposti äärimmäisyyksiin”. – Ajattelen, että Ukrainan kansan lisäksi tämän konfliktin uhri on myös Venäjän kansa. Jos Venäjän resurssit käytettäisiin tämän tarpeettoman sodan sijaan kansan hyvinvoinnin edistämiseen, niin mitä kaikkia mahdollisuuksia sillä olisikaan edessä.

Kuningas Daavid kiitti aikanaan Jumalaa: ”Kaikki voima ja valta on lähtöisin sinulta, sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot.” (1. Aik. 29:12) – Herra, joka kansojen kohtaloita ohjaa, antakoon maailman päättäjille viisautta tästäkin tilanteesta yli pääsemiseen.