Suomen Keskustan puoluekokous Rovaniemellä on käsillä. Kyse on mahtavan kansanliikkeemme juhlavimmasta ja tärkeimmästä tapahtumasta, joka järjestetään aina kahden vuoden välein - ylimääräiset puoluekokouksen poislukien.

Suurin mielenkiinto kohdistuu tietysti henkilövaaleihin. Olen useissa eri yhteyksissä tuonut esiin, että oma ehdokkaani on valtiotieteen tohtori, yrittäjä Paavo Väyrynen. Historiallisen eduskuntavaalitappion jälkeen Paavo näytti meille presidentinvaalikampanjallaan, miten vaalivoittojen tielle palataan. Niin poliittisessa linjassa kuin toimintatavoissa on ollut parantamisen varaa.

Paavo Väyrystä tukee oman kotipiirini Lapin piirin lisäksi Keskustan Peräpohjolan piiri ja Keskustan ruotsinkielinen piiri sekä suuri joukko keskustaväkeä ympäri Suomea. Erityisen mukavaa on ollut havaita, että monet nuoret eri puolilta maata ovat ilmoittautuneet julkisesti Paavon tueksi.

Joukko vaikuttajia puolueen nykyjohdosta ja mm. eduskuntaryhmästä on sen sijaan antanut viime päivinä kannanottoja etupäässä Juha Sipilän puolesta. Paavo Väyrynen tuskin tulee samoilta tahoilta saamaan tuenilmaisuja. Mutta hetkinen - olivatkos nämä niitä samoja henkilöitä, jotka nostattivat kaksi vuotta sitten Mari Kiviniemeä Keskustan puheenjohtajaksi ja olivat tekemässä Lahdessa "Uutta Alkua"? Ei vaalitappio yksin Lahden henkilövalintojen syytä ollut, mutta paljon olisi ollut vielä silloin pelastettavissa. Emme kai me nyt sitä samaa aio uudestaan elää? Ja silloinhan sitä puoluejohtoa nuorennettiin ja hoettiin sukupolvenvaihdosta - menikö se niin hyvin, että nyt kannattaa sama toistaa?

Mediassa on kyllästymiseen asti esitetty arvioita, että Paavo Väyrysellä ei ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi. Samoin huomattava osa puolue-eliittiin on kuuluvia henkilöitä on pitkin kevättä antanut lausuntoja, joissa ei ole juurikaan kannatettu ketään tiettyä henkilöä tai kehuttu oman ehdokkaan ominaisuuksia, vaan joiden sanoma on ollut: "ei ainakaan Väyrynen."

Sitä "ei ainakaan Väyrynen" -periaatetta kokeiltiin jo presidenttiehdokasta haettaessa. Kuinkas sitten kävikään?

Kaikki tieteelliset kriteerit täyttävät mielipidetutkimukset ovat osoittaneet Paavo Väyrysen olevan suosituin puheenjohtajaehdokas. Keskustan neuvoa-antavassa jäsenvaalissa Paavo oli ykkönen. Kaikki puhuu sen puolesta, että hänen johdollaan meillä on parhaat mahdollisuudet koota rivimme ja kerätä myös uutta kannatuspohjaa. Vuoto Perussuomalaisiin on tukittava. Voitamme heidät toimimalla vankasti oman aatteemme pohjalta. Paavo Väyrynen osoitti presidentinvaaleissa, että hänen johdollaan Keskusta pystyy siihen - päihittämään Timo Soinin ja Perussuomalaiset.

Mitä jos kuitenkin kävisi niin, kuten muutamat Puumalan kannattajat ovat minulle mesonneet - että toisella kierroksella puheenjohtajavaalissa olisivat vastakkain Juha Sipilä ja Tuomo Puumala? Tuolloin olisi hyvinkin mahdollista, että Juha Sipilä tulee valituksi. Uskoakseni moni Puumalan kannattaja olisi tuossa tilanteessa valmis ajattelemaan, että ehkä sittenkin olisi kannattanut valita Väyrynen puheenjohtajaksi nostamaan Keskusta hallitusti vaalivoittojen tielle, ja sitten muutaman vuoden kuluttua nuori polvi voi ottaa vastuun koko puoluejohdosta. Nytkin on mahdollista valita nuoret varapuheenjohtajat ja nuori puoluejohto.

Sekä Juha Sipilä että Tuomo Puumala ovat hyviä poliitikkoja, joita kumpaakin Keskusta tulee tarvitsemaan. Sipilän yritysmaailman ja Puumalan sivistyspolitiikan asiantuntemus ovat voimavaroja, joita mahtavan kansanliikkemme työssä on hyödynnettävä jatkossa nykyistä paremmin. Mutta tässä poliittisessa tilanteessa tarvitaan kuitenkin puoluejohtaja viemään meidät välttämättömään vaalivoittoon syksyn kuntavaaleissa - vankan kokemuksen tuomalla aidolla asiantuntemuksella.

Esimerkiksi sellaisiin tv-paneelikeskusteluihin, joita vuosi sitten eduskuntavaalien alla nähtiin, ei Keskustalla ole enää syksyn kuntavaaleissa varaa. Emme saa enää jäädä Kataisen, Urpilaisen ja Soinin jalkoihin. Suomalaisella maaseudulla ja maakunnilla ei ole siihen enää varaa. Uutta jytkyä ja sen seurauksena syntynyttä Kataisen sosialistihallitusta suomalainen hajautettu hyvinvointiyhteiskunta ei enää kestä.

Jokaisessa ihmisessä on jotakin sellaisia mielipiteitä tai piirteitä, joista emme pidä. Mutta miettikääpä nyt vielä, hyvät keskustalaiset, että eiköhän se Väyrys-viha perustu vanhaan viisauteen: kateus täytyy ansaita. Etelän media pelkää. Muut puolueet pelkäävät. Nyt meillä on mahdollisuus muuttaa Keskusta ja muuttaa Suomi.

Jotta voimme osoittaa poliittisen linjamme muuttuneen, on erittäin tarpeellista valita puheenjohtaja nykyisen puoluejohdon ulkopuolelta. Mutta miten sitten muut henkilövalinnat?

Viimeksi monet tuntemani henkilöt olivat hyvin pahoillaan, kun Antti Rantakangas putosi. Annika Saarikko meni hänen ohitseen muutamalla kymmenellä äänellä. Tuolloin äänestin Rantakangasta, en Saarikkoa. Nyt äänestän heitä molempia.

Asetelma vpj-vaalissa on tällä kertaa aivan toisenlainen. Annika Saarikko tulee todennäköisesti valituksi suurimmalla äänimäärällä. Nykyisestä puoluejohdosta hän on onnistunut työssään parhaiten. Olen aiemmassa blogikirjoituksessani käsitellyt hänen toimintaansa laajemmin. Totean nyt vain, että en usko Saarikolle annetun äänen uhkaavan Rantakankaan valituksi tulemista.

Antti Rantakankaan putoaminen Lahden "Uuden Alun" kokouksessa oli vahinko liikkeemme kannalta. Ne painotukset ja poliittisen linjat, joita Antti Rantakangas edustaa, ovat meille maakuntien ihmisille erittäin tärkeitä. Otetaan nyt se virhe takaisin ja kirjoitetaan vpj-vaalissa äänestyslappuun sekä Saarikon että Rantakankaan nimet.

Puoluesihteerivaalissa ehdokkaani on MTK:n maitoasiamies, valtiotieteiden maisteri, agronomi Sami Kilpeläinen. Uskon, että hänen johdollaan järjestökonettamme voidaan parhaiten kehittää ja kentän ääni kuuluu niin kuin sen kansanliikkeessä pitääkin.

Nykyinen puoluejohto ajoi kansanliikkeemme sääntöuudistusta ilman kenttäkierrosta, asiaa pienessä piirissä käsitellen. Tämä sääntöuudistus olisi sisältänyt mm. puoluesihteerin valintatavan muuttamisen niin, että me puoluekokousedustajat emme saisi enää valita puoluesihteeriämme. Nykyinen puoluesihteeri Timo Laaninen on ajanut sääntöuudistusta ja puoluevaltuustossa pj-paneelissa ainoastaan Paavo Väyrynen kertoi puolustavansa tältäkin osin järjestödemokratiaa. Puoluevaltuustossa saimme onnettomasti valmistellun sääntöuudistuksen uuteen valmisteluun, mutta ottakaamme kantaa kansanliikkemme puolesta myös puoluekokouksessa - valitkaamme kenttää kuulevat ja kenttää arvostavat Väyrynen puheenjohtajaksi ja Kilpeläinen puoluesihteeriksi!