Kolumni Suomenmaa-lehdessä 24.6.2021.

Kuntavaalit on käyty. Vaalien suurin voittaja oli nukkuvien puolue ja sitä kautta Kokoomus, sillä rikkaat ja hyväosaiset äänestävät ahkerammin, ja mitä vähemmän tavallinen kansa äänestää, niin sitä suurempi on Kokoomuksen äänisaalis.

Keskustan puolella vaalitulosta on käsitelty ensi sijassa torjuntavoittona ja iloittu siitä, että eräiden gallupien synkeimmät luvut eivät toteutuneet. Samoin vaalitulosta on käsitelty voittona, kun on verrattu sitä edellisten eduskuntavaalien kannatukseen.

Minä ja muutamat muut ilonpilaajat olemme huomauttaneet, että kuntavaalitulos oli koko puolueen historian ylivoimaisesti huonoin tulos. Vertailukelpoisia tuloksia on toki mahdollista ottaa vasta noin 1960-luvulta alkaen. Tätä aiemmin monet maalaisliittolaiset ehdokkaat olivat erilaisilla puolueettomilla tai yhteisporvarillisilla listoilla eri kunnissa.

Maalaisliitto-Keskustan kannatus kuntavaaleissa kuluneiden 60 vuoden aikana on vaihdellut 17,5 %:n ja 23,8 %:n välillä. Nyt vuoden 2021 kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa se putosi alle 15 %:n.

Monilla paikkakunnilla ehdokashankinnassa tehtiin hieno loppukiri. Monilla paikkakunnilla ehdokkaamme kampanjoivat ahkerasti, paikoitellen hyvinkin haastavissa olosuhteissa, ja saavuttivat odotettua paremman tuloksen. Tätä ei tietenkään kannata vähätellä. Ymmärrän myös vaalituloksen psykologisesti tärkeän, kenttäväen henkeä nostattavan merkityksen, kun pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet.

Samalla on kuitenkin myönnettävä, että vaaleissa oli vain yksi suuri häviäjä ja se oli Keskusta. Menetimme 376 valtuustopaikkaa samalla, kun Perussuomalaiset voittivat 580 paikkaa. Totesinkin hieman happamaan sävyyn erään ystäväni Facebook-seinälle, että jos tämä on jonkun mielestä voitto, niin en halua tietää, mikä on tappio.

Saamistani reaktioista olen huomannut, että edelleenkään perusteelliseen vaalitappion analyysiin ja johtopäätösten tekemiseen ei ole riittävää valmiutta. Toisaalta jotkut ovat matalalla profiililla viestittäneet, että ovat kyllä samaa mieltä. Sosiaalinen paine tai joku muu syy voi johtaa siihen, ettei näitä ongelmia haluta kuitenkaan käydä avoimemmin perkaamaan.

Keskustalainen kansanliike ei kuitenkaan saa olla vain joku kaverikerho, jonka tärkein tehtävä on se, että meillä on kivaa. Epä-älyllinen kaiken selittely parhain päin ei sovellu alkiolaiseen sivistysliikkeeseen, jossa on kyettävä jatkuvaan itsekritiikkiin – hyvinäkin päivinä, mutta etenkin huonoina.

Olen saanut täällä Lapissakin mm. kuulla arvioita, joissa vaalien onnistumista todisteltiin sillä, että ”kun me voitettiin Inarissakin”. No kyllä, niin tehtiin ja se on hienoa. Inarista kannattaa ottaa oppia monessa muussakin kunnassa. Mutta Inari olikin ainoa kunta Lapissa, jossa Keskusta voitti. Emme voi kiinnittää huomioitamme vain onnistumiseen ja pettää itseämme muilta osin.

Niin upeita vaaliponnisteluja kuin meillä olikin, ja niin suuret kiitokset kuin jokainen kampanjaansa panostanut ja Keskustalle ääniä kerännyt ehdokas ansaitseekin, niin paljon kuin meidät upeat kunnallisjärjestömme ja niiden uutterat vaalityöntekijät uurastivatkin, niin kansanliikkeenä meillä on vakava paikka edessä. Kuntavaalit olivat myrskyvaroitus. Vallansiirto maakunnissa Keskustalta Perussuomalaisille on tosiasia. Ja jos tämä kehitys jatkuu tulevissa aluevaaleissa ja eduskuntavaaleissa, niin Keskustan entinen mahtiasema voi myös sen peruskannatusalueilla olla iäksi mennyttä. Miten tämä estetään, se pitäisi olla puolueen kaikilla tasoilla nyt tärkeimpänä huolenaiheena.

Tämä kirjoittamani ei tarkoita mahtavan kenttäväkemme tekemän työn vähättelyä. Se, että kuntavaalit menivät näinkään hyvin, oli juuri kenttämme uutteran työn ansiota. Listat saatiin verrattain kattaviksi, korona-ajan hieman hellitettyä teltat jälleen pystytettiin. Ja kun moni Keskustasta jo hieman vieraantunut äänestäjä meni koppiin, niin se tuttu oman kulmakunnan ehdokas, kyläseuran sihteeri tai sisarenmies, tuntui kuitenkin turvallisemmalta kuin täysin kunnallishallintoon kuulumattomia ”Suomi takaisin” iskulauseita karjahteleva paikallinen persuehdokas. Mutta tähänkään ei pidä liiaksi tuudittautua. Otetaan vaalitulos vakavasti.