Hyvät ystävät!

Asun nykyään Rovaniemellä, mutta koska minun Keskusta-jäsenyyteni on edelleen Levärannan osastossa, niin haluan tuoda julki muutaman sanan niiden huolten pohjalta, joita siellä minun kotikylässäni ja uskoakseni monessa muussakin kylässä täällä tunnetaan. Rohkenen esittää kritiikkiäkin, sillä eivät levärantalaiset ole ennenkään minua nyökyttelemään lähettäneet.

Keskusta kärsi vuonna 2011 historiallisen vaalitappion. Toivon todella, että pidämme tämän vaalitappion syyt aina kirkkaana mielessä. Vaalitappiosta tehtiin silloin perusteellinen analyysi ja kehotan kyllä lukemaan sen tarkoin. Moni kantaa nyt huolta puolueen liiasta oikeistolaistumisesta. Ennenkin kun on Kokoomuksen kanssa hallitukseen menty, niin siinä on se vaara ollut, että mekin menemme sitten liiaksi oikean suuntaan. On tietysti ollut hyvä, että huonoja esityksiä on peruttu, kuten tämä eläkeläisten asumistuen poistaminen tai ns. rötösherrojen armahduslaki olisivat olleet.

Vaikeinakin aikoina aatteen tulee näkyä poliittisissa teoissa. Meidän aatteemme on köyhän ihmisen asia ja koko Suomen tasapuolinen kehittäminen. Esimerkiksi Kemijärvellä muistetaan kiitollisena yöjunayhteyden palauttaminen, ja nythän se rata on sähköistettykin, millä on ollut suuri merkitys koko seudun aluetaloudelle. Siellä on sanonta, että minkä demariministeri lopetti, sen keskustaministeri palautti. Toivottavasti henki on tällainen nytkin. Bussi ei korvaa junaa. Jos yksityistämisestä saadaan tukea raideverkon kehittämiseen, niin hyvä, mutta pääasia on, että junat kulkevat.

Huolta on herättänyt myös meneillään oleva kansainvaellus. Suomi on kantokykynsä rajoilla ja tiettyjen tulijaryhmien ennestäänkin huono työllistymisaste sekä korkea edustus etenkin seksuaalirikostilastoissa herättävät aiheellista pelkoa kansamme tulevaisuudesta. Jos ihmiset kokevat, että päättäjät eivät ota näitä kansalaistemme huolia vakavasti, niin sillä on suuri vaikutus koko yhteiskuntamme eheydelle. Ymmärrän, että puheenjohtajamme ilmoitus tarjota toinen kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön oli hyvästä sydämestä tehty kaunis ele, mutta moni kokee sen ymmärretyn kutsuksi saapua Suomeen, portit seljälleen avattuna.

Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta. Meille lappilaisille kansainvälisyys on ollut rikkaus. Lappilainen monikulttuurisuus on ollut rikkaus; itse olen tästä elävä esimerkki, kun suonissani virtaa suomalaisen veren lisäksi saamelaista, venäläistä ja ruotsalaista verta. Me emme halua rajoja kiinni, mutta haluamme, että maahantulo on hallittua ja ettei menneiden sukupolvien kovilla uhrauksilla rakennettu hyvinvointiyhteiskunta hajoa.

Kansainvälisistä yhteyksistä lopuksi mainitsen meidän idänsuhteemme. Vaikka millaista boikottiaikaa nyt elettäisiin, niin tulemme aina olemaan suurvallan naapureita. Keskustan, Urho Kekkosen puolueen, historiallinen velvollisuus on rakentaa – se on vanha fraasi, mutta sanon sen silti – hyviä ja luottamuksellisia suhteita itäiseen naapurimaahan. Toivon puolueelta vahvaa otetta maltillisen ja rauhantahtoisen ulkopolitiikan edistämiseksi. Katselin historiankirjoista, että kunnioitettu entinen pääministeri Martti Miettunen toimi aikanaan Suomi-Neuvostoliitto seuran puheenjohtajana. Olen ylpeä siitä uutisesta, että tämän järjestön seuraajan, Suomi-Venäjä seuran puheenjohtajaksi, on tänään valittu jälleen lappilainen kansanedustaja.