Kotikaupungissani Kemijärvellä maanantaina 17.1.2011 käyty valtuuston kokous oli poikkeuksellisen dramaattinen, ja se on herättänyt jonkin verran huomiota myös maakunnan tasolla. Kokouksessa useita tunteja kestäneeksi kiistakysymykseksi nousi kaupunginhallituksen jäsenten vaali. Tätä vaalia voidaan kutsua joko valtataisteluksi tai sitten kamppailuksi Kemijärven kuntalaivan suunnasta ja tulevaisuudesta, katsojasta riippuen.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 17.1.2011 päättyi yksi aikakausi Kemijärven kunnallishallinnon historiassa. Tätä aikakautta voidaan hyvällä syyllä kutsua Heikki Nivalan aikakaudeksi. Niin voimakas on tämän henkilön vaikutus kotikaupunkini johdossa ollut. Heikki Nivala toimi kaupunginhallituksen puheenjohtajana tammikuusta 2003 lähtien eli yhteensä kahdeksan vuoden ajan. Suurimpina Heikki Nivalan ansioina pidän hänen toimintaansa paikallisten kysymysten esilletuomiseksi valtakunnan tasolla, erityisesti seutuamme kohdanneina vaikeina aikoina. Varjopuolina kuluneilta vuosilta on taas todettava mm. vallan keskittyminen yksiin käsiin ja eduskuntavaali-intressien näkyminen liiaksi kaupungin päätöksenteossa.

Eilinen kaupunginvaltuuston kokous monine neuvottelutaukoineen ja suhteellisiin vaaleihin liittyvine muodollisuuksineen saattoi vaikuttaa ulkopuolisen silmin vähintäänkin mielenkiintoiselta. Valtuutetuillekin kokous monine muotoseikkoineen oli varsin haastava. Väliaikoina tunteet purkautuivat yhdellä jos toisella ja joka viitsi kuunnella käytäväkeskusteluja, sai kuulla valtuutettujen lausuvan varsin kirjavia käsityksiä toisista valtuutetuista ja heidän toimintatavoistaan. Hupaisana yksityiskohtana kokouksesta jäi mieleen monelle, kun eläkeläisvaltuutetut Onni Juujärvi (kesk.) ja Eeva Moilanen (kesk.) lauloivat paikoiltaan duettona Oskar Merikannon säveltämän ja J. H. Erkon sanoittaman tunnetun laulun “Laula tyttö, sinisilmä”.

Lyhyesti kuvailtuna kaupunginhallituksen vaali sujui siten, että kaupunginhallituksesta esitettiin käytäväksi suhteellinen vaali. Suhteellinen vaali merkitsee sitä, että henkilönnimien sijasta äänestetään valtuutettujen asettamia ehdokaslistoja, joille ehdokkaat asetetaan järjestykseen siten, että ensimmäiseksi asetettu on varmin läpimenijä ja jos kannatusta riittää, niin sitten valituksi tulee listalta toinen, hänen jälkeensä kolmas jne. Jokainen lista tarvitsee kaksi asiamiestä.

Suhteelliseen vaaliin asetettiin kolme ehdokaslistaa. Lea Soppelan (kesk.) ja Lauri Haarahiltusen (sd.) jättämällä listalla ehdokkaana olivat 1. Markku Harju (sd.), 2. Pertti Poropudas (kok.), 3. Heikki Nivala (kesk.), 4. Riitta Latvakoski (kd.), 5. Antti Kerkelä (kesk.) ja 6. Lea Soppela (kesk.) - Minun (kesk.) ja Kaarina Soppelan (kesk.) asettamalla listalla ehdokkaana olivat 1. Kaarina Soppela (kesk.), 2. Tarja Kaisanlahti (kesk.), 3. Ahti Majava (kesk.). - Vasemmistoliiton omalla listalla, jonka asiamiehiä olivat Markus Mustajärvi (vas.) ja Juha Pikkarainen (vas.) ehdokkaina olivat 1. Juha Pikkarainen (vas.) ja Mirja Luukinen (vas.) Kaikille em. ehdokaslistoille asetettiin kullekin henkilölle myös henkilökohtainen varajäsen.

Minä en siis itse ollut ehdokkaana millään listalla, toisin kuin eräässä radiohaastattelussa väitettiin.

Äänestyksessä Markku Harjun nimellä alkava lista sai 16 ääntä, Kaarina Soppelan 11 ääntä ja Juha Pikkaraisen 8 ääntä. Äänestystuloksen perusteella suurin muutos olisi ollut siis, että Tarja Kaisanlahti ja Ahti Majava olisivat nousseet hallitukseen ja Antti Kerkelä sekä Lea Soppela olisivat jääneet valitsematta. Vaalia ei voitu kuitenkaan hyväksyä, sillä Ahti Majavan varajäseneksi oli esitetty Veli-Matti Hietasta, joka on tarkastuslautakunnan varajäsen. Lain mukaan tarkastuslautakunnan jäsentä tai varajäsentä ei voi valita kaupunginhallitukseen. Tästä kannan itsekin vastuun. En ollut tietoinen, että Hietanen on tarkastuslautakunnan varajäsen, mutta luonnollisesti se olisi tullut tarkistaa. Kun Hietanen ei itse puhunut siitä mitään, niin asia meni minultakin ohi. Korostan, että olen varma, että Hietanen ei jättänyt mainitsematta asiasta tahallaan, vaan epähuomiossa, kuten itsekin jätin asian kysymättä.

Tämän jälkeen käytiin uusi suhteellinen vaali. Välillä oli tietenkin käyty monenlaisia ryhmätaukoja ja neuvotteluja. Niiden seurauksena minun ja Kaarina Soppelan asettama lista sekä Markus Mustajärven ja Juha Pikkaraisen asettama lista säilyivät ennallaan (paitsi että me vaihdoimme vaalikelpoisen varajäsenen), mutta Lea Soppelan ja Lauri Haarahiltusen asettama lista oli kokenut muutoksen: listan neljännellä sijalla ollut Kristillisdemokraattien Riitta Latvakoski oli vaihdettu saman puolueen Pirkka Aaltoon. Tämä merkitsi sitä, että kyseisen “ison listan” viisi ensimmäistä ehdokasta olivat miehiä ja vain kuudennelle sijalle asetettu oli nainen.

Tasa-arvolain mukaan tällaisiin kunnallisiin luottamuselimiin on valittava vähintään 40 % molempia sukupuolia. Jo ennen äänestystä oli selvää, että vaalista tulisi laiton. Asiasta huomautettiin listan asettaneelle Lea Soppelalle, joka kieltäytyi muuttamasta listan kokoonpanoa. Kun äänestys oli käyty - samoin luvuin - ja tulos jälleen havaittu laittomaksi, kutsui edellisenä päivänä Keskustan valtuustoryhmän uudeksi puheenjohtajaksi Heikki Nivalan esityksestä valittu Lea Soppela Keskustan valtuutetut ryhmäkokoukseen. Kuten eräs operaatioon osallistunut valtuutettu tunnustikin kokouksen jälkeen, kyseessä oli juoni, jolla haluttiin pelata aikaa ja väsyttää valtuutettuja.

Jos Lea Soppelan ja Lauri Haarahiltusen jättämällä listalla, jonka todellisena kätilönä toimi Heikki Nivala, olisi noudatettu tasa-arvolain vaatimuksia, olisi vaalin tulos muodostunut lailliseksi. Kyllä naisille pitäisi sen verran arvoa antaa, että heitä asetettaisiin edes suunnilleen samassa suhteessa ehdokaslistalle kuin miehiä - olletikin, jos laki sitä edellyttää. Kristillisdemokraattien käyttäytyminen herätti myös suurta ihmetystä. Heidän riveistään on korostettu, että he kunnioittavat tinkimättä valtuustoryhmien kaksi vuotta sitten tekemää sopimusta. Tässä sopimuksessa kuitenkin sovittiin, että Kristillisdemokraateilta tulee kaupunginhallitukseen nainen koko neljäksi vuodeksi eikä miestä. Nyt Kristillisdemokraattien valtuutettu ja puolueensa koko Lapin piirijärjestön puheenjohtaja Pirkka Aalto oli valmis nostamaan sinne itsensä. Kyseinen vaalitoimitus osoitti, että Kristillisdemokraatit harrastavat ihan samanlaista “pelin politikointia” kuin kaikki muutkin ryhmittymät.

Yksi syy suhteellisen vaalin käymiseen oli muuten juuri se, että monien mielestä kaupunginhallituksen paikkajako suoritettiin kaksi vuotta sitten epäoikeudenmukaisesti. Kristillisdemokraateilla ja Sitoutumattomilla on nimittäin molemmilla kaksi paikkaa kaupunginhallituksessa. Mutta Kristillisdemokraatit saivat yhden paikan kaupunginhallitukseen ja Sitoutumattomat eivät yhtään. Mielestäni tämä ei ollut oikeudenmukaista. Järjestelyn takana olivat tietysti eräät johtavat tahot, jotka eivät halunneet missään nimessä Ahti Majavaa kaupunginhallitukseen. Ahti kun tahtoo puhua totuutta joidenkin mielestä joskus liian suorin sanoin.

Tämän johdosta olin hyväksymässä Sitoutumattomien Ahti Majavaa suhteellisten vaalien kirjoittamalleni ehdokaslistalle. Olen sitä paitsi siinä käsityksessä, että vaikka Ahti Majava aikanaan erosi Keskustan valtuustoryhmästä eräiden ikävien tapahtumien seurauksena, on hän edelleen sydämeltään keskustalainen. Eikä kaupungin etua ajettaessa voi katsoa yksinomaan, mikä jäsenkirja kenelläkin on.

Tasa-arvolain vastaisen vaalilistan tekeminen johti kuitenkin siihen, että Keskustan ryhmässä syntyi sovinto. Kun puhutaan, että Kemijärven Keskustan ryhmä on mielipuolisen riitainen, niin tämä kokoontuminen osoitti, että asia ei ole näin. Eihän se tietenkään aivan sulassa sovussa sujunut, se on toki totta, mutta yhteinen kanta tuli. Ja kun joskus väitetään, että nimenomaan Keskustan oppositioryhmäksi kutsuttu siipi on se hankala osapuoli, niin tämä “oppositio” nimenomaan luopui kannastaan, vaikka sen listan kannatus olisi riittänyt kolmeen paikkaan ja päästiin sovintoon, jossa kaupunginhallitukseen valittiin Lea Soppelan listalta Heikki Nivala ja Antti Kerkelä sekä

Oli kyllä todella ihmeellistä huomata, että Keskustan Heikki Nivala ja Antti Kerkelä asetettiin suhteellisessa listassa SDP:n ja Kokoomuksen ehdokkaiden jälkeen. Kun tämän listan asettajien puolelta usein vedotaan siihen, että suuret äänimäärät tulee huomioida, niin 189 ääntä saanut Antti Kerkelä ja 131 ääntä saanut Lea Soppela asetettiin vaalissa alemmalle sijalle kuin 33 ääntä kerännyt Kristillisten Riitta Latvakoski.

No niin, joka tapauksessa valtuustosaliin palattiin viimeiseltä tauolta ja kaupunginhallitus valittiin yksimielisesti. Tämän jälkeen tuli valittavaksi kaupunginhallituksen puheenjohtajisto. Lea Soppela esitti kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Heikki Nivalaa ja minä esitin tähän tehtävään Kaarina Soppelaa. Vasemmistoliitosta esitettiin I varapuheenjohtajaksi Juha Pikkaraista. Koska koko puheenjohtajisto tulee valita samassa vaalitoimituksessa, käytiin enää yksi äänestys.

Suoritetussa äänestyksessä Kaarina Soppela sai 16 ääntä, Heikki Nivala 20 ääntä ja Juha Pikkarainen 21 ääntä. Lisäksi sellaisille henkilöille, joita ei ollut esitetty, annettiin hajaääniä siten, että Tarja Kaisanlahti sai 4 ääntä, Antti Kerkelä 2 ääntä sekä Markku Harju ja Mirja Luukinen kumpikin yhden äänen.

Vaalin tulos merkitsi sitä, että Juha Pikkarainen valittiin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, Heikki Nivala I varapuheenjohtajaksi ja Kaarina Soppela II varapuheenjohtajaksi. Heikki Nivala käytti puheenvuoron, jossa paheksui sitä, että ryhmien välinen sopimus ei ole toteutunut, kertoi olevansa pahoillaan vaalin tuloksesta ja harkitsevansa jatkoaan politiikassa. Juha Pikkarainen piti puheen, jossa kertoi olevansa yllättynyt vaalin tuloksesta, hänhän oli valmistautunut tulemaan hallituksen I varapuheenjohtajaksi. Puheensa lopuksi Pikkarainen totesi tulevaisuuteen katsoen, että porukalla tässä mennään eteenpäin.

Luonnollisesti tilanne on yllättänyt monet. Onhan käynyt niin, että toisin kuin valtuustoryhmien kesken on sovittu, kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi nousi Vasemmistoliiton edustaja. Se merkitsee sitä, että kahdeksan paikka 35:stä kaupunginvaltuustossa pitävä Vasemmistoliitto on saanut haltuunsa Kemijärven tärkeimmät luottamustehtävät, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajuudet. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi nimittäin jatkaa Vasemmistoliiton Jarkko Kotilaine.

Miten tässä näin kävi? Kun äänestys on suljettu lippuäänestys on lopullista analyysiä mahdotonta tehdä. Mutta selvää on, että siihen, että Keskusta menetti kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden, johti Keskustan ryhmän sisäinen hajaannus. Kun tein esityksen Kaarina Soppelan valinnasta, uskoin hänen mahdollisuuksiinsa tulla valituksi. Kokeneena, monipuolisen tietomäärän omaavana määrätietoisena naisena hän olisi ollut hyvä valinta kuntalaivamme komentosillalle näinä vaikeina aikoina. Hänen keskustalaista aatemaailmaansa ei ole myöskään kyseenalaistettu. Kannatus ei kuitenkaan aivan riittänyt, joskin 16 ääntä ja II varapuheenjohtajuuskin on aivan kunnioitettava saavutus.

Tietysti, jos katsoo puhtaasti ryhmäetujen näkökulmasta, kyseessä on tappio, ja vieläpä hieman kiusallinen tappio, Keskustalle. Kuitenkin asioita tulisi tarkastella laajemmin. Kun kaupungin etua ajetaan, on kuitenkin katsottava kokonaisuutta. Henkilöristiriidoista ja vallan keskittymisestä on aiheutunut tilanne, joka on haitannut kaupungin johtavien toimielinten työskentelyä ja on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa koko kaupungin kehitykselle.

Koskaan jonkun yhteisön toiminnassa kaikki hyvä tai kaikki huono ei voine johtua yhdestä yksilöstä, ei tässäkään. Mutta kaupunginhallituksen puheenjohtajan vaihtuminen oli välttämätön asia, jotta nykyisestä tilanteesta voitaisiin päästä eteenpäin. Olisin tietysti oman aatemaailmani nojalla nähnyt sillä paikalla mieluummin keskustalaisen Kaarina Soppelan, mutta en minä rehellisesti sanottuna pidä Juha Pikkaraistakaan huonona vaihtoehtona tässä tilanteessa. Voi olla, että aikanaan me kaikki toteamme, että tämän oli hyvä mennä näin.

Eihän Vasemmistoliitto ole minulle mitenkään läheinen puolue. Se on minun silmissäni kommunistien perillinen. Itse olen upseerin poika ja molempien vanhempieni suvuista varsin sinivalkoisen kasvatuksen saanut. Perusarvoni ovat koti, uskonto, isänmaa. Silti olen valmis myöntämään, että tässä tilanteessa vasemmistoliittolainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja voi tehdä paljon kaupungin sisäisen tilanteen eheyttämiseksi.

Juha Pikkarainen on toiminut pitkään kaupunginvaltuustossa, 1990-luvulla hän oli kaksi vuotta sen puheenjohtajanakin. Myös kaupunginhallituksessa ja useissa lautakunnissa Pikkarainen on työskennellyt pitkään. Kokemusta on kertynyt runsaasti myös ammattiyhdistysliikkeen tehtävistä. Moni kemijärveläinen tuntee myös Juha Pikkaraisen äidin Senni Pikkaraisen, joka edustaa puolestaan SDP:tä. Hän on toiminut aikanaan kaupunginvaltuustossa, eri lautakunnissa ja myös seurakunnan luottamustehtävissä. Kun myös Juha Pikkaraisen tytär Veera Pikkarainen on kaupunginvaltuutettu ja tällä hetkellä lisäksi sivistyslautakunnan puheenjohtaja, niin tästä suvusta on Kemijärven valtuustossa ollut edustettuna kolme peräkkäistä sukupolvea.

Erityistä arvoa annan sille, että Juha Pikkarainen muun Vasemmistoliiton ryhmän tavoin oli valmis tukemaan kokoomuslaisen kaupunginjohtaja Arto Ojalan jatkokautta silloinkin, kun Heikki Nivala kaupunginhallituksen puheenjohtajana pyrki pääsemään nopeasti Ojalasta eroon ja saamaan tilalle oman eduskuntavaalien tukimiehensä.

Kuten tiedetään, olen ollut Juha Pikkaraisen kanssa usein eri mieltä asioista, varsinkin eräistä ns. Kemijärven Massaliikkeen puitteissa tehdyistä kannanotoista ja toimenpiteistä. Kovia kirjoituksia on laadittu puolin ja toisin. Mutta samalla olen valmis antamaan vilpittömän tunnustuksen siitä työstä, mitä Pikkarainen on tehnyt Kemijärven hyväksi pitämällä esillä paikkakuntamme ongelmia valtakunnallisella tasolla. Hänen henkilökohtaista älykkyyttään eivät poliittiset vastustajatkaan ole koskaan kyseenalaistaneet ja hänen kulttuuriharrastuksensa, joka tulee ilmi mm. kirjallisuuspiirien ja radiopakinoiden muodossa, on saanut laajaa arvostusta koko Lapissa.

Sitä paitsi - on tässä vuosikausia joutunut kuuntelemaan lässytystä Keskustan ylivallasta ja siitä, kuinka Keskusta rohmuaa kaikki paikat itselleen. Nyt Vasemmistoliitto on saanut sekä kaupunginvaltuuston että kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden - ja he pitävät myös sivistyslautakunnan puheenjohtajuutta itsellään - niin että ei tässä Kemijärven Keskustaa voi ainakaan ahneudesta syyttää.

Vasemmistoliittoa ei kannata syytellä tapahtuneesta. Se päätti olla ottamatta kantaa Keskustan kahden ryhmittymän välillä ja asetti ryhdikkäästi oman listansa suhteelliseen vaaliin. Äänestystulos (8 ääntä) osoittaa, että Vasemmistoliiton valtuutetut äänestivät myös omaa listaansa. Ideologisesti olemme kaukana Vasemmistoliitosta. Juuremme ovat toisaalla. Mutta monet kokeneemmat kemijärveläispoliitikot ovat sanoneet: usein kokemus on osoittanut, että mitä vasemmistoliittolaisten kanssa sovitaan, niin voi luottaa, että siitä pidetään kiinni. Vaikka aatemaailmaa ei hyväksyisikään, ryhdikkäälle menettelylle voi antaa täyden tunnustuksen.

Lapin Radion uutisessa kerrottiin, että Keskustan hajaannuksesta syytetään minua. Ajattelin, että “tule tänne syyparka, kyllä täällä seuraa löytyy”; olenhan minä niin monessa muussakin asiassa joutunut Kemijärvellä syyttelyjen kohteeksi, kun olen puhunut ääneen niitä asioita, mistä muut uskaltavat vain kuiskia. Sinällään on tietenkin kohtuutonta sanoa, että minä olen vastuussa yrityksestä saada Kaarina Soppela kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, sillä Kaarina Soppelaa kannatti kaikkiaan 16 valtuutettua eli minun lisäkseni 15 muuta henkilöä. Syyt hajaannukseen juontavat juurensa ajalta paljon ennen minun tuloani valtuustoon. Ei ole muuten pitkää aikaa siitä, kun Heikki Nivala toi esille ajatuksiaan uuden poliittisen puolueen perustamisesta Helsingin Sanomia myöten. Kun tukea tälle älyttömälle hankkeelle ei löytynyt, kelpasi taas kansanedustajaehdokkuus Keskustan listalla.

Lapin Radiossa julkaistiin myös haastatteluni. Radioaalloilla se on kuulunut aivan oikein, mutta hieman ihmetytti Lapin Radion sivuilla ollut uutinen, jossa kerrottiin minun puhuneen jopa “anteeksipyydellen”. On toki suuruutta ihmisenä pyytää anteeksi, mutta olisi vastoin omaatuntoa pyytää anteeksi sellaista tekoa, jota ei pidä itse vääränä. Minä olen aika läheltä nähnyt, mihin Kemijärvellä vallan keskittäminen pienelle piirille on johtanut. Olisin kantanut huonoa omaatuntoa, jos olisin ollut hiljaa, vaikka silloin olisinkin saanut ehkä enemmän suosiota tietyiltä henkilöiltä ja välttänyt monet haukut, jotka nyt tietysti saan päälleni. Lapin Radion muutoin ihan oikein kirjoitetussa uutisessa oli myös hieman tarkoitushakuinen otsikko, kun siinä kerrottiin Janne Kaisanlahden “myöntävän tekonsa”. Miksi ihmeessä minä kieltäisin esittäneeni Kaarina Soppelaa, kun sen kaikki kokouksessa kuulivat ja se pöytäkirjaan merkittiin!

Omalta kohdaltani tilanne on se, että ennen kaupunginvaltuuston kokousta minulla ei ollut mitään muita luottamustehtäviä kaupungin hallinnossa kuin valtuuston jäsenyys eikä niitä ollut kokouksen jälkeenkään. En ollut ehdokkaana kaupunginhallitukseen millään listalla. Siksi on hieman vaikeata ymmärtää sen kaupunginvaltuutetun puheita, joka kuuluu väittäneen suhteellisen vaalin syyksi minun vallanhimoani.

Suorastaan ällistyttävää oli kuulla valtuuston neuvottelutauolla erään valtuutetun mesoavan toiselle valtuutetulle Kemijärven evankelis-luterilaisen seurakunnan luottamuspaikkajaosta viime seurakuntavaalien jälkeen ja vetävän niistä johtopäätöksiä kaupunginvaltuuston tekemiin valintoihin. En voi käsittää, mitä tekemistä seurakunnan hallinnon järjestäytymisellä on kaupunginhallituksen valintojen kanssa.

Miksi tähän tilanteeseen tultiin? Se on historiallisen kehityksen tulos. Ensin kannattaa muistaa, miten Heikki Nivala tuli valtaan Kemijärvellä. Nykyään hänen kannattajansa mielellään vetoavat hänen korkeisiin äänimääriinsä, mutta vuoden 2000 kunnallisvaaleissa hän sai Keskustan läpimenneistä valtuutetuista vähiten ääniä ja vanhempi konstaapeli Veikko Perälä, jämerä laillisuusmies, sai eniten ääniä. Kuitenkin 2003 Heikki Nivala valittiin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi suhteellisella vaalilla, vastoin Keskustan kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän enemmistön kantaa - vasemmistolaisten antaessa ratkaisevat äänet Nivalan tueksi.

Ei liene ihan sopimatonta, jos sanoisi, että Heikki Nivala sai nyt maistaa omaa lääkettään. Tosin ei yhtä karvasta. Heikki Nivalahan tuli valituksi peräti kaupunginhallituksen I varapuheenjohtajaksi ja hän saa siis jatkaa kaupunginhallituksessa ja vieläpä tärkeällä vastuupaikalla. Kun Nivala puolestaan syrjäytti Perälän, huolehti hän siitä, että Perälä putoaa kokonaan hallituksesta. Nivala osallistui Keskustan ryhmän päätöksentekoon ajaen läpi suhteelliseen vaaliin ehdokaslistan, jolle Veikko Perälän nimi asetettiin viimeiseksi. Sitten hän kuitenkin lähti itse kokonaan omalle listalle. Kun minä aloin laatia omaa ehdokaslistaa, niin en pyrkinyt millään tavalla vaikuttamaan siihen, mihin järjestykseen Keskustan toisen siiven ehdokkaat asettavat nimensä. Olin useiden muiden valtuutettujen tavoin pyytänyt ja saanut Keskustan valtuustoryhmältä vapaat kädet toimia parhaaksi katsomallani tavalla hallitusvaalissa.

Keskustan ongelma Kemijärvellä on se, että vallassa oleva ryhmittymä ei ole antanut isommin arvoa ryhmän “vähemmistölle”. Vähitellen tilanne on johtanut siihen, että vähemmistö on tulossa enemmistöksi. Voimasuhteet alkavat olla jo yhtä suuret. Viime kunnallisvaalien jälkeen uuden sellutehtaan rakentamispuheilla suuren äänimäärän kerännyt Nivala teki kaikkensa, että Kaarina Soppela jäisi hallituksen ulkopuolelle. Tämä johti myös tuolloin pidettyyn suhteelliseen vaaliin kaupunginhallituksen jäsenistä.

Mitä hyötyä tästä kaikesta on sitten kuntalaisille? Onko kyse vain Keskustan jäsenkirjan omaavien henkilöiden keskinäisestä valtataistelusta? Siitä, että taistellaan kuin alakoululaiset, kuka on lumikasan kuningas tai hiekkalaatikon enimpien lelujen omistaja. Uskon, että näiden valintojen merkitys on paljon suurempi kuin muutamien yksilöiden etu. Kyse on, ainakin toivon niin, poliittisesta linjasta ja toimintatavoista. Millaiset henkilöt ja millaisilla arvoilla varustetut kaupunkia johtavat, sillä on suora vaikutus päätöksentekoon.

Kuluneina vuosina kaupungissa on tehty monia huonoja päätöksiä. Erityisen huolissani olen siitä, että hallinnon avoimuutta on pyritty kaventamaan ja valtaa keskittämään. Kun Veikko Perälä oli vallassa, kaupunginhallinnon avoimuus oli tärkeä asia. Yhtenä esimerkkinä mainitsen vain, että “Veikon aikana” myös paikkakunnan nuorisoa haluttiin kuulla; Veikon toimenpiteiden tuloksena mm. nuorisoneuvosto perustettiin Kemijärvelle. Myöhempi hallinto puolestaan teki kaikkensa, jotta esim. nuorisoneuvoston edustaja ei saisi osallistua sivistyslautakunnan kokouksiin, kuten he olisivat tahtoneet. Asia järjestyi vasta kovan väännön jälkeen.

Monille ns. viimeinen pisara kaupunginhallituksen kokoonpanon muuttamiseksi lienee ollut kaupunginjohtajan valitsemiseen liittynyt prosessi. Arto Ojala toi Kemijärvelle uusia, raikkaita tuulia. Erityisesti kaupungin suhteet yrittäjämaailmaan paranivat, ja sehän on kaupunkimme tulevaisuudelle suorastaan elintärkeä asia. Ojalasta tuli hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Ehkä liiankin suosittu. Sellainen herättää nimittäin kateutta. Häntä alettiin savustaa nopeasti ulos ja nopean kaupunginjohtajavaihdon kannalla oli erityisesti kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Hän halusi uudeksi kaupunginjohtajaksi edellisten eduskuntavaalien aikaisen tukimiehensä, kaupungin sosiaali- ja terveysjohtajan. Yritys epäonnistui ja tämä operaatio avasi monen silmät. Tajuttiin, miten pienelle piirille valta on kaupungissa keskittynyt.

Kaupunginvaltuuston maanantaista kokousta on pyritty analysoimaan siten, että Keskusta kompastui omaan juonitteluunsa ja paikka tipahti Vasemmistoliitolle. Minun henkilöäni vastustavat tahot haluavat luoda tahallaan sellaisen kuvan, että varsinkin minun hölmöistä esityksistäni tämä kaikki olisi johtunut. Ensinnäkin, jos minä en olisi esittänyt Kaarina Soppelaa, olisi joku muu sen kuitenkin tehnyt. Ja toiseksi, kyllä tämänkin vaihtoehdon, joka nyt syntyi, olin ottanut etukäteen huomioon.

Ja todettakoon, että Heikki Nivala olisi saanut yhdeksällä valtuutetulla aikaan suhteellisen vaalin kaupunginhallituksen puheenjohtajistosta. Siinä vaalissa olisi voitu asettaa ehdokaslista, jolle olisi asetettu puheenjohtajiston ehdokkaat ryhmien välisen sopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Mutta näitä yhdeksääpä ei ilmaantunut. On siis aivan turha syytellä minua siitä, että kannatus omissakin riveissä on huvennut.

Mutta toisaalta, ei tätä voi pitää huonona tuloksena. Kaupunginhallitukseen kokoonpanoon tuli muutosta ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja, jonka henkilöön suhtautuminen on ollut jakolinja Kemijärven poliittisella kartalla, on vaihtunut. Se nyt vaihtui vasemmistoliittolaiseen, mutta lähtökohtaisesti on kuitenkin hyvä asia, että hallituksen puheenjohtaja on vaihtunut. Heikki Nivala jatkaa kaupunginhallituksen jäsenenä. Kuten eräs kanssani samoin ajatteleva kaupunginvaltuutettu sanoi minulle eilen puhelimessa: “eihän meistä kukaan ole halunnut Heikkiä pois hallituksesta”.

Ymmärrän hyvin puheet siitä, että kaupunginvaltuuston kokous oli farssia ja riitelyä. Ei sellainen ole varmaan kenestäkään meistä kivaa. Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? Istua hiljaa ja antaa nykyisen menon jatkua, vaikka omassatunnossa kokee, että muutos on välttämätön. Helpompi olisi tietysti kuulua niihin valtuutettuihin, jotka ovat aina kulloinkin vahvimpana olevan paikallispoliitikon takana. Ei tarvitsi kaataa ketään ja toimia toista henkilöä vastaan. Mutta onko se kuntalaisten etu silloin, jos valta on keskittynyt pienelle piirille ja sitä käytetään omien intressien edistämiseen?

Politiikan pöytätavat tuntien voin otaksua, että saan kuulla vihjailuja siitä, että olen toiminut niin kuin olen sen vuoksi, että pyrkisin itse Heikki Nivalan tilalle kansanedustajaehdokkaaksi. Näitä puheita omasta vallanhimostani olen saanut kuulla vuodesta 2003 lähtien. Tuolloin en kovasta junttauksesta huolimatta suostunut tukemaan Pentti Raiviota, vaan kannatin keskustalaista Päiviö Karttusta. Silloin levitettiin puhetta, että kannatan toista ehdokasta siksi, että Raivio ei pääsisi eduskuntaan ja olisin itse sitten Itä-Lapin ehdokkaana vuonna 2007. En ollut. Enkä ole myöskään 2011.

Jos minä todella kunnianhimoisesti pyrkisin eduskuntauralle, olisin toiminut luultavasti melko toisin viime kuukausina kuin nyt olen toiminut. Paavo Väyrynen jätti perinnöksi yli kymmenentuhatta ääntä. EU-kriittisenä, alkiolais-kekkoslaisena ja muutoinkin Paavo Väyrysen linjoilla olevana olisi voinut olla hyvä sauma lähteä taistelemaan Väyryseltä jääneistä äänistä. Tähän muutamat yhteistyötoverini minua kannustivat. Valehtelisin, jos sanoisin, että minua laajasti pyydeltiin ehdokkaaksi, mutta pyyntöjä kuitenkin tuli niin kotikaupungistani kuin Rovaniemeltä.

Mitä sitten tein? Olen sanonut, että jos halutaan vahvasti Keskusta-aatteen omaava nuori ehdokas, niin ei minua tarvita, sillä sellainen on jo. Nimittäin torniolainen Katri Kulmuni. Toivon hänelle menestystä ja tulen tekemään hänelle kovasti vaalityötä. Joku voisi sanoa, että samalla toimin vastoin omaa etuani. Jos Katri Kulmuni kerää kovan äänimäärän, varsinkin Paavolta jääneistä äänistä, ja nousee lappilaisen poliittisen kartan uudeksi, kirkkaaksi tähdeksi, niin olisin hommannut itselleni melkoisen vastaehdokkaan - mikäli nyt pyrkimykseni olisi katsoa vain omaa menestystäni mahdollisissa tulevissa vaaleissa.

Toisaalta olen pyrkinyt edistämään myös sitä, että saisimme vihdoin Itä-Lapista oman kansanedustajan. Olen ollut esittämässä mm. oman kotikyläni paikallisosaston puitteissa agrologi, varatuomari Eeva-Maria Maijalan valintaa kansanedustajaehdokkaaksi. Hänellä on aito mahdollisuus tulla valituksi ja lainoppineena, mutta samalla käytännön työssä kiinni olevana maatilan emäntänä hänestä voi tulla perinteisen maakuntaväen äänitorvi vuosikymmenten ajaksi. Jos Itä-Lappiin tulee tällainen kansanedustaja, se heikentäisi varmasti omia mahdollisuuksiani päästä edes ehdokkaaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Silti olen mukana Eeva-Marian vaalityössä.