Suomi elää poikkeusoloja, ja niin elää myös keskustalainen kansanliike.

Emme ole päässeet pystyttämään telttoja kevätmarkkinoille emmekä pitämään tupailtoja. Tavalliset paikallisyhdistysten kokouksetkin ovat tainneet jäädä väliin, tai sitten niitä pidetään etäyhteyksien kautta. Ensi vuoden kuntavaalien ehdokashankintaakin oli suunniteltu tällä keväälle monin tempauksin, mutta se on väistämättä jäänyt puhelin- ym. muiden yhteyksien kautta tapahtuviin yhteydenottoihin.

Tällaisena aikana monilla meistä puolueaktiiveistakin ajatukset liikkuvat varmasti etupäässä muissa asioissa kuin keskustalaisessa järjestötoiminnassa. Huoli omasta ja läheisten terveydestä ja useiden kohdalla myös toimeentulosta valtaa mielemme. Miten suomalainen yhteiskunta ja yleensä koko maailma tästä selviää?

Kuten ennenkin kriisiaikoina, voimme nytkin todeta Kyösti Kallion sanoin: ”Tämän maan menestyksen takeina ovat kaikkien suomalaisten kunto, rehellisyys, yksimielisyys ja kaikkensa uhraava isänmaanrakkaus.”

Kun jokainen noudattaa näinä poikkeusolojen aikana annettuja ohjeita, niin sitä paremmin pääsemme tämän vaikean ajan ylitse. Aika näyttää, kauanko siihen menee. Se vaatii meiltä sinnikkyyttä ja uhrimieltä, mutta pahemmastakin tämän kansa on selvinnyt.

* * *

Vaikka olemme joutuneet poikkeusoloihin, niin suomalainen kansanvalta jatkaa kuitenkin toimintaansa. Puolue ei voi leikkiä kuollutta kriisiaikanakaan. Toiminta muuttaa väkisinkin muotojaan, niin yleispoliittisista kuin käytännön syistä.

On selvää, että aikana, jolloin pyritään torjumaan hirvittävän epidemian leviämistä maahamme, ei ole mielekästä käyttää energiaa taisteluun joistakin pienemmistä poliittisen elämän yksityiskohdista, joista ehditään vääntää kättä myöhemminkin. Eikä tavanomaisia puoluetoiminnan muotoja ole nyt mahdollista samalla tavalla toteuttaa, kun ihmiset eivät voi kokoontua.

Emme saa kuitenkaan asennoitua niin, että olisi jotenkin sopimatonta pitää keskustalaista sanomaa esillä näinä vakavina aikoina. Päinvastoin, juuri nyt on apilalippuja liehutettava – vaikka se joudutaankin tekemään entistä enemmän sähköisessä ympäristössä. Meidän on kerrottava keskustalaisesta vaihtoehdosta ja aatteesta, ja järjestettävä ennen kaikkea omalle jäsenistölle mielekästä tekemistä. Eivätkä poliittiset kilpailijamme ainakaan muuten näytä vaienneen.

Sitä paitsi – keskustalaista ihmiskuvaa ja arvomaailmaa tarvitaan varmasti entistä voimakkaammin, kun Suomen jälleenrakennetaan tämän kriisin jäljiltä. Omavaraisuuden ja hajautetun yhteiskuntarakenteen merkitys ymmärretään aivan eri tavalla, kun tästä on selvitty. Eli juuri niiden meidän puolueemme perusasioiden. Tulevat vaalit voitetaan maalaisliittolais-keskustalaisilla arvoilla. Mutta toivottavasti Suomen Keskusta on se puolue, jonka kautta nämä arvot tulevat kaikkein kirkkaimmin myös näkyviin.

Tämä aika on hyvä käyttää hyväksi puolueemme toimijoiden aatteelliseen koulutukseen ja aatteellisen tietoisuuden vahvistamiseen. Santeri Alkio perusti Maalaisliiton itsekasvatusjärjestöksi. Olemmeko sitä vai ainoastaan vaaliorganisaatio?

Tässä poikkeuskevään keskustalaisessa työssä suuren vastuun kantavat puolueemme vastuuhenkilöt, kansanedustajista ja puolueen työntekijöistä paikallistason aktiiveihin. Pitäkää nettilähetyksiä, virtuaalitupailtoja, kirjoittakaa ja näkykää aktiivisesti. Tehkää lyhyitä videoita, joita on helppo jakaa sosiaalisessa mediassa. Opintokerhoja ja luentoja voi pitää Internetin kautta. Puolue voi julkaista aatteellista kirjallisuutta kotisivuilleen luettavaksi. Monella karanteenissa olevalla on nyt kaiken lisäksi paljon enemmän aikaa kuunnella teitä kuin ehkä milloinkaan aikaisemmin.

* * *

Vaikka Vihreä Vappu ei ole valitettavasti (ainakaan vielä) ihan niin vakiintunut vapunviettojuhla, kuin vasemmistopuolueiden vapputilaisuudet, niin hyvin monella paikkakunnalla ympäri maata uskollinen keskustalainen talkooväki on pitänyt näitä tapahtumia vuodesta toiseen.

Kotikaupungissani Kemijärvellä Vihreä Vappu -tapahtuma elvytettiin pitkän tauon jälkeen muistaakseni vuonna 2008, ja sen jälkeen juhla on pidetty joka vuosi. Nyt se jää ensimmäistä kertaa väliin yli kymmeneen vuoteen.

Muistan hämärästi, että kun tapahtumaa elvytettiin, niin paikallislehdessä joku mussutti, että kylläpä on ikävää, kun pidetään kaksi eri juhlaa vappuna, ja pitäisi mahtua samaan juhlan. Taustalla oli siis se, että ennen vain vasemmistolaiset pitivät oman juhlansa. Mutta emmehän me nyt mene työn orjia laulamaan punalippujen alle – vaikka punamulta- ja kansanrintamayhteistyön ansiot maamme historiassa mieluusti tunnustammekin!

Nyt Vihreä Vappu tapahtumat jäävät väkisinkin välistä. Toivon, että puolueen ja kansanedustajien lisäksi myös piireissä ja kunnallisjärjestöissä huomioidaan vapunaika Keskustan poliittisen profiilin nostamisessa. Jokainen meistä voi myös jakaa sosiaalisen median kanavissa tietoa Keskustan vappulähetyksistä tai muuten muistuttaa tuttaviaan näistä korona-ajan vappujuhlan muodoista.

Esittäisin myös pohdittavaksi, että kun vappujuhlien rahat nyt säästyvät, niin jokainen kunnallisjärjestö ja Keskustan piirijärjestö ostaisi paikallislehdistä keskustahenkisen vapputervehdyksen. Näin tuettaisiin myös paikallislehtien taloutta tänä vaikeana aikana. Samalla voisi muistuttaa myös tulevien kunnallisvaalien ehdokashankinnasta.

(Kirjoitus julkaistu myös Suomenmaan blogissa.)