Viikonloppuna 21.–22.10. pidetään Suomen Keskustanuorten liittokokous. Todennäköisesti liiton puheenjohtaja Antti Kurvinen valitaan yksimielisesti jatkamaan. Ainakaan vielä vastaehdokkaita ei ole ilmaantunut. Itse julkaisin jo kesällä kirjoituksen hänen uudelleenvalintansa puolesta. Olin aikanaan pyytämässä Anttia liiton puheenjohtajaksi. Hyvä ystäväni Sanna Karhu oli yksi Antin kampanjapäälliköistä. 

Sen sijaan muista Suomen Keskustanuorten johtotehtävistä käydään äänestys. On hyvä, että ehdokkaita on runsaasti. Se kertonee ainakin siitä, että järjestötoimintaa pidetään mielekkäänä vaikutuskanavana. Kun kyse on Suomen suurimmasta poliittisesta nuorisojärjestöstä, on äänioikeutetuilla kokousedustajilla suuri vastuu siitä, ketä he äänestävät. Äänestyspäätöstä ei kannata jättää liittokokoustunnelman varaan, vaan valveutunut äänestäjä selvittää jo etukäteen, minkälaisia henkilöitä eri tehtäviin on tarjolla. Miten he ovat aikaisemmissa tehtävissään pärjänneet, millaiset ovat heidän yhteistyötaitonsa, arvomaailmansa ja näkemyksensä puolueen ja liiton kehittämisestä.
 
Lappia Suomen Keskustanuorten liittohallituksessa on edustanut kaksi vuotta Katri Kulmuni. Esitin häntä useiden muiden keskustanuorten tavoin nyt Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtajaksi. Katrin kaltaista vahvasti aatteellista nuorta olisi tarvittu liiton johtotehtäviin. Uskon, että Katri olisi tullut valituksi suurella äänimäärällä. Katrin perusteet kieltäytyä olivat kuitenkin ymmärrettävät. Hän totesi, että nuoren poliitikon on hyvä välillä pysähtyäkin eikä pyrkiä jatkuvasti tehtävästä toiseen ja vaaleista toiseen. Katrihan oli viime eduskuntavaaleissa ehdokkaana ja jäi vain alle kolmensadan äänen päähän valinnasta. Katri lupasi joka tapauksessa olla mukana aktiivisesti jatkossa niin liiton kuin puolueenkin toiminnassa ja erityisesti tulevissa presidentinvaaleissa.
 
Katrin ratkaisu osoitti mielestäni suuruutta ihmisenä. Monelle politiikassa toimivalle nuorelle syntyy helposti vauhtisokeus. Pyritään kaikkiin tehtäviin, joita on tarjolla eikä muisteta, että tehtäviin täytyy kasvaa. Tieto kuitenkin suodattuu taidoksi vain kokemuksen kautta. Ja on niinkin, että ihminen ei ole kone. Joskus on priorisoitava ajankäyttöä ja suoritettava opinnotkin loppuun. Ei sillä, onhan eduskuntaankin päässyt ns. ikuisia ylioppilaita, mutta kyllä jonkinlainen ammatti olisi itse kunkin syytä hankkia.
 
En malta olla mainitsematta pientä hupaisaa yksityiskohtaa. Kun ilmoitin Lapin Keskustanuorten johtokunnalle, että Katri Kulmuni ei ole käytettävissä ehdokkaaksi tulevassa liittokokouksessa, aloitin puheenvuoroni kertomalla, että olen saanut viestin "Tornion Sarah Palinilta". Kaikki johtokuntalaiset ymmärsivät tietysti heti, ketä tarkoitin. Seuraavana päivänä sitten oikea Sarah Palin ilmoitti, ettei tavoittele Yhdysvaltain presidenttiyttä. En tarkoita tällä vertauksella tietenkään sitä, että Katrin ja Sarah Palinin linjat olisivat läheskään kaikessa samankaltaiset. Mutta molemmat ovat pohjoisilta syrjäseuduilta kotoisin olevia määrätietoisia naisia, joita on julkisessa keskustelussa väheksytty tytöntylleröiksi, mutta jotka ovat sitten yllättäneet ympäristönsä hyvällä vaalimenestyksellä ja jotka ovat sitä paitsi valovoimaisia esiintyjiä.
 
Tiedän, että moni keskustanuori on ollut hyvin pahoillaan Katrin kieltäytymisestä. Mutta Katri ei kuitenkaan ole lähdössä mihinkään. Ja meillä kuitenkin on liittokokoukseen Lapin Keskustanuorten piirin esittämä ehdokas. Vahvasti aatteellinen, perinteistä Keskusta-aatetta ja maakuntien elinvoimaisuutta puolustava nuori mies, kemiläinen Kai Puro. Kun hän tarkastelee Keskusta-aatetta hyvin samankaltaisesti kuin Katri Kulmuni, niin rohkenen toivoa, että ainakin kaikki ne, jotka olisivat voineet harkita äänestävänsä Katri Kulmunia liiton varapuheenjohtajaksi, äänestäisivät nyt Kai Puroa liittohallitukseen.
 
Olen tuntenut Kai Puron Lapin Keskustanuorten toiminnan kautta useiden vuosien ajan. Kai on kotoisin Kemistä ja on toiminut siellä monissa Keskusta-järjestön tehtävissä, mm. kunnallisjärjestön sihteerinä ja nuorten osaston puheenjohtajana. Hän tuntee perusjärjestötyön merkityksen. Suomen vasemmistolaisimmassa kaupungissa, Kemissä, kasvaneena hän tietää myös, millaista on keskustalainen toiminta varsin haasteellisissa olosuhteissa. Nyt Kai Puro opiskelee taloustieteitä Oulun yliopistossa. Hän on Lapin Keskustanuorten varapuheenjohtaja. Järjestötoimintaa hän on harrastanut myös 4H-toiminnan ja Pohjola-Nordenin parissa. Kristilliset perusarvot omaavana hän on toiminut aktiivisesti myös kotiseurakunnassaan.
 
Kai Puron tunnen ennen kaikkea perusteellisena työmyyränä, järjestöihmisenä ja poliitikkona, joka haluaa tarkastella kaikkia yhteiskunnallisia ratkaisuja ennen kaikkea alkiolaisen keskusta-aatteen valossa. Hänen kannanottonsa ovat perusteltuja ja analyyttisiä.
 
Keskustan nykyisen alennustilan perussyy on se, että ainutlaatuinen, upea aatepohjamme ei ole näkynyt tarpeeksi käytännön poliittisissa teoissa ja toiminnassa. Keskustanuorten tulee olla rohkeita tämän asiantilan muuttamisessa. Keskustanuorten ei tule olla puolueen sylikoira, vaan vahtikoira, joka uskaltaa haukahtaa lujastikin, jos laiva on menossa väärään suuntaan. Aatteellisissa nuorissa on Keskustan tulevaisuus.
 
Kai Puro on siteerannut kotisivuillaan tasavallan presidentti Urho Kekkosen testamenttia silloiselle Maalaisliitolle: "Pitäkää puolueen linja sellaisena, ettei kukaan ihminen tässä maassa voi sanoa, että Maalaisliitto on unohtanut köyhän ihmisen asian."
 
Olemmeko tässä viime vuosina onnistuneet? Jos emme, niin nuorten voimin sekin asiantila on korjattava.
 
Kai Puro ei kuulu niihin ihmisiin, jotka tunkevat itseään väkisin esille. Hän ei ole vaikkapa minun kaltaiseni suuriääninen kailottaja. Mutta hän tekee hiljaista, rauhallista ja pitkäjänteistä työtä kulloinkin eteensä tulevien asioiden perusteisiin tarkasti perehtyen. Ja hän uskaltaa kyseenalaista ja tarvittaessa myös kritisoida.
 
Olen kannattanut useissa vaaleissa naisia. Jollekin netin keskustelupalstallekin oli joku kirjoittanut, että miksi Kaisanlahti kannattaa aina naisia joka paikkaan. Joku oli puolestaan esittänyt eräässä keskustelussa, jossa pohdittiin minun myönteistä kantaani naispuolisiin pappeihin: "Eikö se muuten näe naista?" – Viime keväänä todellakin olin "kahden naisen loukussa", kun tein aamusta iltaan työtä kahden naisehdokkaan, Katri Kulmunin ja Eeva Maria Maijalan vaalityössä. Opettavaista, mutta ei helppoa aikaa elämässäni.
 
Presidentiksikin äänestin vuonna 2006, toisella äänestyskierroksella naista, Tarja Halosta. Näin siis minä, jota haukutaan patavanhoilliseksi ultrakonservatiiviksi! :D
 
Nyt kannatan Kai Puron lisäksi liiton puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajiksi miehiä. Sillä tasa-arvo on jo sen verran pitkällä maassamme, että meidän on voitava valita kulloisiinkin tehtäviin parhaiten soveltuvimmat henkilöt, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa. Sellaiset puheet, että jotakin on äänestettävä vain siksi, että hän on mies tai nainen, ovat mennyttä maailmaa.
 
Kun aikanaan eduskunnan puhemiehistöön oli tulossa naiskolmikko – Riitta Uosukainen, Sirkka-Liisa Anttila ja Kerttu Törnqvist – alkoi joidenkin mieskansanedustajien puolella meteli, että ei tämä ole tasa-arvoista. Mutta kuinka monta vuosikymmentä oli eletty tilanteessa, jolloin kaikki kolme puhemiestä olivat myös sukupuoleltaan miehiä. Hyvä vain, että välillä puhemiehistön muodosti kolme naista.
 
Liittohallituksen jäsenten vaalissa äänestetään viittä henkilöä. Jokainen äänioikeutettu saa siis kirjoittaa äänestyslappuunsa viisi nimeä. Toivon, että mahdollisimman moni keskustanuori kirjoittaa yhdeksi nimeksi Kai Puron nimen. Sekin on yksi askel työssämme palauttaa Keskusta-liike kestävälle pohjalle ja takaisin vaalivoittojen tielle.