Kirkolliskokouksessa pitämäni puheenvuoro koskien kirkkohallituksen esitystä arkkipiispan vaalitavan muuttamiseksi. Nykyään arkkipiispaa valittaessa äänistä n. 70-80 % tulee Turun arkkihiippakunnan alueelta ja loput muusta Suomesta. Kun arkkipiispan tehtäväkenttä ja rooli ovat muuttuneet, esitetään vaalitapaa muutettavaksi niin, että noin 55 % äänistä tulisi Turun arkkihiippakunnasta ja loput muista hiippakunnista. Esitys on mielestäni oikeansuuntainen, mutta olisin itse valmis vielä laajempaan muutokseen, niin että koko Suomi voisi tasapuolisesti osallistua arkkipiispanvaaliin.

---

Arvoisa puheenjohtaja. Aluksi totean edellisen puhujan puheenvuoroon, että ymmärrän oikein hyvin ne huolet, joita siinä esitettiin ja sen tuskan, että äänimäärä olisi pienempi toisiin henkilöihin verrattuna. Samalla on todettava, että kyllä arkkihiippakunnan valtavan suuri yliedustus säilyy, vaikka tämä ehdotus menisi läpi.

Edellisellä kirkolliskokouskaudella ainakin käytäväkeskusteluissa oli esillä tämä arkkipiispan valintatavan muuttaminen. Siitä ei kuitenkaan tehty aloitetta, koska kirkkohallituksen esitystä tiedettiin odottaa. Vaalitavallahan on, kuten varmasti moni teistä minua paremmin tietää, hyvin suuri merkitys vaalin tulokseen.

Esimerkiksi edellisessä, vuonna 2010 käydyssä arkkipiispan vaalissa ehdokasasettelu ja vaalin eteneminen oli hyvin jännittävää. Varsinkin toinen äänestyskierros. Vaalissa tuolloinen Turun piispa Kari Mäkinen sai 593 ääntä ja vastaehdokas Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen sai 582 ääntä. Kirkkohallituksen esityksen mukaan valitsijoista 74 % oli Turun arkkihiippakunnasta ja nyt meille tuossa joku tunti sitten esiteltiin, että tämä prosenttiluku olisi vielä suurempi, jos vaali käytäisiin tänään. Tämä antaa turkulaisille vahvan kotikenttäedun valintaan ja helpottaa suuresti myös turkulaisten ehdokkaiden kampanjointia. Suurin osa Suomen luterilaisen kirkon hiippakunnista voisi siis päätyä valinnassaan toiselle kannalle, kuin tämä yksi hiippakunta, voimatta ratkaista vaalia.

Arkkihiippakunnan yliedustus äänissä varmaankin vaikutti viimeksi myös ehdokasasetteluun, sillä vaalin seitsemästä ehdokkaasta peräti kolme tuli tuolloin arkkihiippakunnan alueelta, piispa ja kaksi kirkkoherraa. Lisäksi mukana oli kaksi muuta piispaa, lähetysseuran johtaja sekä yksi teologian professori.

Ymmärrän nykyisen vaalitavan muodostumisen johtaneen historiallisen kehityksen ja perusteet arkkihiippakunnan seurakuntien sekä arkkipiispan välisen yhteyden säilymiseksi. Arkkipiispahan ei ole meillä mikään piispojen piispa, vaan hänelläkin on omat vastuualueensa, nämä tietyt seurakunnat. Kuitenkin samalla täytyy muistaa, että Turun hiippakunnassa on nykyään, ja on ollut jo pitkään, toinenkin piispa. Tämän toisen piispanviran olemassaolo tukee myös edellytyksiä arkkipiispan vaalitavan laajentamiselle. Arkkipiispa ei ole kirkon johtaja.

Ymmärränkin jos joku sanoo minulle, että eihän arkkipiispaa tarvitse valita kuin paavi, mies ja ääni - tai kardinaali ja ääni -periaatteella. Arkkipiispalla on kuitenkin hyvin paljon näkyviä, kirkon johtamiseen liittyviä ja arkkihiippakuntaan kuulumattomia tehtäviä. Ne määräytyvät aseman puolesta. Tiedämme, että tällaisia ovat esimerkiksi kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen puheenjohtajuudet. Jos nämä tehtävät on jatkossakin määrä pitää arkkipiispan virkaan kuuluvina automaattisesti, niin väistämättä on kysyttävä, eikö valinnan tulisi olla tasapuolisesti koko Suomen edustajien, eikä vain yhden hiippakunnan käsissä.

Lisäksi arkkipiispa on tärkeä kirkon äänenkäyttäjä. Tämä on näkynyt arkkipiispojen kantojen vahvana medianäkyvyytenä jo pitkän aikaa historiassa ja myös siinä, että nämä näkemykset tulkitaan helposti kirkon viralliseksi kannaksi, vaikka ne edustaisivatkin vain kulloisen viranhaltijan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Edellisellä kaudellani täällä kirkolliskokouksessa sain osakseni enemmän tai vähemmän hienovaraista vihjailua siitä, kuinka toiseksi nuorimpana kirkolliskokousedustajana olen kuitenkin vastustamassa kaikkia hyviä, uusia, moderneja ja raikkaita esityksiä. Olen ottanut onkeeni ja haluan minäkin nyt kehittyä uudistushaluisempaan suuntaan. Olen tässä asiassa liberaali. Toivon tämän asian jatkokäsittelyssä rohkeutta irrottautua historian jäänteistä ja kehittää arkkipiispan vaalia tasa-arvoisemmaksi siten, että äänet jakautuvat tasapuolisesti koko Suomen alueelta.

Toimintaympäristön muuttuessa kirkonkin on voitava muuttaa rakenteitaan. Vaikka kirkon sanoma, usko ja oppi ovat tietysti muuttumattomia, niin kirkon on elettävä ajan haasteisiin vastaten. Arkkipiispan rooli - varmasti olette kaikki samaa mieltä - ei enää ole se sama kuin silloin, kun tämä virka vuosisatoja sitten syntyi ja kehittyi Suomen siioniin. Roolin muuttuminen on tunnistettukin, koska tällainen kirkkohallituksen esitys on tehty. Siitä lämmin kiitos kirkkohallitukselle. Nyt vain tarvitaan rohkeutta riittävien johtopäätösten tekemiseksi.

En totisesti halua leimautua turkulaisten oikeuksien vastustajaksi, mutta mietin, onko Herran vuonna 2016 enää perusteltua pitää koko Suomen arkkipiispan valinta lähes yksinomaan turkulaisten käsissä. Vaikka tiedostan, että hänen vastuualueeseensa kuuluukin osa Turun arkkihiippakunnan seurakunnista ja että tältä sinällään kunnia-arvoiselta Turun seudulta on kirkon ja yleensäkin Suomen sivistyksen historia lähtenyt.

Varapuheenjohtajia valittaessa keskusteltiin siitä, ketkä meistä voisivat olla kirkon kasvot. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu edustaja Seija Kuikka totesi kiitospuheenvuorossaan mielestäni hienosti ja tehtävän vaativaa nöyryyttä osoittaen: "Minä en ole kirkon kasvot. Te kaikki olette." Näinhän se on. Jokainen kirkon vastuunkantaja on kirkon käyntikortti ja jokainen kristitty on viides evankeliumi, usein ainoa, johon joku eläessään tutustuu niistä evankeliumeista. Mutta ajattelen, että arkkipiispan vaikutus kirkossa ja laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa on niin merkittävä, että valintatapa on perusteltua muuttaa tasa-arvoisemmaksi ja demokraattisemmaksi.

Emerituspiispa Gustav Björkstrandin asiaa koskevassa selvityksessäkin tullaan siihen lopputulokseen, etteivät vaihtoehdot, joissa arkkihiippakunnan äänestäjät saavat edelleen enemmistön, tule tyydyttämään kokonaiskirkon toiveita. Toivon ennakkoluulotonta asennetta tämän asian käsittelyssä. Kiitän kirkkohallitusta hyvästä esityksestä, mutta pelkään, että se on vielä riittämätön. Kiitos.