masamopsi.jpg

Seurakuntavaalit on käyty. Kiitän lämpimästi äänestäjiäni ja kaikkia minua kannustaneita sekä minulle vaalityötä tehneitä. Sain Rovaniemellä 126 ääntä ja tulin valituksi kirkkovaltuustoon alkavalle kaudelle 2015-18.

Tarkemmin Rovaniemen vaalitulokset löytyvät tuolta: http://www.seurakuntavaalit.fi/tulokset-seurakunnittain/-/turnout/show/000259

Kun olin ensimmäistä kertaa ehdokkaana Rovaniemellä, niin oli vaikea arvioida, minkälainen tulos tulisi olemaan. Tulinhan Kemijärveltä nyt maakuntakeskukseen, jossa en ole lainkaan niin tunnettu kuin kotiseudullani. Kuitenkin sain Keskustan listalla 2. eniten ääniä ja koko kaupungissa 5. eniten ääniä. Keskustan listalla ohitseni meni vain Liisa Ansala, joka oli myös viime vaalien ääniharava ja saanut paljon tunnettavuutta Rovaniemellä eduskuntavaaliehdokkaana ja kunnallispoliitikkona.

Uskoakseni minulle oli apua vaaleissa siitä, että monet rovaniemeläiset tekivät minulle vaalityötä. Tämä lisäsi uskottavuuttani. Heille olen syvästi kiitollinen. Kirkkovaltuustosta nyt pois jäävä Susanna Junttila (o.s. Viitala) vieläpä kannusti äänestäjiään nyt tukemaan minua ja tästäkin olen hyvin kiitollinen.

Kokoomuksen ehdokaslistalta kirkkovaltuustoon valittiin edelleen jatkokaudelle Raili Kerola, jonka kanssa olen tehnyt hyvää yhteistyötä kirkolliskokouksessa. Rovaniemellä paikat jakautuivat siten, että Keskusta ja Kokoomus saivat molemmat kahdeksan paikkaa, ns. laajapohjainen ehdokaslista seitsemän paikkaa, vanhoillislestadiolaisten lista kuusi paikkaa, SDP kolme paikkaa ja liberaali Tulkaa kaikki yhden paikan.

Kemijärvellä toimin kirkkovaltuutettuna 2007-14, valtuuston puheenjohtajana jälkimmäisen kauden 2011-14. Olin Kemijärvellä vielä mukana ääntenlaskussa teknisenä avustajana. Kemijärvellä ääniharavaksi tuli Kokoomuksen listalta Sodankylän entinen kirkkoherra Matti Suomela, joka on nyt eläkepäivinään muuttanut Kemijärvelle. Kirkkovaltuustoon valituista haluan mainita myös erityisesti hyvät yhteistyötoverini Timo Kyyhkysen ja Tarja Perälän. Molempien kanssa olen tehnyt luotettavaa yhteistyötä niin kunnassa kuin seurakunnassa. Molemmat ovat Kemijärven kuntapolitiikassa saaneet minun tavoin melkoista ryöpytystä osakseen. Niinpä ilolla pistin merkille, että molemmat heistä saivat jatkokauden Kemijärven kirkkovaltuustossa ja kummankin äänimäärä nousi selvästi viimekertaisesta. Tarja Perälä valittiin nyt toiselle kaudelleen, Timo Kyyhkynen on jo konkari ja toiminut kirkkovaltuustossa 1987-90, 1995-2010 ja jälleen vuodesta 2013.

Kemijärvellä Keskustan lista sai ehdottoman enemmistön, 11 paikkaa 19:stä. Seurakunnan parhaaksi -lista, joka koostuu huomattavilta osin KD:n tukijoista, sai neljä paikkaa, Kokoomus kolme ja SDP yhden paikan. Monia valtuutettuja putosi, joten vaihtuvuutta tuli melkoisesti. Keskustan listan ääniharava Anu Kiviniemi on uusi valtuutettu. 

Seurakunnan parhaaksi -listalta uutena valittiin mm. seurakunnan entinen lähetyssihteeri Ritva Uusitalo. Sen sijaan yllättävää oli, että entisen kirkkoherra Lasse Marjokorven vaimo Marikka Marjokorpi, lukioaikainen opettajani, jäi valitsematta. Seurakunnan parhaaksi -listalta putosi myös pitkäaikainen kirkkovaltuutettu Eino Majava.

Kirkkovaltuuston nykyinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen aiempi varapuheenjohtaja Irma Kortelainen ei asettunut näissä vaaleissa enää ehdokkaaksi. Kaupunginvaltuustosta hän jäi pois jo 2008. Näin päättyy Irma Kortelaisen pitkä ura kemijärveläisissä julkisissa luottamustehtävissä. Erilaisista kunnan ja seurakunnan luottamustoimista Irma kantoi Kemijärvellä vastuuta yli 45 vuoden ajan, ollen mm. kunnallisvaaleissa viidesti Kokoomuksen listan ääniharava. Hänen kanssaan sain tehdä hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen.

Muistelen tässä yhteydessä vielä lämmöllä Eila Hyvöstä, jonka kanssa olimme Kemijärvellä yhtä aikaa kirkkovaltuustossa. Kokosimme yhdessä mm. seurakunnan lehteä, joka tehtiin hänen aloitteestaan, Eila oli hyvin idearikas ihminen. Hän oli kotoisin Rovaniemeltä, jonne muutti takaisin muutama vuosi sitten. Viime keväänä kantautui suruviesti Eilan poismenosta. Olin tavannut Eilaa muutaman kerran Rovaniemellä hänen muutettuaan sinne, mutta en tiennyt hänen sairastuneen ja uutinen tuli yllätyksenä. Luotan siihen, että Taivaan kodissa kerran jälleen tavataan. Jossain laulussakin sanotaan kauniisti, ettei "Herran kansa koskaan iäksi erkane."

---

Seurakuntavaalien äänestysprosentti jäi matalaksi ympäri maata. Kirkko tiedotti näkyvästi ja kalliisti seurakuntavaaleista, mutta siitä ei ollut apua. Henkilökohtaisesti en erityisesti kampanjasta pitänyt. Jo kampanjan slogan "Usko hyvän tekemiseen" oli omituinen. Totta kai kirkko tekee paljon hyvää työtä ja sitä pitää tuoda esille, mutta kirkossa ei ole kyse uskosta hyviin tekoihin, vaan uskosta Jeesukseen. Sehän on uskonpuhdistuksenkin ydin - pelastus ei tule teoista, vaan "yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden".

Viime keväänä kirkolliskokouksessa toin julki huoleni siitä, että seurakuntavaalikampanja ei ole puolueetonta, vaan sen puitteissa suositaan liberaaleja järjestöjä ja poliittisesti Vihreää Liittoa. Tuolloin vakuutettiin puoluettomuutta. Kampanjan jatko osoitti huoleni kuitenkin oikeaksi. Kampanjassa suorastaan pyrittiin kaikin tavoin saamaan juuri liberaaleinta väestönosaa äänestämään ja näin muuttamaan kirkon teologista. Kaiken huipuksi seurakuntavaalikampanjan kärkikasvoksi valittiin tunnettu arvoliberaali, Vihreän Liiton kansanedustaja Jani Toivola. Mitä jos vastaavaa mainostajan tointa olisi hoitanut vaikkapa jonkun porvarillisen puolueen hieman konservatiivisempi poliitikko? Voi sitä meteliä, mikä olisi alkanut, että kirkko politisoituu ja että sillä on liian "vanhoilliset" kasvot! Mutta Vihreiden ylikorostaminen kirkon viestinnässä tuntuu olevan sallittua.

Pudonnut äänestysaktiivisuus kertoo kuitenkin siitä, ettei kirkon valtakunnallinen kampanjointi ollut onnistunutta. Kampanjasta vastanneiden tahojen kannattaisi vetää tästä omat johtopäätöksensä.

Tiedot eri puolilta maata kuitenkin kertovat siitä, että enemmän tai vähemmän perinteisesti, sanottakoon sitten vaikka että konservatiivisesti, ajattelevat tahot ovat saavuttaneet merkittävää etenemistä eri puolilla maata. Helsingissä tietenkin arvoliberaaleilla on vahva asema, mutta sielläkin vahvasti liberaali Tulkaa kaikki -liike keräsi vain noin neljänneksen paikoista. Valtamediahan ei mielellään asiaa siten ilmaise, mutta monin paikoin vaalitulosta voi kuvailla konservatiivien voitoksi.

Myös äänestysprosentti jäi erityisen matalaksi siellä, missä seurakunnissa jyrkän liberaali linja on ollut vallalla. Tulee mieleen kirkolliskokouskollegani Erkki Kujalan taannoinen toteamus: "Mitä liberaalimpi meno, sitä kovempi kato."

En tarkoita tällä sitä, että kirkon pitäisi olla vain kovimpien arvokonservatiivisten järjestöjen käsissä. En toki. Enhän kuulu näihin järjestöihin itsekään. Ja olen hurjan iloinen siitä, että olen saanut tutustua moniin hyvinkin liberaaleihin ihmisiin kirkon piirissä ja tehdä heidän kanssaan yhteistyötä - ja ymmärtää, että monet heistä eivät vihaa meitä eri tavalla ajattelevia tai halua meitä ulos kirkosta, vaan että katsovat kirkon ja seurakunnan toimintaa niin erilaisista lähtökohdista käsin. Moni heistä haluaa vilpittömästi hyvää kirkolle. Mutta samalla on todettava, että on tuntunut pahalta nähdä, miten eräillä alueilla suvaitsevaisuuttaan ja erilaisuuden sietämistä korostavat kirkon toimijat ovat varsinkin etelän seurakunnissa alkaneet syrjiä eräitä lähetysjärjestöjä sen takia, etteivät nämä oli kaikista opillisista kysymyksistä samaa mieltä. Suvaitsevaisuus, joka suvaitsee vain samanmieliset, on ahdasmielisyyttä.

Seurakuntavaaleissa olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Mutta kirkon on otettava vakavasti se haaste, että ihmiset sitoutuvat kirkon sanomaan yhä ohuemmin. Tietenkin kirkon pitää kertoa diakoniatyöstään, perheneuvonnastaan ja monista muista hyvin tärkeistä tehtävistä, jotka ovat monelle ihmiselle keskeisiä syitä kuulua kirkkoon. Silti on muistettava pääkysymys: kirkon sanoma Jumalan rakkaudesta, Golgatan rististä, synnistä ja syntien anteeksisaamisesta. Kristillisen uskon ja arvopohjan varassa Suomi on rakentunut vuosisatojen ajan. Sukupolvi, joka tämän arvoperustan hylkää, tulee kantamaan raskaan vastuun. Mutta kansa, joka rakentaa Kristus-kalliolle, ei rakenna hiekalle.