Viimeaikaisen ilmastokeskustelun laineet ovat lyöneet korkealle ja välillä yli laidankin. On tietysti hyvä asia, että Maapallon tulevaisuus herättää ihmisissä huolta, mutta kestäviä ratkaisuja ei löydy sillä perusteella, kuka huutaa ja syyllistää kovaäänisimmin.

 

Sen sijaan, että ratkaisuja haettaisiin biotalouteen siirtymisestä ja metsiemme kestävästä käytöstä, lähdetään esittämään suomalaisen alkutuotannon ja maakunnissa asumisen hankaloittamista entisestään. Eli vaikeuttamaan juuri kaikkein lähimpänä luontoa elävien ihmisten elämisen mahdollisuuksia.

 

Maaseudun tulevaisuuden taannoisessa vaalitentissä Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kokoomuksen puheenjohtajat kertoivat kannattavansa asutuksen keskittämistä entisestään ilmastosyistä. Tunnen monia vasemmistolaisia vahvoja maakuntien puolustajia – mutta kauas tuntuu uusi punavihreä vasemmistokin kulkeneen maaseudulta sitten SKDL:n päivien.

 

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan esittää (Yle, 21.3.) lihan ja maidon verotuksen korottamista. Mitä tämä merkitsisi suomalaiselle maataloudelle ja kotimaisen ruoan tuotannolle?  Ruokaan kohdistuva verotus sitä paitsi koskettaa suhteellisesti kaikkein eniten vähätuloisia. Kaikkienhan täytyy kuitenkin syödä.

 

Kaikkia puolueita – myös omaani – voi perustellusti syyttää, etteivät ne ole tehneet tarpeeksi keskittämispolitiikan vastustamiseksi Suomessa. Mutta punavihreä tai sinipunainen hallitus tulisi näillä näkymin olemaan avoimen vihamielinen suomalaisella maaseudulla elämiselle ja omalle alkutuotannollemme.

 

Toivon, että vastuulliset päättäjät kaikissa puolueissa edistävät ratkaisuja, joilla suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiä parannetaan – ja yhä useampi suomalainen voisi syödä Suomessa lähellä tuotettua hyvää, terveellistä ruokaa, olipa se sitten lihaa tai kasviksia.