Otsikko ei ole minun keksimä, vaan mukaelma Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin kirjoituksesta. Tänään on uutisoitu Suomen häviö EU:n sokerikiistassa. Päätös on avannut tien sille kehitykselle, että sokerin valmistaminen Suomesta loppuu kokonaan. Eikä liene kaukana sekään päivä, kun katsotaan, että vaikkapa Puola ja Romania voivat tuottaa elintarvikkeet koko unionille ja maatalous Suomesta voidaan lopettaa.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoo olevansa päätöksestä pettynyt ja surullinen. Hänen mielestään päätös sotii suomalaista oikeustajua vastaan. Anttilaa ei voi syyttää mistään, hän vastusti EU-jäsenyyttä 1994 ja kun kuitenkin liityimme, on hän tehnyt kaikkensa, että Suomi saisi mahdollisimman paljon hyötyä edes olevaisissa ahtaissa oloissa. Syyllisiä on etsittävä muualta - historian lahjomaton vaaka tulee tuomitsemaan itsenäisyytemme myyjät.

Omavarainen elintarviketuotanto on kriisioloissa maan elinehto ja normaalioloissakin kansallinen etumme monestakin syystä. Kuitenkin on nähtävissä, että painoarvomme tulee vastaisuudessa vain entisestään vähenemään. Mallioppilaana oleminen ei ole auttanut Suomea. Kuolleen perustuslain hyväksyminen, tosin hieman eri nimisenä, merkitsee huomattavaa askelta liittovaltiota kohden.

Valitettavasti myös huomattava osa Keskustan johdosta on taipunut tai jopa edistää tätä mieletöntä kehitystä ja kentälläkin suuri osa sinänsä EU-liittovaltiota vastustavista on hiljaa, jottei vaikuttaisi epälojaalilta puoluejohtoa kohtaan. Sinä päivänä, kun EU kaatuu, minua on turha syyttää - vastustin unioniin liittymistä 1994, jolloin olin 9-vuotias, ja kantaani en ole muuttanut! Suomesta ei löydy selkärankaa kaatamaan tätä kelvotonta hanketta, mutta luotan siihen, että Britannia pitää kiinni kalliilla verellä lunastetusta itsenäisyydestään.

Kirjoituksesta tuli ehkä vähän mahtipontinen ja synkkä, mutta aihetta en jaksa oikein iloisinkaan värein maalata.