Istuskelin suhteellisen tyytyväisenä keinutuolissa aamupäivällä. Olin herännyt taas (kuten yleensäkin lomalla) suhteellisen myöhään, mutta ajattelin että se minulle suotakoon ja korvasin hukkaan mennyttä aikaa lukemalla intensiivisesti hallinto-oikeutta tunnin verran monisteistani. Sen jälkeen avasin television katsoakseni uutiset teksti-tv:stä ennen suihkuunmenoa.

Sharonin tila yhä kriittinen! Täh? Hänethän piti leikata tänään, tukkia se pieni reikä sydämestä, joka ilmeisesti aiheutti aivoveritulpan joulun alla. Sitten aloin lukea uutista, jossa kerrottiin, että Israelin pääministeri oli eilen illalla sairastunut kotonaan, kiidätetty sairaalaan, jossa todettu aivoverenvuoto. Häntä oli leikattu yöllä yhteensä seitsemän tuntia. Aamulla, kuten koko päivän ajan, tila on ollut vakaa, mutta kriittinen.

Soitin eräälle ystävälleni, Israelin oloja tuntevalle ja sinne yhteyksiä omaavalle. Hän ennusti vaikeita aikoja, sillä Sharon on hyvin voimakas hahmo Israelissa. Sharonin sovinnollisuus ja alueluovutukset Palestiinalaisille eivät miellyttäneet kaikkia hänen maanmiehiä, varsinkaan oikeistossa, mutta hän oli realisti. Todettiin myös, että niin sanotuissa maailman mahtavissakin on aitoa nöyryyttä Korkeimman edessä; sittenkin elämä, mahtavakin, kestää vain hetken, mutta Jumala on ikuinen. Presidentti Bush on kertonut rukoilevansa puolisonsa kanssa pääministeri Sharonin puolesta.

Kaunis osoitus rauhantahtoisuudesta on mielestäni Palestiinalaisten pääministerin ilmoitus, että myös hän rukoilee Ariel Sharonin puolesta ja toivoo hänen tervehtymistään.

Vielä eilen pääministeri Sharon oli valmistautunut elämänsä ratkaisevimpaan taisteluun, kevään parlamenttivaaleihin. Hän erosi rohkeasti omasta oikeistopuolueestaan ja perusti keskustalaisen Kadima-puolueen, joka henkilöityi pitkälti hänen persoonaansa. Tämän puolueen ensisijainen tarkoitus oli rauha Israelin ja Palestiinan välille. Mutta hän käy nyt taistelua aivan toisaalla.

Lähi-Idässä ollut muutoinkin levoton päivä. Satoja turhia kuolemia Irakissa. Kuka keksisi keinon saada terroristit nurin? Olipa kyseessä millaiset USA:n vastaiset mielialat tahansa, niin amerikkalaisten joukkojen vetäytyminen sen vuoksi olisi yhtä kuin periksiantaminen. Tietysti pitkällä aikavälillä tärkeintä on luoda Irakille omat vahvat puolustusvoimat.