Arvoisa puheenjohtaja, hyvät aatesisaret ja -veljet!
Terveisiä Lapista, Kemijärveltä!

Viime aikoina Keskustan sanoituksissa ja nyt myös kuntavaaliohjelmassa on korostunut termi monipaikkaisuus.

Kulunut koronavuosi on osoittanut monien keskustalaisten tavoitteiden oikeutuksen. Se, että meillä on edelleen asutusta, työtä, palveluita ja infraa ympäri maata, on ollut suuri siunaus tänä vuonna. Korona pakotti meidät monenlaisiin digiloikkiin ja myös asennemuutoksiin, jotka helpottavat esimerkiksi etätöiden tekemistä.

Kuitenkin monipaikkaisuus koskettaa edelleen aika harvoja. Edelleenkään kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta eikä haluakaan ylläpitää useampaa asuntoa eri puolilla maata. Ja Keskustan tulee olla ennen kaikkea köyhän ihmisen asialla.

Aluepolitiikka on pohjimmiltaan sitä, että jokaiselle ihmiselle taataan yhtäläiset mahdollisuudet lähipalveluihin, työhön ja yrittämiseen asuinpaikastaan riippumatta. Tietysti keskustalainen aluepolitiikka elää ajan mukana ja vastaa uusiin haasteisiin, mutta suurin huoli maakunnissamme lienee edelleen se, että edes siellä yhdellä näivettyvällä kotipaikkakunnalla ne palvelut toimisivat. Aluepolitiikka on Keskustan ruisleipä – ja monipaikkaisuus on siinä vain yksi osatekijä. Toivon, että puhe aluepolitiikasta on jatkossakin selkeää.

Tarkoitukseni oli ottaa vain tähän yhteen asiaan kantaa, mutta kun tässä keskustelussa viitattiin jälleen uskonnonopetukseen, niin todella toivon, että Keskustapuolue ei ole se puolue, joka lähtee ajamaan marxilaisten ikiaikaista tavoitetta, oman uskonnon opettamisen hävittämistä kouluista. Kiitos.