Tänään kantautui tieto turkulaisen kohupoliitikon, eläinsuojeluvalvoja ja yksityisetsivä Olavi Mäenpään poismenosta viime yönä sairaskohtauksen jälkeen 67 vuoden iässä. Monivaiheinen elämä on päättynyt.

En tuntenut Mäenpäätä henkilökohtaisesti, mutta ainakin 15 vuoden ajan seurasin Internetin välityksellä hänen värikästä poliittista uraansa. Hän toimi 24 vuotta kaupunginvaltuutettuna Turussa ja oli ainakin kerran koko kaupungin ääniharava.

Kannattajat pitivät Mäenpäätä isänmaallisena ja suorasukaisena herrojen rötösten paljastajana ja tinkimättömänä oikeustaistelijana poliittisten esikuviensa Veikko Vennamon ja Liisa Kulhian tavoin. Vastustajille Mäenpää näyttäytyi yhteistyökyvyttömänä ja äärioikeistolaisena hahmona, jonka tempauksia kauhisteltiin.

Käsittääkseni Mäenpää oli karismaattinen hahmo ja dynaaminen persoona, jolla olisi periaatteessa ollut edellytyksiä pidemmällekin politiikassa; kerran hän sai yli 4000 ääntä eduskuntavaaleissa omalta listaltaan. Mutta kun hän oli otteissaan hyvin jyrkkä, ajautui hän yleensä yksin omaan ryhmäänsä ja riitoihin perustamiensa pienpuoluehankkeiden puitteissa.

Maahanmuuttokritiikissään Mäenpäätä on ainakin omiensa parissa kuvailtu kaukonäköiseksi, mutta valitettavasti hänen kielenkäytössään oli mukana rasistisia piirteitä ja hän teki ajoittain yhteistyötä hyvin kyseenalaisten tahojen kanssa, vaikka myöhemmin kertoikin katuneensa näitä yhteistyökuvioitaan. Ilmeisesti nämä riidat johtivat siihen, että Internetissä on kiusantekomielessä levitelty Mäenpään nimissä sellaisia lausuntoja, joilla ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Muutama viikko sitten viimeksi Mäenpää esiintyi Iltalehdessä oikaisemassa hänestä levitettyjä perättömiä puheita.

On sanottu, että kaupunginvaltuutettuna Mäenpää koetteli demokratian rajoja. Hän piti valtuustossa maratonpuheita ja istui nälkälakossa, kun ei saanut lautakuntapaikkoja. Demokratia tämän kuitenkin kesti.

Mäenpäätä on vaikea sijoittaa poliittisella kartalla. Häntä on sanottu äärioikeistolaiseksi, mutta poliittisen uransa hän aloitti kuitenkin demareissa ja hän toi usein mielellään esiin ihailuaan Che Guevaraa kohtaan, taustaansa työläisperheessä ja että hänen isänsä oli SKDL:n jäsen. Mäenpää toimi myös eläinsuojeluvalvojana ja hän teki paljon yhteistyötä legendaarisen eläinsuojelun uranuurtaja Anja Eerikäisen kanssa. Eläimiä kaltoin kohdelleet olivat hänen tulilinjallaan.

Politiikassa taistelut ovat kovia. Mäenpään elämäntyöhön tutustuneet tietävät, että hän iski kovaa ja otti kovia iskuja. (Kuten myös nyrkkeilykehässä, sillä hän harrasti nyrkkeilyä.) Kuoleman majesteetin edessä myrskyt kuitenkin tyyntyvät. Usein poliitikkojen kuolinviestien äärellä nousevat mieleeni värssyn sanat: "Tämä varjojen maa, jää kauas taa, vihdoin väsynyt levon saa." Nämä nousivat tänäänkin mieleeni.