Tänään 18.3.2010 Lapin Kansassa uutisoitiin, että Kemijärven kaupungissa on jälleen pidetty lainvastainen kokous sen johdosta, että kokoukseen on kutsuttu väärä jäsen. Olen tehnyt asian johdosta oikaisuvaatimuksen. Tämä tapaus sai minut pohtimaan laajemminkin taas Kemijärven poliittista elämää. 

Maanantaina, 15.3.2010, pidettiin Kemijärven kaupunginvaltuuston kokous. Tärkeimpänä asiana kokouksessa käsiteltiin valtuustolle tehtyjä aloitteita. Niin valtuutetuilla kuin kaikilla kuntalaisillakin on oikeus tehdä aloitteita kunnan toimialaan kuuluvista asioista. Kolmen aloitteen johdosta kaupunginvaltuustossa käytiin äänestys.
 
Ensiksi äänestettiin Kauko Jaakkolan omaishoidon tukea koskevasta aloitteesta. Valtuutettu Timo Kyyhkynen esitti Tarja Perälän kannattamana, että omaishoidon tuki ei olisi määrärahasidonnainen. Omaishoidontukihan on lakisääteinen oikeus, mutta ei kuitenkaan siten subjektiivinen oikeus, että sen saaminen ei riippuisi kunnan määrärahapäätöksistä.
 
Omaishoitajat ovat eräs kaikkein vaikeimmassa asemassa oleva ihmisryhmä maassamme. Heidän tilansa huomioiminen on keskustalaisen politiikan ydintä. Kemijärvellä omaishoidon tukea on käsittääkseni pystytty maksamaan ihan hyvin. Mutta onko meillä varaa kieltää määrärahoihin vedoten tämä tuki joltakin sellaiselta, joka siihen olisi oikeutettu, mikäli määrärahat jonkun vuoden loppupuolella ovat kuluneet?
 
Mikä voisi olla tärkeämpi asia kaupungin varojen käyttämiseen? Monta miljoonaa riitti uuden valtuustosalin rakentamiseen ja kaupungintalon peruskorjaukseen ylimmän johdon tarpeisiin. Paljonko maksoivat valtuustosalin äänestyslaitteet, jotka ovat jatkuvasti rikki? Silloin on rahaa riittänyt, kun päättäjiä henkilökohtaisesti koskettavat asiat ovat esillä.
 
Tietysti paras ratkaisu asiaan olisi, että valtio ottaisi vastatakseen omaishoidon tuen maksamisesta eikä vastuu olisi köyhillä kunnilla. Mutta toistaiseksi asiantila on tällainen. Äänin 20–15 Kyyhkysen esitys hävisi ja määrärahasidonnaisuus siis säilyy.
 
Kun valtuuston kokouksen keskusteluja kuunteli, niin taas kerran sai huomata monenlaista epäasiallisuutta olevan ilmassa. Enhän minäkään ole suuttuessani kaikkein siivoin suustani, mutta olen sentään koettanut pysyä asiassa, kun puhun valtuuston kokouksessa, ihan jo korkean demokraattisen toimielimen arvovallan säilymisen vuoksi. Minua inhottaa todella se asenne, jolla eräät valtuutetut puheissaan suhtautuvat valtuutettu Kauko Jaakkolaan. En ole itsekään Jaakkolan kanssa ollut useinkaan samaa mieltä käsiteltävistä asioista, mutta tiedän, että hän vilpittömästi työskentelee kaikista heikoimmassa asemassa olevien kemijärveläisten puolesta. Nälviminen siitä, että Jaakkolan esitykset eivät ole aina saaneet kannatusta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, eivät kuulu sivistyneen valtuutetun käyttäytymiseen.
 
Toinen äänestys käytiin Pertti Poroputaan aloitteesta, joka koski Levärannan kylän katuvalaistusta. Levärantahan on jäänyt totisesti ns. mopen osalle valaistuksen suhteen. Lieköhän muita samankokoisia kyliä Kemijärvellä, joissa kylän keskus ja päätie ovat ilman katuvaloja. Äitini teki asiasta vastaavanlaisen aloitteen 2000-luvun alussa.
 
Kemijärven kaupunginhallitus esitti aloitteen hylättäväksi. Koska aloitteella ei sellaisenaan olisi ollut läpimenomahdollisuuksia valtuustossa, tein kompromissiesityksen, että ”aloitetta ei nyt käsitellä, vaan kaupunki selvittää mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten eri kylien valaistustilanteen ja laatii tilaston niistä kylistä, joissa kylän kannalta merkittävä asutuskeskittymä on ilman katuvaloja.”
 
Tällainen lista, missä kylissä tilanne on kaikkein epäoikeudenmukaisin, olisi hyvä työväline valtuutetuille. Näin kyliä myös kohdeltaisiin tasapuolisesti. Ehkä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa katuvaloja ei ole mahdollista rakentaa, mutta ajat muuttuvat, ja joskus meidän on huomioitava myös maaseudun tarpeet. Kylistä ovat lähteneet koulut ja kaupat, käykö siellä paljon muuta kuin kirjastoauto? Kuitenkin kai ainakin meillä keskustalaisilla pitäisi olla tavoitteena, että maaseutukylissäkin säilyy asumisviihtyisyys.
 
Esitykseni käsitettiin osittain väärin. Luultiin, että olen esittämässä katuvalojen rakentamista jonnekin, vaikka esitin vain selvitystä. Eräskin pitkäaikainen valtuutettu kuului tupisevan, että sitten hänenkin kotiinsa menevälle tiellä on rakennettava valot. Näin sitä yhteisiä asioita meillä hoidetaan! Osa valtuutetuista teki selväksi, että ei kylissä asu kuin ikäihmisiä eikä kohta ketään. Mutta juuri ikäihmisethän niitä valoja tarvitsevatkin, kyse on myös liikkumisen turvallisuudesta.
 
Ihmettelen, miksi esitystäni piti vastustaa, kun se ei maksa kaupungille mitään – paitsi ne työtunnit, jotka menee jollakin kaupungin työntekijällä, kun hän käy läpi kyläkeskusten valopylväät. Kuitenkin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Nivala tuntui valitettavasti pitävän asiaa jonkinlaisena arvovaltakysymyksenä ja vetosi hyvin voimakkaasti valtuutettuihin, ettei aloitettani tulisi hyväksyä. Samalla kannalla oli tietysti kaupungin tekninen johtaja Pekka Koskenranta, joka on muuten poliittiselta taustaltaan pitkäaikainen kommunisti.
 
Yllättäen aloitteeni kuitenkin hyväksyttiin äänin 18–14, 3 poissa. Toivottavasti kaupungin tekninen osasto noudattaa valtuuston tahtoa ja tekee nyt puolueettoman ja totuudenmukaisen arvion eri kylien valaistustarpeesta.
 
Kolmas äänestys käytiin Ahti Majavan ja Veli-Matti Hietasen tekemästä aloitteesta, jossa vaadittiin viranhaltijapäätösten julkaisemista kaupungin Internet-sivuilla avoimuuden lisäämiseksi. Mielestäni tämä on oikeansuuntainen aloite, mutta tietenkään ei ole tarkoituksenmukaista julkaista kaikkia viranhaltijapäätöksiä toimistotarvikkeiden ostoista muutaman päivän lomanmyöntämisiin. Sen sijaan isommat hankintapäätökset ym. tulisi julkaista, jotta kaupunkilaiset voivat valvoa päätöksenteon laillisuutta. Muistissahan on mm. teknisen johtajan Pekka Koskenrannan Heralammin kiinteistönhoidosta Sevois R. Halvari -nimisen yhtiön kanssa tekemä sopimus, joka tehtiin vastoin kaupungin hankintasääntöjä.
 
Veli-Matti Hietanen esittikin aloitettaan siten uudistettuna, että kaupungin kotisivuilla julkaistaisiin sellaiset viranhaltijapäätökset, jotka koskisivat henkilöstön palkkaamista yli seitsemän päivää kestäviin sijaisuuksiin, yli tuhat euroa ylittäviä julkisia hankintapäätöksiä sekä kaupungin tekemiä anto- tai ottovuokrauspäätöksiä. En usko, että nykytekniikalla näiden päätösten julkaiseminen olisi vaatinut mahdottomia. Mutta esitys hävisi äänin 26–5, 1 tyhjä.
 
Kaupunginvaltuuston kokouksen kulusta tein vielä sellaisen erikoisen havainnon, että yksi valtuutettu poistui kokouksesta jupisten, että ei enää viitsi istua kokouksessa. Tietysti joskus on oikeita esteitä poistua, esim. jos täytyy matkustaa iltajunalla Etelä-Suomeen, jossa seuraavana päivänä on tärkeä kokous tms. Mutta jos ilmoittaa matkaesteen ja tarkoittaakin vain matkaa kotiin, voi pohtia, onko menettely valtuutetulle sopivaa.
 
Valtuuston kokousta seuranneena päivänä pidettiin Kemijärvellä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous. Kuten nyt on uutisoitu, alkeellisen muotovirheen takia lautakunnan kokous joudutaan pitämään uudestaan. Kokoukseen kutsuttiin kaupunginhallituksen edustajan väärä varajäsen, Vasemmistoliiton Rainer Wahlsten, vaikka oikea varajäsen olisi ollut Mirja Luukinen.
 
Tunnustan, että olin melkoisen turhautunut, kun sain kuulla tapahtuneesta. Kuluvalla valtuustokaudella on jo yksi teknisen lautakunnan kokous jouduttu lainvastaisena kumoamaan ja pitämään uudestaan. On ihmeellistä, että tästä virheestä ei ole opittu, vaan sama tehdään uudestaan. Kokouksen laillisuuteen liittyvät kysymykset tulisi ottaa vakavasti. Aikaisemmalla valtuustokaudella kokonainen valtuuston kokous jouduttiin kumoamaan, vieläpä nimenomaan Vasemmistoliiton varavaltuutetun kutsumisessa ilmenneen virheellisen menettelyn vuoksi (valtuutettu ilmoitti varavaltuutetulla olleen työesteen, vaikka näin ei ollut). Kemijärven kaupungin imagolle toistuvasti muotovirheisiin kaatuvat kokoukset eivät ole hyväksi.
 
Joku voisi jopa vähän huolestua, että miten isommat asiat sitten hoidetaan, kun yksinkertaisissakin, kokousteknisissä seikoissa kompuroidaan. Vahinkoja toki sattuu meille kaikille. Mutta kun Kemijärvellä näistä virheistä ei opita, vaan niitä tehdään vuodesta toiseen. Minä olen niitä koettanut oikoa ja olen saanut osakseni ylimielisyyttä, halveksuntaa ja kiukuttelua. Eräälle valtuutetulle jopa sanottiin suoraan, ettei hän saa töitä Kemijärveltä, kun hän puuttui kaupungin hallinnossa ilmenneisiin epäselvyyksiin.
 
Eilen meillä oli sitten Keskustan Kemijärven kunnallisjärjestön vuosikokous. Käsiteltiin vuosikokouksen sääntömääräiset asiat. Mm. puolueen tavoiteohjelmaan tehtiin oma esitys, jossa korostettiin aluepolitiikkaa ja rautatieverkon kehittämistä.
 
Kokouksessa tuli esille myös kannan ottaminen puoluevaltuuskunnan valintaan. Kemijärven kunnallisjärjestöhän ei valitse puoluevaltuuskuntaan yhtään jäsentä, vaan valinnan tekee Keskustan Lapin piirin vuosikokous. Tietysti yksittäinen kunnallisjärjestökin voi ottaa kantaa ja niin se ottikin. Tarja Perälä esitti, että kunnallisjärjestö kannattaisi minua puoluevaltuuskunnan jäseneksi. Heikki Nivala esitti, että kunnallisjärjestö kannattaisi puoluevaltuuskuntaan Mauno Kerkelää. Käydyssä äänestyksessä Kerkelä voitti äänin 7-5.
 
Koska kokouksessa oli vain kaksitoista äänivaltaista edustajaa, on helppo laskea, kuka ketäkin äänesti. Tunnen tuon porukan jo aika hyvin, kymmenen vuoden kokemuksella. Niinpä kuullessani, ketä äänioikeutetut ovat, sanoin pöydässäni istuneille, että häviän äänin 7-5, kuten kävikin. Vaikka äänestys oli suljettu lippuäänestys, olen vuorenvarma, kuka mitenkin äänesti. Minua äänestivät itseni lisäksi Kaarlo Jankkila, Tarja Kaisanlahti, Timo Kyyhkynen ja Tarja Perälä. Myös Kaarina Soppela käytti minua kannattavan puheenvuoron, mutta hän ei ollut äänioikeutettu. Mauno Kerkelää äänestivät hänen itsensä lisäksi hänen isoveljensä Raimo Kerkelä, Raili Kerkelä, Heikki Nivala, Aimo Puolakka sekä Keskustanaisten pitkäaikaiset toimijat Eeva Moilanen ja Sisko Ruopsa.
 
Olen tietysti iloinen, että minäkin sain kannatusta, mutta ihmettelin hieman, kun eräs kannattajani käytti puheenvuoron, jossa hän vetosi Heikki Nivalaan, että tämä vetäisi kannatuksen pois ja kannatettaisiin vaihteeksi nuorta edustajaa jo kahdeksannelle vuosikymmenelle ehtineen eläkeläisen sijasta. Tiesin, että tällainen vetoomus on turha. Olen seurannut Heikki Nivalan poliittista uraa sen alusta saakka, toimintatapamme ja poliittiset linjamme ovat niin kaukana toisistaan, etten voi kuvitellakaan, että hän voisi kannattaisi minun valintaani mihinkään merkittävämpään tehtävään sen enempää kuin että minä ryhtyisin kannattamaan häntä. Henkilökohtaista riitaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta poliitikkoina olemme täysin erilaisia.
 
Tietysti näidenkin valintojen taustalla kummittelevat jo tulevat eduskuntavaalit. Mauno Kerkelä on kunnallispolitiikassa kannattanut kaikin voimin Heikki Nivalan uraa ja esityksiä ja on varmasti myös ensi keväänä Nivalan tukijoukoissa. Uskollista tukimiestä täytyy muistaa. Ja toisaalta, minähän voisin olla uhka. Minulla kun tunnetusti ei päätä pakota, niin ehkä joku luulee, että minä hullu pyrin myös kansanedustajaehdokkaaksi. No, olenkin sitä mieltä, että Itä-Lapista täytyisi vihdoin löytää aidosti keskustalainen kansanedustajaehdokas. Mutta nähtävästi vahvasti aatteellisia ehdokkaita onkin tulossa listalle, joten minun ei tarvinne olla niissä kinkereissä mukana.
 
Puoluevaltuuskunnanhan valitsee Lapin piirin piirikokous. Mauno Kerkelä kertoi häneen vedotun laajalla rintamalla, että lähtisi ehdokkaaksi. Äänimäärät nähdään sitten kokouksessa. Todettakoon, että kun Mauno Kerkelän ”jatkon” puolesta on puhuttu, niin hän ei ole nytkään puoluevaltuuskunnan jäsen, sillä kaksi vuotta sitten pidetyssä piirikokouksessa äänet eivät riittäneet kuin toisen varajäsenen paikkaan. Tämä ei toki estänyt Mauno Kerkelää antamasta ymmärtää kunnallisvaalimainoksessaan, että hän on Keskustan puoluevaltuuskunnan jäsen.
 
Eli tällaista tällä kertaa. Puhuin jälleen suoraan, kuten asiat olen kokenut. Ehkä poliitikoksi liiankin suoraan. Meillä Keskustanuorilla oli Veikko Vennamo -ilta tiistaina. Pohdin, onko minussakin liikaa ”Vennamoa”, kun olen aina halunnut puhua suoraan niistä asioista, joista muut vain hyssyttelevät. Ehkä sen takia minä olen saanut kokea niin paljon vastustusta, niin kunnan kuin seurakunnan hallinnossa? Mutta omantuntoni kanssa olen sovussa ja siitä en luovu, vaikka sen vuoksi kaikki julkinen toimintani päättyisi.