Aloitan koulun vasta ensi viikolla, mutta kävin tässä jo Rovaniemellä yliopistolta muutamia kirjoja hakemassa, kun pitäisi taas koittaa orientoitua tenttiin lukemisiin. Ei se aina ole niin hauskaa, mutta häätyypi olla kiitollinen, että on tuonne onnistunut pääsemään. Kävin samalla katsomassa keskussairaalassa äitipuoltani, joka on toipumassa leikkauksesta. Lunta on satanut niin, että sittenkin näyttäisi tulevan oikea talvi. Aura-autoilla on työtä.

Eilen myöhään illalla huomasin Ilta-Sanomien kotisivuilta, että Anneli Jäätteenmäen odotetaan asettuvan ehdokkaaksi. Se ilahdutti minua suuresti. Viime päivinä on käyty mielenkiintoista keskustelua Anneli Jäätteenmäen eron taustoista. Varsin hauska kommentti oli SDP:n puoluesihteeri Feldt-Rannan puheet siitä, että SDP:llä on ikävä Annelia. Vaalipropagandan piikkiin suuri osa siitä tekstistä voitaneen pistää, mutta siinä olen samaa mieltä, että on minullakin näiden kuluneiden vuosien aikana ollut ikävä Annelia - liekö sitten samoista syistä.

Suurin osa ehdokkaista on kumminkin jo asetettu. Ilmeisesti pakolliseksi keskustelunaiheeksi nyt jokaisen vaalin edellä mediassa nostetaan puhe ns. julkkisehdokkaista. Joku onneton saattaa jo vaatia listavaaleja Ruotsin mallin mukaan, että näin eliminoitaisiin tonyhalmeiden yms. pääsy eduskuntaan. Mutta listavaalit kaventavat demokratiaa eivätkä sovi Suomen oloihin. Eihän kenenkään ole pakko ns. julkkiksia äänestää, en minäkään luultavasti äänestäisi, mutta mitä ihmeen haittaa siitä on, jos puolueet asettavat heitä ehdolle. Vihreiden Soininvaara haukkui rumasti muita puolueita julkkisehdokkaiden kosiskelusta - tulee vain mieleen, että Soininvaaralleko ne eivät sitten kelpaisi; kyse lienee pikemminkin siitä, että hörhöksi leimautumisen pelko saa hakeutumaan mieluummin johonkin uskottavampaan puolueeseen.

Ketä meillä sitten onkaan ehdolla? Täytyy ihan tarkistaa. Omaa puoluettani on syytetty erityisesti tästä julkkisten kosiskelun synnistä. Ja onhan heitä toki listoilla: Uudellamaalla curlingmies Uusipaavalniemi, hiihtäjä Isometsä ja Pikku-G. Ja voisiko tohtori Alpo Rusia sanoa julkkikseksi, hänellä toki on poliittista kokemusta mutta myös tunnettavuutta. Helsingissä ehdokkaana on juoksija Juha Väätäinen sekä lentoemäntä Merja Vanhanen. Kotikadun "Hannes" Risto Autio edustaa Hämeessä ja Riitta Väisäsen päätöstä vielä odotellaan. Niin, ja jämerää suomalaista miestä edustaa Keskustan listalla Vaasassa hiihtäjä Juha Mieto, vaikka melkein meinattiin siitä käräjiä käydä.

Tommy Taberman on SDP:n ehdokkaana Uudellamaalla, ei sentään Jari Tervo. Niin, ja toimittaja Maria Guzenina, jolla kovasti tuntuu harmittavan, että Tanja Saarela on päässyt eduskuntaan ja hän ei. Kristillisdemokraatteja Pohjois-Savossa edustaa Maajussi-ohjelman mehiläistarhailija Jussi ja toinenkin maajusseista kuulemma haluaisi eduskuntaan, jos vain joku ottaisi listalle. Helsingissä kristillisdemokraattien ehdokkaaksi suostui ensin kieltäydyttyään Anne Pohtamo ja hoitajien palkoista ääntä pitänyt toimittaja Tarja Tallqvist on ehdolla Uudellamaalla.

Perussuomalaiset saivat Varsinais-Suomessa listalleen Kike Elomaan, kun Keskustalle ei kelvannut. Helsingin piirissä takavuosien kaunotar Liana Kaarina tavoittelee paikkaa. Liikemies Danhammerille kävi puolestaan köpelösti, kun Soinin Timo torpedoi ehdokkuuden rötösten tultua julkisuuteen. Tämänkaltaiseen julkisuuteen Perussuomalaisilla ei olisi varaa, sillä vaikka Soinin tähti loistaa kirkkaasti, ei se yksin riitä.

Entisistä kansanedustajista paluuta yrittävien tunnetuin nimi on varmasti europarlamentaarikko Paavo Väyrynen, joka on edustanut isänmaata ja itsenäisyyslinjaa Brysselissä nyt toistakymmentä vuotta. Hän on ehdokkaana Lapin vaalipiirissä ja saa minun ääneni, luultavasti myös monen muun. Väyrynen ehti toimia kansanedustajana kaksikymmentäviisi vuotta ja olla mm. ulkoministerinä useita kertoja.

Toinen tunnettu palaaja on ovet paukkuen lähteneen Suvi-Anne Siimeksen aukkoa paikkaamaan tullut vanha konkari, entinen kulttuuriministeri Claes Anderson. Siimes on koettanut tehdä kiusaa entiselle puolueelleen ilmoittamalla, että äänestää demareiden Guzeninaa. Kuitenkin on osoittautunut vääräksi se hokema, että Vasemmistoliitto ei pärjää ilman Siimestä. Luultavasti se pärjää nyt paremmin, vaikka kannatusta tuskin mikään ainakaan lähiaikoina pystyy nostamaan. Kristillisdemokraateilta paluuta Kymen vaalipiiristä koettaa tehdä puolueen entinen puheenjohtaja, opetusneuvos Esko Almgren ja Pohjois-Karjalasta SMP:n entinen puoluesihteeri ja työministeri Urpo Leppänen, joka tosin istuu Keskustan riveissä Forssan kaupunginvaltuustossa.

Lähiviikkoina ratkennevat viimeisetkin ehdokaspaikat ainakin suurten puolueiden osalta. Pienemmille listoille halukkaat päässevät vielä listojen jättämispäivänä, mutta läpimenomahdollisuus sieltä on olematon. Suurissa vaalipiireissä toki pienten puolueiden laaja vaaliliitto voisi auttaa jonkun läpi, mutta kuten tunnettua, pienet puolueet yleensä ajatuvat ankariin riitoihin toistensa kanssa ja pitävät näin itse huolen siitä, ettei niistä tule vakavaa uhkaa muille.