Joku aika sitten minut saavutti suruviesti, joka on pysäyttänyt lukemattomia ihmisiä synnyinkaupungissani Kemijärvellä ja kauempanakin. Kaupungin arkistosihteeri Maija Tolonen on poistunut tästä ajasta.

 

Silmät kostuivat, kun näin kaupungintalon edessä Suomen lipun puolitangossa. Maijan aika täällä täyttyi 25.5.2015. Kuukautta myöhemmin hän olisi täyttänyt 61 vuotta. Eläkepäivät eivät ehtineet koskaan koittaa, vaikka Maijan työhuoneen seinällä olikin hauska kuva, jossa vanha mummo koetti kiskoa arkistokaappeja auki.

 

Monet olivat ne kerrat, jolloin kävelin kaupungintalon kolmanteen kerrokseen jollekin asialle Maijan toimistolle. Tunsin hänet jo siltä ajalta, kun olin kymmenkunta vuotta sitten kaupungilla kesätyöntekijänä, Maijan ollessa esimieheni, mutta paremmin tutustuimme minun luottamustoimieni ja harrastusteni kautta. Maijahan toimi mm. kaupunginvaltuuston kokouksien teknisenä avustajana. Moni tunsi Maijan myös hänen seuratanssiharrastuksensa kautta.

 

Useita Kemijärven historiaan liittyviä kirjoja kirjoittaneena minulle tuli tietysti usein asiaa kaupungin arkistoon. Maijan asiantuntevalla opastuksella sain paljon arvokasta tietoa hankituksi niin kirjojeni kuin eräiden muidenkin hankkeiden hyväksi. Viimeisin oli muotikauppias Lyyli Perunkaa koskeva kirjani, joka nyt on painossa. Keskustelimme Maijan kanssa useat kerrat myös kirjan sisällöstä ja nauroimme Lyylin edesottamuksia. Kirjan esipuheessa kiitän Maijaa hänen arvokkaasta avustaan kirjani hyväksi. Valitettavasti hän ei ole näitä kiitoksia maisin silmin näkemässä.

 

Kemijärven kunnalliselämästä kaikki muistoni eivät ole kauniita, tuskin muillakaan siihen osallistuneilla. Mutta minun on vaikea kuvitella, että yhdelläkään kunnallishallintomme toimijalla, olimmepa keskenämme olleet kuinka erimielisiä tahansa, voisi olla huonoja muistoja Maijasta. Hän hoiti tehtävänsä tunnollisesti, rehellisesti ja suhtautui vaikeisiinkin asioihin elämänmyönteisellä huumorilla. Minua hän kannusti ja rohkaisi aina elämässä eteenpäin.

 

Muutettuani virallisesti Rovaniemelle ja jäätyäni pois kunnalliselämästä Kemijärvellä muistelen sanoneeni Maijalle, että yhteistyömme tulee kyllä jatkumaan. Mutta se päättyikin näin pian yllättävällä tavalla.

 

Käydessäni kaupungintalolla jollakin asialla kevensin usein hetken aikaa sydäntäni kertomalla Maijalle usein hyvinkin henkilökohtaisista asioistani. Voin vieläkin muistaa elävästi hänen äänensä ja miltä hän näytti toimistopöytänsä takana, kun menin sinne jollekin asialle. Vielä viimeisellä tapaamisellamme hän oli tapansa mukaan hyväntuulinen. En olisi mitenkään voinut tuolloin uskoa, että tapaaminen jäi viimeiseksi. Paljon jäi sanomatta. Inhimillisesti tuntuu käsittämättömältä, että niin elämää täynnä ollut ihminen on nyt poissa.

 

Ylösnousemuksen toivoon luottaen muistan Maijaa lämmöllä ja kiitoksella.