Rooman kaupungin keskellä sijaitsevassa Vatikaanivaltiossa pidettiin tänään puhe, joka on ollut pääuutinen eri maiden uutislähetyksissä eri puolilla maailmaa. Paavi Benedictus XVI on ilmoittanut eroavansa paavin virasta helmikuun 28. päivänä.

Paavin ilmoitus oli todella historiallinen. Paavit on valittu elinajakseen. Usein paaviksi on toki valittu mittavan uran jo tehnyt ikääntynyt kirkonmies, joten paaviudet eivät ole kestäneet monia vuosikymmeniä. Mutta vapaaehtoisesti virastaan on eronnut vain muutamia paaveja, viimeksi 1400-luvulla.

Muistan, kun kardinaali Ratzinger valittiin uudeksi paavi Benedictus XVI:ksi huhtikuussa 2005. Olin tuolloin Azoreilla, roomalais-katolilaisella alueella, ja seurasin hotellin televisiosta suoraa lähetystä Roomasta. Savu nousi piipusta, kirkonkello lähti liikkeelle ja väkijoukko alkoi riemuita. Habamus papam! – Meillä on paavi.

Takana oli mahtavan paavin – Johannes Paavali Suuren – yli 26 vuotta kestänyt upea kausi, jona aikana katolinen kirkko oli ottanut merkittävän paikan maailman mediassa ja paavi oli antanut vahvan panoksen mm. kommunismin kaatamiseen Itä-Euroopassa. Paavin kuolinkamppailua seurasivat miljoonat ihmiset ympäri maailman.

Usein katolisen kirkon historiassa on käynyt niin, että ykkösennakkosuosikkia ei valita paaviksi. Viimeksi kuitenkin juuri kardinaali Ratzinger oli ennusteiden kärkinimi uudeksi paaviksi. Itse en ensiksi oikein toivonut hänen valintaansa. Ajattelin, että hän on liian vanhoillinen ja pohdin, että millaiset edellytykset hänellä on tehdä yhteistyötä esim. toisten kristittyjen kanssa.

Olihan Ratzinger toiminut urallaan inkvisition seuraajana pidetyn uskonopin kongregaation johtajana. Hän veti tiettävästi hyvin tiukkaa linjaa kirkon oppien suhteen. Hänestä käytettiin ilkeitä nimiä ”Jumalan rottweiler” jne.

Pian päättyvä Benedictus XVI:n paavius on kuitenkin osoittanut, että keväällä 2005 tehty valinta oli onnistunut. Benedictus XVI on jatkanut ansiokkaasti mahtavan edeltäjänsä työtä Kristuksen evankeliumin ilosanoman levittämisessä. Ekumeniatyötä toisten kristittyjen kesken on jatkettu – samoin vuoropuhelua muiden uskontokuntien välillä. Paavi on taistellut voimakkaasti länsimaita vaivaavaa maallistumista ja kristillisten arvojen hylkäämistä vastaan. Katolisen kirkon asema on säilynyt vahvana. Maailman johtajat ovat antaneet tänään kiittäviä lausuntoja Benedictus XVI:n ajasta.

Nyt päättyvä paavinkausi ei ole ollut kaikilta osin helppo. Vatikaanissa huhutaan käydyn monenlaista valtataistelua. Suuri ja raskas hallintokoneisto on vaatinut uudistamista. Katolista kirkkoa on myös koetellut monia skandaaleja, ei vähiten tiedot siitä, että joukko pappeja on käyttänyt hyväkseen alaikäisiä. Paavi, kuten jokainen uskova kristitty, on tietysti tuominnut nämä vastenmieliset teot. On valitettavaa, että aikaisempina vuosina tällaisia hirvittäviä rikoksia on pyritty salaamaan eikä rikollisia ole saatettu aina vastuuseen.

Persoonana Benedictus ei ole edeltäjänsä kaltainen suuri esiintyjä ja puheidenpitäjä, vaan tiettävästi pohdiskeleva ja julkisuutta kaihtava, joten paavin tehtävään sopeutuminen on voinut olla varmasti raskasta. Kirjoittamisessa ja teologisessa tutkimuksessa suuria ansioita omaavalle paaville kirkon koneiston pyörittäminen ja uudistaminen on voinut olla hyvin haastavaa. Kerrotaan jopa tarinaa, että hän olisi kardinaalikollegion kokouksessa pyytänyt kardinaaleja olemaan äänestämättä häntä ja että äänimäärän lisääntyminen kierros kierrokselta olisi tuntunut siltä kuin giljotiini terä olisi hitaasti pudonnut.

On tuntunut ikävältä havaita oman kirkkomme parissa joskus hyvin kielteistä asennetta katolista kirkkoa kohtaan. Olen kannattanut lämpimästi protestanttien ja katolilaisten välistä vuoropuhelua ja ekumeenista yhteyttä. Vaikka meillä onkin monia erilaisia käsityksiä uskonopeista ja kirkon rakenteesta, niin Herramme Jeesus on yhteinen ja samoin tavoite – voittaa sieluja Kristukselle, julistaa evankeliumin ilosanomaa! Katolinen kirkko on jäsenmäärältään suurin kristillinen kirkkokunta ja sen vastuu Jeesuksen meille antaman lähetyskäskyn täyttämisestä on todella merkittävä.

Katolinen kirkko joutuu mielenkiintoiseen tilanteeseen, kun sillä on ensi kertaa vuosisatoihin varsinaisen paavin lisäksi myös entinen paavi. Millaiseksi entisen paavin rooli muodostuu?

Benedictus XVI:n valintaa luopua paavin virasta voi pitää myös epäitsekkäänä valintana. Hän jättää tehtävänsä iän ja raskaan tehtävänsä uuvuttamana – ja siirtyy maailman valokeilasta luostarin kammioon. Rukoilkaamme leppoisia eläkepäiviä tehtävänsä jättävälle paaville ja rukoilkaamme kardinaaleille viisautta valita kristinuskon perussanomasta tiukasti kiinni pitävä uusi paavi.

Muistan hyvin ne sanat, jotka paavi lausui ottaessaan tehtävänsä vastaan. Niistä sanoista ilmenevästä asenteesta meillä olisi paljon opittavaa, kun meille uskotaan erilaisia toimia hoitoomme.

Rakkaat veljet ja sisaret, suuren paavin Johannes Paavali II:n jälkeen herrat kardinaalit ovat valinneet minut, yksinkertaisen ja nöyrän työntekijän Herramme viinitarhassa. Haen voimia siitä, että Herra tietää, mitä tekee, myös epätäydellisten työkalujen avulla, ja ennen kaikkea jätän itseni teidän rukoustenne varaan. Ylösnousseen Herran ilossa, sen vahvistamana, että Hän tulee aina avuksemme, menemme eteenpäin täysin tietäen, että Herra auttaa meitä ja että Hänen Äitinsä, kaikkein pyhin Maria, on meidän rinnallamme. Kiitos kaikille.