Olen tässä ollut kiireinen tenttiinlukemisen ja ei-poliittisten aktiviteettieni johdosta. Täytyy se kai kuitenkin joku sana ottaa kantaa tähän vellovaan keskusteluun, joka on saanut huikeat mittasuhteet. Vanha totuushan on, että vain hyvin harvat poliitikot ovat todella jotakin valtakunnan tasolla. Kari Suomalainen sanoi, että sitten kun tulee joku "joka on jotakin", sen tunnistaa siitä, että media ja kaikki ympärillä pyörivät alkavat kilvan räksyttää. Miten Urho Kekkosta haukuttiinkaan vielä 1950-luvun alussa. Kuinka vallanhimoinen, ahne ja kelvoton mies hän etelän median ja kateellisten puoluetovereiden silmissä olikaan!

Nyt iltapäivälehdistö ja paikallistasolla nähtävästi myös eräiden hävinneiden ehdokkaiden katkerat tukimiehet pyörittävät virttä, miten Paavo pettää äänestäjät, miten ylpeä mies ja pelleilijä hän oikein onkaan. Tulla nyt valituksi lähes yhdellätoistatuhannella äänellä eduskuntaan ja jättää valtakirjantarkastus sikseen. Ainutlaatuista Suomen historiassa - näkee, että Väyrynen on palannut.

Ymmärrän erittäin hyvin, että tilannetta seuraamaton tavallinen kansalainen hämmästyy ja tuohtuu lukiessaan, että joku venkoilee eikä ota vastaan kansanedustajapaikkaa, johon hänet on valtaisalla äänivyöryllä valittu. Mutta katsotaanpa tilannetta tarkemmin. Paavo Väyrynen on nyt Euroopan parlamentin jäsen, siellä hänellä on monia vaikutusvaltaisia tehtäviä. Ennen vaaleja Paavo lupasi äänestäjilleen, että tulee Suomeen ennen 2009 europarlamenttivaaleja (jolloin hän joka tapauksessa palaa), mikäli saa ministerin tehtävän tai paikan puhemiehistössä. Muuten hän jatkaa europarlamentissa, missä vaikutusmahdollisuudet Lapin asioiden ajamiseen ovat paremmat kuin rivikansanedustajana. Tämän hän ilmoitti selkeästi vielä vaalien alla mm. Lapin Kansassa ja useissa vaalitilaisuuksissa, joissa minäkin olin läsnä.

Helpommallahan Paavo olisi päässyt ottamalla kansanedustajuuden suoraan vastaan ja sillä selvä. Mutta hän on uskollinen sille lupaukselle, jonka vaalien alla antoi. Sitä voi tietysti olla joidenkin vaikea käsittää, että vaalien alla luvattu pitää vaalin jälkeenkin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Paavo sai vaalipiirinsä äänistä 11,3 %. Käsittääkseni ainoastaan Sauli Niinistö sai isomman osuuden vaalipiirinsä äänistä. Keskustan ääniharava Matti Vanhanen sai omasta vaalipiiristään 5,2 % äänistä ja toiseksi tullut Juha Mieto 5,7 %. Ministeri Tanja Saarelan osuus oli muuten 1,2 %.

Tästä ei olisi tarvinnut tällaista sirkusta tehdä. Valinta eduskunnan puhemiehistöön olisi ratkaissut kysymyksen alkuunsa. Vaikka olemme Suomen suurin puolue, niin hävisimme nämä vaalit, kuten hävisimme myös presidentinvaalit ja kunnallisvaalit. Tuommonen mies, joka saa noin valtavan äänimäärän ja edustaa aitoa alkiolais-kekkoslaista linjaa, ei voi jäädä ohittamatta painavia salkkuja jaettaessa, jos mitään oikeudenmukaisuutta halutaan toteuttaa. Mielenkiintoista seurata, miten tässä käy. Huomattavaa kuitenkin on, että Paavon kannattajat tilanteen tuntuvat ymmärtävän, mutta vastustajat - jotka eivät häntä äänestäneet - itkevät äänestäjien pettämisestä.