Tänään 15. elokuuta vietetään perinteisesti Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen ja taivaaseen astumisen muistopäivää. Katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa kyse on suuresta juhlapäivästä, meillä sitä tuskin huomataan.
Yhä edelleen protestanttisessa traditiossa kuitataan helposti Mariaan kohdistuva huomio vääräoppisena ”pyhimysten palvontana”. Eikä Mariaan pidä tietenkään asennoitua tavalla, joka olisi Raamatun vastaista. Mutta samalla pitää muistaa Marian omat sanat Luukkaan evankeliumissa: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” Ne sanat eivät ole siellä turhaan. Hän suostui ehdoitta Jumalan tahtoon ja antoi halki ihmiskunnan tulevan historian kestävän esikuvan Poikansa seuraajille. – Ja tuskinpa Vapahtajamme haluaisi äitiään vähäteltävän. Vielä viimeisinä hetkinään ennen ristinkuolemaansa Jeesus viitasi Mariaan.
Marian omasta poismenosta, jota tänä päivänä muistellaan, ei kerrota Raamatussa. Alkukirkon perimätiedoissa ja vanhojen kirkkoisien teksteissä siitä löytyy kyllä runsaastikin materiaalia. Kun perimätiedon mukaan Maria eli 64-vuotiaaksi, niin tuon suuren pääsiäisen jälkeen hän lienee elänyt maan päällä vielä noin viitisentoista vuotta. Myös niitä aikoja koskevassa kristillisessä kirjallisuudessa voi olla paljonkin hyvää ja opettavaista materiaalia. Kun sitä ei kuitenkaan ole Raamatussa, niin se ei ole uskonelämämme kannalta välttämätöntä.
Sen sijaan on monta muuta kohtaa, joissa Raamatussa kerrotaan Mariasta. Ne rohkaisevat, kannustavat ja opettavat – ja ennen kaikkea, osoittavat Kristusta kohti.
Luther vastusti vääränlaista Mariaan kohdistettua huomiota ja oppeja, joita ei löytynyt Raamatusta, mutta ei vaatinut Mariaa poistettavaksi kirkoistamme ja uskonelämästämme. Päinvastoin, hän vaati Marian kuvan pidettäväksi Wittenbergin kirkossa, kun kiihkomielisimmät olivat kantamassa sitä pois.
Luther säilytti Ave Marian rukouskirjassaan ja kirjoitti perusteellisen tutkimuksen Marian ylistysvirrestä. Mariasta hän on mm. kirjoittanut: ”Jos haluaa oikein kunnioittaa Mariaa, ei tule asettaa häntä eteensä ja katsoa yksin häneen, vaan hänet tulee asettaa Jumalan eteen ja paljon Jumalan alapuolelle ja riisua hänet kaikista hyveistä ja katsoa vain (kuten hän itse katsoo) hänen mitättömyyteensä. Silloin on ihmeteltävä Jumalan ylitsevuotavaa armoa, hänen, joka niin runsaasti ja armollisesti katsoo tuollaiseen vähäiseen, mitättömään ihmiseen ottaa hänet suojaansa ja siunaa häntä. Tämä näyn tulee saattaa sinut rakastamaan ja ylistämään Jumalaa hänn armostaan ja tulee innoittaa sinua panemaan kaikki hyvä sellaisen Jumalan tiliin, joka katsoo niin armollisesti vähäisiin, halveksittuihin, mitättömiin ihmisiin eikä väheksy heitä. Näin tulee sinun sydämesi vahvistua uskossa, toivossa ja rakkaudessa Jumalaan.”
Hyvin konkreettisella tavalla Luther kirjoittaa käsityksestään Marian, juutalaisen perheenäidin, elämästä: ”Maria ei välitä kunniasta enemmän kuin aikaisemminkaan, hän ei ylpeile eikä pidä itseään muita parempana, ei julista tulleensa Jumalan äidiksi eikä vaadi itseään kunnioitettavan. Hän työskentelee – – niin kuin aikaisemminkin, lypsää lehmiä, keittää, pesee astioita, lakaisee ja puuhailee – – vähäpätöisenä, halveksituissa töissä, ikään kuin hän ei välittäisi mitään osakseen tulleista ylenpalttisen suurista lahjoista ja armonosoituksista.”
Lutherin Maria-käsitystä paljon tutkinut Anja Ghiselli kirjoittaa teoksessaan Marian salaisuus: ”Virallinen oppi on aina tehnyt selkeän eron kunnioittamisen ja palvonnan välillä. Marialle kuuluu kunnioitus, hän ei ole Pyhän Kolminaisuuden uhka. Hän on ihminen, ei Jumala, ei edes puolijumala. Juuri ihmisenä hän on uskon, nöyryyden ja rakkauden esikuva. Mariaa saa kunnioittaa. Hänestä saa ottaa esimerkkiä omaan elämäänsä. Häntä saa rakastaa kuten rakastetaan ätiä, sisarta, vaimoa, tytärtä tai ystävätärtä. Kuolemakaan ei mitätöi rakkautta. Seurustelu Marian kanssa on opettavaa, lohduttavaa ja voimia antavaa. Aivan oman ulottuvuutensa avaa Marian hahmo taitessa: musiikissa, maalaustaiteessa ja kirjallisuudessa.”
Jos menneinä vuosisatoina voitiin pelätä, että Marian liiallinen korostaminen vie huomion pois Jeesuksesta ja kristinuskon perustasta, niin nykyaikana todellisempi huoli taitaa olla se, ettei mikään kristillinen kiinnosta ihmisiä maallistuneessa yhteiskunnassa. Marian esiintuominen ja hänen esimerkkinsä muistuttaminen tuskin on keneltäkään pois, mutta osaltaan Maria vielä kahden vuosituhannen jälkeen muistuttaa Pojastaan, Hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, sekä tarjoaa meille esikuvan kristittynä elämiseen.
