Sain tiedon, että Kemijärven ev. lut. seurakunnan kirkkovaltuusto on valinnut minut kirkkoneuvoston jäseneksi vaalikauden jälkipuoliskolle, vuosiksi 2021-22. Nöyrä kiitos luottamuksesta. Pyydän esirukouksia uuden tehtävän hoitamiseen. Kuten olen ennenkin vastaavissa tilanteissa sanonut, otan tämänkin luottamustoimen vastaan monet puutteeni tiedostaen, mutta luottaen siihen, että Herra kykenee käyttämään myös vajavaisia työkaluja valtakuntansa työssä.
Olin aikanaan kirkkovaltuutettuna Kemijärvellä 2007-14 ja Rovaniemellä 2015-18. En ollut viime seurakuntavaaleissa lainkaan ehdokkaana (missään seurakunnassa), mutta koska muutin toukokuussa 2019 kirjani Rovaniemeltä Kemijärvelle, niin olin nyt kelvollinen täällä seurakunnan luottamustoimeen. Kirkkoneuvosto valitaan kaksivuotiskausittain, vaikka vaalit ovat neljän vuoden välein.
Kun minulta kysyttiin mahdollista suostumusta tehtävään, sanoin, että koska olen kirkolliskokouksen jäsen, niin luottamushenkilönä toimiminen vanhassa kotiseurakunnassani voisi kenties hyödyttää paitsi seurakuntaa, jonka luottamuselimestä olisi yhteys kirkolliskokoukseen, niin myös toimintaani pohjoisen edustajana kirkolliskokouksessa, kun on kosketus paikallisseurakunnan hallintoon. Tämän vuoksi annoin suostumuksen, edellytyksellä että asialle löytyy kannatus omasta ryhmästä. Lähtökohtaisesti ajattelen kyllä, että keskeiset luottamushenkilöt tulisi valita ensi sijassa seurakuntavaaleissa ehdokkaana olleiden joukosta. Nyt kuitenkin Keskustan listalla, joka koostui etupäässä naisista, oli myös sukupuolikiintiöiden vuoksi pulaa miehistä, minkä vuoksi valinta olisi joka tapauksessa jouduttu tekemään valtuuston ulkopuolisista henkilöistä. Suostumukseni koskee luonnollisesti vain näitä kahta vuotta 2021-22. Sen jälkeiseen kirkkovaltuustoon ehdokkaat pitää mielestäni jälleen valita seuraavissa vaaleissa ehdolle asettuneiden joukoista.
Tiedän, että monet ovat eri syistä pettyneinä eronneet kirkosta. Monet näistä syistä ovat sangen ymmärrettäviä. Itse kuitenkin ajattelen kansankirkon jo osaksi suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Sen romuttaminen romuttaa paljon muutakin. Rakennetaan siis yhdessä kansankirkkoamme, Golgatan kallion murtumattomalta perustalta.
* * *
VIRSI 165
1.
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.
2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.
3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.