Tasavallan presidentin vaalien ensimmäinen kierros on käyty, jännitysnäytelmä jatkuu. Vaikka kaikki gallupit lupasivat Tarja Haloselle yli 50 %:in kannatusta, kävi toisin. Halosen kampanjaväki sortui liialliseen itsevarmuuteen, siitä ei kansa pitänyt. Työväen presidentti Sauli Niinistö saavutti hienon tuloksen, onnittelut!

Keskiviikkona alkaa jo ennakkoäänestys. Toivottavasti ihmiset havahtuvat nyt suorittamaan ehdotonta kansalaisvelvollisuuttaan suurin joukoin. Ehkäpä keskustelut nyt selkiytyvät.

Keskustalla on nyt kova miettimisen paikka. Vanhasen vaalityö oli varmasti onnistunutta, kampanjoitsijoiden on turha syyttää itseään. Myös ehdokas teki varmasti uutterasti työtä ja kiersi maata. Minä olen vähäinen persoona arvioimaan niitä syitä, jotka tähän tulokseen johtivat. Mutta en liene aivan väärässä, jos arvelen, että hampaattomaksi koettu hallituspolitiikka, oman profiilin puuttuminen jätti keskustan peruskannattajia kotiin. Liikaa on annettu periksi, liian vähän Keskustan tavoitteita on toteutunut. Tässä tilanteessa on paha mennä vaaleihin, siksi tällainen herätys oli paikallaan, vaikkei se hyvältä varmasti tunnukaan.

Miten toisella kierroksella käy, sitä on vaikea nyt arvioida. Ensimmäinen kierroskin oli yllätyksiä täynnä. Yksi on kuitenkin varmaa: keskustalaisilla on nyt - kerrankin - paljon ystäviä, sekä oikealla että vasemmalla. Kunpa olisi vuoden päästä, uutta hallitusta muodostettaessa. Silloin voi olla sen porvariyhteistön paikka, joka on todella merkityksellistä. Presidentinvaaleissa minulle tärkeintä on ehdokkaan ulkopoliittinen linja. Suomen presidentti on ennen kaikkea ulkopolitiikan johtaja. Niinistön linja on selkeästi erilainen kuin Vanhasen ja Halosen.