Olen kiertänyt ympäri Suomea EU-vaalikampanjan merkeissä. Olen osallistunut tai järjestänyt itse noin 130 tilaisuutta eri puolilla maata ja saanut runsaasti palautetta ihmisiltä mitä moninaisimmista asioista.

 

Yhteenvetona voi sanoa, että vaikka Suomi on ollut EU:n jäsen yli 24 vuotta, niin EU:n päätöksentekojärjestelmää tunnetaan melko heikosti. EU koetaan kaukaiseksi, vieraaksi ylätasoksi, mikä vaikuttaa myös EU-vaalien äänestysprosenttiin. Tämä ei ole tietenkään yksin Suomen ongelma. Myös muissa EU-maissa EU-vaalien äänestysvilkkaus jää yleensä huomattavasti kansallisia vaaleja matalammaksi.

 

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka äänestämään menevät, voivat vaikuttaa sitäkin suuremmalla painoarvolla jo yhdellä äänellään.

 

Olin töissä eduskunnassa seitsemän ja puoli vuotta. Sinä aikana huomasi, miten suuri osa Suomen eduskunnassa käsiteltävistä asioista on joko suoraan tai välillisesti EU-säädöksiin pohjautuvia. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, ketkä lähetetään täältä etujemme valvojiksi. Suomalaisten meppien tärkein tehtävä mielestäni on nimittäin juuri Suomen ja suomalaisten etujen valvonta EU-tasolla. Olen vaalikiertueellani puheissani tiivistänyt tämän Urho Kekkosen Tamminiemi-teoksessa lainaamaan vanhaan suomalaiseen sanontaa

 

Mitä tämä ”puurolusikkaan puhaltaminen” sitten konkreettisesti tarkoittaa? Tärkein yksittäinen kysymys on mielestäni nyt suomalaisen metsätalouden puolustaminen. Suomi on pieni, vientivetoinen talous, joka nojaa edelleen vahvasti metsiin ja niiden kestävään käyttöön. Valitettavasti myös omissa riveissämme on alettu esittää vaatimuksia metsäteollisuutemme toimintaedellytysten heikentämiseksi. LULUCF-asetuksesta äänestettäessä neljä suomalaista meppiä äänesti metsien käytön tehokkuuden lisäämistä vastaan, vastoin Suomen hallituksen ja eduskunnan kantaa.

 

Suomalaiset metsänomistajat ovat tehneet mahtavia ilmastotekoja, kun kestävällä metsänhoidolla metsiemme kasvu on saatu kaksinkertaistettua. Tämä täytyy muistaa, kun metsien hiilinieluja lasketaan ja metsien käytöstä päätetään. Metsillä on Suomelle aivan erilainen merkitys kuin esim. Välimeren maissa.

 

On hyvin vaarallista kuulla, kuinka erityisesti monet maakuntien, EU:hun hieman nihkeästi suhtautuvat ihmiset sanovat, että eivätpä he siitä EU:sta niin välitä, sama on jättää äänestämättä.

 

Kuitenkin EU:n puitteissa käsitellään maatalous- ja aluekehitysrahojen käytöstä. Etenkään Suomen maakunnille ja maaseudulla asuville ihmisille tämän ei pitäisi olla merkityksetöntä. Ja suomalaisen alkutuotannon turvaaminen on koko kansaa koskettava asia. Kotimaisen ruoan puolustaminen on myös ilmastoteko. On varmasti ekologisempaa hankkia lähellä tuotettu ruokaa – olipa se lihaa, kalaa tai kasviksia – kuin rahdata uusseelantilaista saksanhirveä tai eteläamerikkalaista avokadoa Suomeen.

 

Vuonna 1994 en saanut äänestää EU-kansanäänestyksessä, koska olin tuolloin 9-vuotias, mutta olisin äänestänyt vastaan, jos olisin saanut. Peruskriittinen asenteeni EU:ta kohtaan on lähtöisin jo lapsuusperheestäni. Uskon edelleen, että meille olisi ollut tuolloin tarjolla parempi vaihtoehto. Vielä suurempi virhe tehtiin, kun Suomi liittyi euroalueeseen ainoana pohjoismaana. Sanottiin, että Ruotsin kansantalous romahtaa, jos se jää ulkopuolelle, mutta kuinkas onkaan käynyt?

 

Toisaalta EU-jäsenyys on kuitenkin otettava nyt tosiasiana. EU:sta lähteminen ei ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa realistinen ajatus. Brexit on osoittanut muulle Euroopalle, miten hankalaa yhteisön jättäminen vuosikymmenten jälkeen voisi olla. Britannian poliittinen järjestelmä on ajautunut nöyryyttävään kaaoksen Brexit-kysymyksen äärellä. Jopa kuningatar Elisabet – joka pysyttelee päivänpolitiikan ulkopuolella – vetosi taannoin puheessaan kansalliseen yhtenäisyyteen. Se kertoo, miten vakavasta asiasta on kyse.

 

Ne syyt, joiden takia Brexitin kannattajat voittivat kansanäänestyksen tai joiden vuoksi uudet poliittiset voimat nousevat Euroopassa, on kuitenkin otettava vakavasti. Monet tavalliset ihmiset kokevat, että Eurooppa muuttuu liikaa, mm. hallitsemattoman maahanmuuton ja sosiaalisen eriarvoistumisen kasvun seurauksena, mutta EU-eliitti keskittyy vain oman EU-unelmansa rakentamiseen.

 

Emme tarvitse syvempää integraatiota. Tarvitsemme kyllä jatkossakin Euroopan yhteistyötä, mutta se on tapahduttava itsenäisten kansallisvaltioiden liiton perustalta, Euroopan kansojen luottamukseen perustuen.

 

tapahtumia.jpg