Hyvä yhteistyötoverini, Kristillisdemokraattisen puolueen aktiivi Eeva Heinonen on käsitellyt seurakuntavaalien ehdokasasettelua molempiin paikallislehtiin laatimissaan kirjoituksissa. Olen saanut Kemijärven seurakunnan puitteissa tehdä hyvää yhteistyötä Eeva Heinosen kanssa enkä usko, että hän tarkoitti kirjoituksellaan väittää puoluenimityksillä otsikoitujen ehdokaslistojen olevan jotenkin epäraamatullisia listoja. Kun joku lukija voi kuitenkin ymmärtää kirjoituksesta tällaisen sävyn, niin haluan kertoa oman näkemykseni ”poliittisten listojen” sopivaisuudesta. 

Ympäri maata eri puolueiden paikallisjärjestöjen toimijat ovat keränneet kristittyjä ihmisiä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Puolueilla on ehdokashankintaan valmis koneisto ja osaaminen. Ainakaan kuluneella kirkkovaltuustokaudella en ole kokenut Kemijärven kirkkovaltuustossa esiintyneen puoluepolitikointia. Ne asiat, joista on esiintynyt joskus erimielisyyksiä (mikä on aivan luonnollista, kun jo apostolit joskus kähisivät) ovat olleet kaikkea muuta kuin puoluepolitiikkaa.
 
Ehdokaslistan laatua ei mielestäni muuta suuntaan eikä toiseen se, minkälainen otsikko sille on kirjoitettu. Millaiseksi lista on arvioitava, se tapahtuu katsomalla, millaisia listan ehdokkaat ovat? Olisi meidän keskustalaisten henkilöiden keräämä listammekin voitu otsikoida ”Kirkko keskellä arkea” -ehdokaslistaksi, kuten jossain päin on tehty. Mutta olisiko se tehnyt listastamme jotenkin raamatullisemman?
 
Kristillisdemokraattinen puolue on kuulemma suositellut valtakunnallisesti, ettei se osallistu puolueena seurakuntavaaleihin. Itse olisin kuvitellut, että juuri tämä puolue jos mikä lähtisi reilusti omilla tunnuksillaan mukaan. Jos Kristillisdemokraattien puolelta syytetään meitä politiikan ja uskonnon sekoittamisesta, niin tuleepa vain mieleen, että ei taida Suomessa olla kuin yksi puolue, joka on yhdistänyt nämä kaksi asiaa jo omassa nimessään. Sinällään jaan monet ne arvot, joita esim. Päivi Räsänen on tuonut esille, mutta toteanpa vain tässä yhteydessä tämän tosiasian.
 
Kemijärven seurakuntavaaleihin on asetettu Seurakuntamme parhaaksi -ehdokaslista, jolla kuulemma ei ole mitään tekemistä Kemijärven Kristillisdemokraattisen puoluejärjestön kanssa. Kuitenkin tämän listan ehdokkaista puolet on ollut Kristillisdemokraattisen puolueen ehdokkaana kunnallisvaaleissa Kemijärvellä ja useat ehdokkaista kuuluvat puolueen aktiivitoimijoihin. Listalta löytyy myös henkilöitä, jotka ovat olleet ainakin kolmen muun puolueen toiminnassa mukana. Kovin epäpoliittisena tätä Seurakuntamme parhaaksi -ehdokaslistaa on siis vaikeata pitää.
 
Koillis-Lapissa Kemijärven seurakuntavaaleja koskevassa uutisoinnissa arveltiin, että suhtautuminen naisen toimimiseen pappina tulee olemaan yksi Kemijärven seurakuntavaalien kysymyksistä. Kirkkomme ja kristinuskon ydinkysymyksiä tämä ei tietenkään ole ja toivon puolin ja toisin, että voimme pitää toisia kristittyjä uskonsisarina ja -veljinä, oltiinpa tästä asiasta mitä mieltä tahansa. Mutta toivon myös, että seurakuntavaaliehdokkaat reilusti kertoisivat kantansa tähänkin asiaan eikä kukaan pyrkisi pelaamaan useilla korteilla mahdollisimman laajaa kannatusta tavoitellessaan.
 
Oma kantani on, että papin viran avaaminen naisille Suomen kirkossa oli hyvä päätös. Papin sukupuolta tärkeämpää on toki hänen arvomaailmansa ja henkilökohtaiset ominaisuutensa. En kannattanut Irja Askolaa Helsingin piispaksi, mutta kannatan kirkkoherra Aino Vestiä Turun piispaksi. Häntä kannattaa myös arkkipiispan vaalissa toiseksi tullut tohtori Miikka Ruokanen. Mitä paikallisiin oloihimme tulee, niin toivon, että voimme tehdä tiivistä yhteistyötä myös niiden lähiseurakuntien kanssa, joissa työskentelee naispuolisia pappeja emmekä pelkää tilannetta, että täälläkin kävisi joskus naissukupuoleen kuuluva pappi.
 
Janne Kaisanlahti
kristitty ja keskustalainen