Tänään 7.12.2005 päättyi presidentinvaalien ehdokasasettelu. Ehdokkaita on siis kaiken kaikkiaan kahdeksan. Jo samana iltana Suomen kansa sai nähdä ensimmäistä kertaa nämä kaikki kahdeksan presidenttikandidaattia ykköskanavan suorassa tv-väittelyssä. Keskustelu oli yllättävänkin mielenkiintoinen ja sitä oli hauska seurata.

Kiista perustuslain tulkinnasta ja perustuslakivaliokunnan asemasta näytti jakavan ehdokkaita siten, että hallituspuolueiden edustajat - presidentti ja pääministeri - puolustivat nykyistä menettelyä muiden vastustaessa. Silti itse asiasta kaikki ehdokkaat, Hautalaa lukuun ottamatta, olivat samaa mieltä: päätös joukkojen lähettämisestä kuuluu presidentille, armeijamme ylipäällikölle. Pääministeri Vanhasen syyttäminen tässä asiassa tuntuu keinotekoiselta. Miksi suotta lähteä riitelemään tästä asiasta enempää? Jos perustuslakivaliokunnan tulkintaa ei hyväksytä, niin perustuslakia täytyy muuttaa tai tehdä poikkeuslaki.

Itse keskustelussa odotettavasti Niinistö haastoi ärhäkästi Halosta, mutta ei saanut tätä häkeltymään. Sen sijaan keskustelun lopussa pidetyssä hieman kevyemmässä osiossa testattaessa ehdokkaiden eri asioiden tuntemusta ei ylipäällikkö Halonen tuntenut sotilasarvoja, edes alikersantin natsoja. Ei sillä, että kyseisellä tiedolla kovin suurta merkitystä olisi käytännön viranhoitamisessa, mutta olisihan ne voinut opetella. Niinistö puolestaan tunnisti kolme hänelle esitettyä kasvia.

Keskustelun yllättäjä oli mielestäni Kristillisten Bjarne Kallis, joka taisi olla äänessä enemmän ja napakammin kuin Timo Soini, jonka verbaliikkaa olisi ollut hauska kuunnella enemmänkin. Olen näin Kristillisten puolueen ulkopuolisena tullut siihen käsitykseen, että Päivi Räsänen on näkemyksiltään minua - arvokonservatiivia - lähempänä kuin Bjarne Kallis, mutta terävien puheenvuorojen käyttämättä jättämisestä ei Kallista voi ainakaan tämäniltaisen keskustelujen perusteella syyttää.

Se täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, etten pitänyt yhtään keskustelusta välittyneestä globalisaation ylistyksestä ja siitä puheesta, että kyllä mekin siitä vielä hyödymme. Täällä Kemijärvellä on nähty se autuus, joka yrityksen siirtämisestä Kiinaan koitti. Se jätti jälkeensä satojen ihmisten työttömyyden ja pakon lähteä kotiseudultaan. Mutta ketä se kiinnostaa? Muutama korvaava työpaikka on kuin armosta saatu tilalle. Urho Kekkonen hiihti Lapin Suomen kartalle. Nyt on tuiskunnut niin, että ladut ovat umpeutuneet. Mistä alueen ihmisille löytyy motivaatio aurata se uudelleen?

Suomen kansalle nämä vaalit ovat tärkeät. Jotkut sivistyneistön ihmiset varmaan kummastelevat tyhmää kansaa, joka haluaa vahvan johtajan ja kaihoaa Kekkosen aikaa. Onneksi meillä on suora kansanvaali ja Tasavallan presidentti suoran kansalta saamansa valtakirjan turvin voi toimia paljon monitahoisemmin kuin nykyinen perustuslaki toimivaltaa antaa. Toivottavasti äänestysprosentti kohoaa korkealle.